Nagoya Matsuri

Eilen olin autuaasti unohtanut käydä Nagoyan fastivaaleilla jotka järjestetään tänä viikonloppuna. Onneksi muistin asian illalla, joten ehdin suunnitella tälle päivälle menoni.
Lähdin siis yhden aikaan metrolla kohti Sakaeta, jossa matsuri järjestettiin. Paikalle päästyäni juutuin katsomaan historiallisten hahmojen paraatia reiluksi tunniksi. Paraatin päätyttyä lähdin kiertelemään Sakaen keskuspuistossa olevien kojujen luo. Kojuissa myytiin pääasiassa erilaisia ruokia hattaroista okonomiyakiin ja turkkilaiseen kebabiin. Seassa oli myös joitakin pelikojuja, joissa sai kalastaa haavilla kaloja vedestä, tai ampua hyllyllä olevia tavaroita korkkipyssyillä.
Itse päädyin syömään okonomiyakia, joka oli ihan syötävää, muttei mitään suurta herkkua kuitenkaan. Jälkiruuaksi söin crepen, joita Japanissa erityisesti nuoret tytöt tuntuvat suosivan.
Matsurista päästyäni kävin vielä Maruzen kirjakaupassa ostamassa pari kirjaa ja setin kanji-kortteja. Jospa noiden avulla alkaisi nuo merkitkin jäädä paremmin päähän.

Polkupyörä

Sain viimein ostettua polkupyörän. Lähdin heti puolenpäivän aikaan Juscoon katselemaan pyöriä ja löysinkin sopivan. Myyjän kanssa tein paperit pyörästä ja he aikoivat laittaa pyörän lähtökuntoon tunnissa. Sen ajan kiertelin Juscon eri osastoja. Ostin mm. vedenkeittimen tuolla reissulla. Tunnin jälkeen kävin noutamassa pyöräni ulkoa.
Pyörä on tavallinen vaihteeton japanilaispyörä, jossa on asiaankuuluva kori edessä, eikä tarakkaa. Nagoyan mäkiä pyörällä on varmaankin ikävä polkea, mutta nouseepahan kunto siinäkin samallla. Matka kämpille olikin lähes pelkkää alamäkeä, joten kovin suurta tuntumaa en pyörään vielä ehtinyt saada.
Iltasella kävimme vielä Villen kanssa Gokisossa kylpylässä, sillä eilinen käynti jäi väliin Janosin juhlien takia.

Läksiäiset

Tänään pidimme Janosille läksiäiset. Kävimme go-kerhon jälkeen Soda Popissa syömässä ja juomassa. Sitten lähdimme karaokeen, jossa joimme ja lauloimme pari tuntia. Sitten Janosin oli aika lähtä, jotta hän ehtii junaan. Jäähyväisten jälkeen me muutkin pakkasimme kamat ja lähdimme kämpille.

Midterm exam

Tänään oli siis japanintunnilla lukukauden puolivälitentti. Vaikea tentti ei missään nimessä ollut ja, vastoin normaaleja tapojani, odotan jopa kohtuu hyvää arvosanaa. Muuten tunti sujui ihan normaaleissa merkeissä.
Kansainvälisen bisneksen tunnilla eräs oppilas esitteli erään japanilaisen ravintolaketjun toimintaa. Pääasiassa asia taisi keskittyä asiakastyytyväisyyden ylläpitoon ja sen menetelmiin. Huomaa kyllä että tuollakin tunnilla pysyy kerta kerran jälkeen paremmin kärryillä.
Seuraavaksi kävin Toyotan kampuksessa kuuntelemassa kuvankäsittelyn luennon. Matemaattis-aiheiset luennot ovat aika puuduttavia ja hereillä pysyäkseen täytyy tehdä oikein töitä. Aihe kuitenkin tuntuu toistaiseksi kohtuu helpolta ja matemaattiset kaavat auttavat ymmärtämään asian, vaikka puheesta valtaosa meneekin minun osaltani harakoille.

Pippalot

Illan normaalien (lue: hävittyjen) Go pelien jälkeen. Suunnistimme Villen kanssa yliopiston naapurissa sijaitsevaan Soda Pop ravintolaan, missä olimme sopineet tapaamisen vaihtariporukalla. Muiden motiiveista en tiedä, mutta ainakin Villen kanssa meillä oli tarkoitus pitää jonkinlaiset läksiäiset Janosille. Päädyimmekin maksamaan Janosin syömiset ja juomiset illalta. Ravintolassa joimme muutamat tuopilliset ja pari erikoisempaa drinkkiä.
Ravintolan jälkeen menimme karaokeen, jossa sitten istuimmekin varmaan lähemmäs 4 tuntia. Illan päätteksi lauloimme viskin voimalla Saksalaisen Genghis Khanin nimikkokappaleen ja vähän KISS:iä. Vieläkään en oikein ole lämmenyt tuolle karaokessa laulamiselle, vaikka vihaista palautetta laulannastani ei ole juurikaan tullut.
Karaoken jälkeen kävimme vielä Yoshinoyalla syömässä. Vaikka nuo Yoshinoyan pöperöt ovat aivan loistavia, alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että voisi syödä välillä jossain muuallakin. Ehkäpä sitä joku päivä uskaltaisi käydä jossain uudessa paikassa evästämässä.

Pizzaa

Iltapäivän japanintunti olli kerrankin ihan mukava, sillä meillä oli lauma japanilaisia opettajaopiskelijoita juttukavereina. Juttelimmekin siis porukalla puolitoista tuntia. jonka jälkeen jatkoimme tuntia oman opettajamme johdolla. Masaaki, eli sama hyvin englantia puhunut kaveri, jonka tapasin hanamissa puolitoista kuukautta aiemmin, oli myös opettamassa. Tunti kului ihan leppoisasti ja loppuikin aikanaan.
Tunnin jälkeen Masaaki ja muut olivat lähdössä Osu-kannoniin kiertelemään kauppoja ja syömään. Päätin lähtä heidän mukaansa, sillä minulla ei muutakaan tekemistä illaksi ollut. Jonkin aikaa Osun käytettyjen vaatteiden kaupoissa kierreltyämme menimme syömään erääseen Italialaiseen ravintolaan. Söimme pizzaa, joka muuten maistui ihan loistavalle, ja juttelimme parin tunnin ajan. Ruuan jälkeen kävimme vielä piipahtamassa HMV music storessa kaivelemassa hieman levyhyllyjä. Itse en kuitenkaan mitään ostanut ja kaupan sulkeutuessa lähdimme metrolla kohti Shiogamaa.
Hyppäsin itse pois Yagotossa ja kävin JUSCO:ssa ostoksilla. Illan päätteksi kävin vielä lähistöllä syömässä ramenia.

Toinen kylpylä

Nukuin pitkään vapaapäivän johdosta. Illalla menin yliopistolle pelaamaan Go:ta. Ajatuksenani oli käydä kylpylässä pelien jälkeen, joten otin pyyhkeen mukaan. Pelien jälkeen lähdimmekin siis Villen kanssa käymään Gokison aseman lähellä olevassa kylpylässä. Ville oli paikassa käynyt aiemminkin, joten hän tiesi paikan.
Kylpylä oli aika paljo isompi kuin se, missä olen pari kertaa aiemmin käynyt. Paikasta löytyi myös ulkoilma-allas. Erityisen mielenkiintoinen oli sähkökylpy, eli siis allas jossa oli kaksi levyä, joiden välissä kulki virta. Siihen väliin kun sitten ruhonsa laittoi niin lihakset vääntyivät mukavasti kramppiin. Vähän kauempana levyistä jännite oli hieman siedettävämpi ja se jopa rentoutti lihaksia hieman. Toinen kylpylän erikoisempi allas oli radonkylpy. Kyseessä oli erillinen huone, jossa olevan altaan pohjasta pulputti kaasua ilmaan. Huoneen nimestä päätellen kaasu oli radonia, vaikkakin itsellä on jäänyt sellainen käsitys, että radon ei kovin terveellistä ainetta ole. Tulipa sielläkin altaassa kuitenkin jonkun aikaa istuttua.
Kylveskelyn jälkeen pistäydyimme vielä läheisessä pachinko hallissa testaamassa tätä Japanin suosituinta peliä. Pachinko on eräänlainen flipperin ja rahapeliautomaatin yhdistelmä. Automaattiin kaadetaan läjä metallikuulia, jotka sitten sinkoilevat ympäriinsä automaatissa. Kuulan osuessa sopivaan paikkaan saa automaatista ulos lisää kuulia. Näitä kuulia voi sitten vaihtaa tavaravoittoihin pachinkohallin tiskillä. Rahaa automaateista ei varsinaisesti saa, sillä Japanissa rahapelit ovat kiellettyjä. Toisaalta jossain pachinkoluolissa voi kuulemma voittamansa tavarat myydä viereiselle tiskille rahaa vastaan. Itse emme kuitenkaan päässyt tuonne asti, sillä peli ei oikein sujunut ja jäimmekin lopulta pari tuhatta jeniä tappiolle.

Vieläkin väsyttää

Viikonlopun univelat painoivat vieläkin sen verran, että jätin suosiolla aamun Performance theoryn väliin.
Osallistuin kuitenkin Konenäön luennolle, missä käsiteltiin yhä stereonäköön ja kuvien hahmottamiseen liittyviä asioita. Meinasin nukahtaajossain vaiheessa tuntia, mutta onnistuin kuitenii pysyttelemään hereillä lopputunnin.
Tunnin jälkeen lähdin ruokalaan syömään. Tilasin pitkästä aikaa katsudonia. Tapasin taas ruokalassa Kenjin ja tämän erään ystävän. Juttelimme erinäisistä asioista puolisen tuntia, jonka jälkeen minun piti lähtä kohti kendo-dojoa.
Tällä kertaa harjoittelimme Shinailla, eli bambusäleistä tehdyllä miekalla, ja puimme jopa suojukset päälle. Kaikki nuo romppeet päällä harjoitteleminen alkaa jo tuntua kunnon päällä ja hiki tulee juuri sopivasti.
Kendon jälkeen ajelin Patrcikin kanssa metrolla Shiogamaan. Kävin asunnollani vain suihkussa ja jatkoin samantien kv-keskukseen, jossa järjestetään vapaaehoista japaninopetusta näin tiistaisin. Pelailimme paria peliä, joissa opeteltiin kanjeja. Hyvä sinänsä, sillä kanjit ovat minulle yksi hankalimmista kielen osa-alueista.
Illalla sain jopa kokatuksi kotona ruokaa. Paistoin viimeviikolla ostamani taikinapallerot paistinpannulla ja söin ne soija-kastikkeeseen dippaamalla. Ihan hyvää ruokaa, vaikkakin soijan maku oli turhan voimakas. Ensi kerralla täytynee kehittää joku hieman miedompi dippi.

Väsymys

Viikonlopun valvominen kostautuikin sitten tänään. En saanut noustua japanintunneille. Toisaalta menetys ei ole kovin suuri, sillä saan kotitehtävät kavereilta ja asiasisältö tunneilla on tähän asti ollut vanhan kertaamista, joten yhden tunnin missaaminen ei maailmaa kaada.
Pääsin kuitenkin paikalle kansaivälisen bisneksen luennoille. Jouduin kieltäytymään kurssin tulevasta seminaaritalo viikonlopusta, sillä Janosin läksiäjuhlat osuvat luultavasti samalle viikonlopulle. Toisaalta myös japaninkielen taitoni on vielä sen verran hatara, että en oikein haluaisi viettää viikonloppua yksin pelkästään japania puhuvien ihmisten seurassa.
Tunnin jälkeen pistäydyin kv-keskuksessa lukemassa lehden. Lehteä lukiessani kaksi eri ryhmää englanninkielen opiskelijoita kävi haastattelemassa minua jotain englannin tehtäväänsä varten. Kysymykset olivat sitä perinteistä 'minkä ikäinen olet'-linjaa.
Lehden luettuani lähdin metrolla Toyotaan 'image processing'-luennolle. Luennolla käsiteltiin histogrammeja, ja vaikka en asiaa erityisen hyvin ennalta tunnekaan, tunsin luennon olevan aika helppo.
Tunnin jälkeen palasin Shiogamaan ja kävin Yoshinoyassa syömässä yakinikua. Sen jälkeen palailin kämpille. Iltasella kävin hakeamssa Zachilta japanin kotitehtävät ja samalla tulin isuskelleeksi siellä parin tunnin ajan.

Aoki, Part II

Heräilin aamulla toisen huoneessa asuvan kiinalaisen kännykän herätykseen. Itse asiassa kaikki huoneessa olevat heräsivät siihen, lukuunottamatta kännykän omistajaa. Kello näkyi olevan sen verran, että lähdin yläkertaan aamiaiselle. Kovin montaa ruokailijaa ei paikalla vielä ollut, joten söin yksikseni. Ulkona tihkutti vettä.
Aamiaisen jälkeen lähdin saunomaan. Saunassa oli tällä kertaa oikeasti lämmintä. Hetken löylyttelyn jälkeen kävin vielä altaassa istahtamassa. Sitten alkoikin olla jo aika käydä suihkussa ja siirtyä huoneeseen pakkaamaan käytetyt vaatteet reppuun palumatkaa varten.
Pakattuamme siirryimme yläkerran aulaan odottelemaan lähtöä. Kun kaikki olivat kerääntyneet paikalle kävimme ottamassa yhteiskuvan ulkona ja hyppäsimme busseihin. Matkalla pysähdyimme eilisessä ravintolassa, jonne oli noin puolen tunnin matka seminaaritalolta. Tällä kertaa emme kuitenkaan syöneet, vaan pysähdyksen tarkoitus oli ostella matkamuistoja. Toistamiseen jätin krääsät ja ruuat ostamatta.
Seuraavaksi lähdimme ajelemaan pitkin jotain muuta tietä, kuin mitä olimme eilen ajaneet. Matkalla katsoimme Miyazakin 'Henkien Kätkemä'-elokuvan.
Sunnilleen elukuvan loppuessa saavuimme lounasravintolaan. Söimme jälleen kalliin näköisen udon- ja sobalounaan. Ruuan jälkeen kävimme ravntolan alakerran opetustiloissa tekemässä itse sobanuudeleita. Valmiin taikinan kanssa nuudeleiden tekeminen ei ainakaan tuntunut kovin vaikealta hommalta. Saimme valmiit nuudelit mukaamme paketissa, joten pitänee joskus kokeilla miten noiden keittäminen sujuu.
Ravintolasta lähdimme kohti lähistöllä sijaitsevaa, edo-kauden aikaista kylää. Tie mutkitteli serpentiinitietä korkealle erään vuoren päälle, missä kylä sijaitsi. Kävimme nopeasti kiertämässä kylän läpi ja otimme muutamat kuvat mäen huipulta. Ostin eräästä kylän kaupasta puiset sakekupit ja tokkurin. Kyllähän kylässä oli ihan hienoja vanhan näköisiä rakennuksia, mutta se oli kovin turistirysämäinen paikka.
Kylästä lähdön jälkeen suuntasimme kohti Nagoyaa. Matka oli pääasiassa samanlaista mäkien seassa mutkittelua, kuin eilinen tulomatkakin.
Nagoyassa bussit koukkasivat sopivasti Shiogaman kautta, jotta pääsimme suoraan asunnolle ilman reilun kilometrin kävelyä yliopistolta.
Loppupäivän lepäilinkin kotosalla, vaikkakaan en mennyt nukkumaan kuin vasta illalla.

Aoki, Part I

Normaalien aamutoimien ja pikaisen pakkaamisen jälkeen lähdin kohti yliopistoa. Käytävässä törmäsin muihin samassa kerroksessa asuviin vaihtareihin, joten lähdimme kävelemään porukalla yliopistolle. 100 metrin päässä muistin unohtaneeni kameran vara-akun, joten jouduin juoksemaan takaisin hakemaan sitä. Sain muut kuitenkin kiinni konbinissa ja ehdin ostaa itsellekin pienen appelsiinimehupullon matkajuomisiksi.
Yliopiston edessä odotti kaksi linja-autoa ja oviin oli teipattu nimilistat. Ikävä kyllä jouduin eri bussiin kuin Ville, joten emme voineet toteuttaa suunnitelmaamme pelata Go:ta matkan aikana. Vartin odottelun jälkeen lähdimme liikkeelle ja ajelimme Nagoyan läpi pitkin eri moottoriteitä.
Jonkin ajan kuluttua siirryimme pois moottoritieltä ja jatkoimme pitkin vilkasta maantietä kohti horisontissa näkyviä vuoria. Pian alkoivat vuoretkin olla jo hieman lähempänä ja tien molemmin puolin alkoi olla korkeita mäkiä. Pidimme noin puolen tunnin mittaisen vessatauon eräällä huoltamolla. Ostin hieman lisää evästä huoltiksen kaupasta, sillä aiempi mehupullo oli huvennut kohtuu pikaisesti. Otin myös muutamia valokuvia ympäröivistä vuorista, ja niiden takaa pilkottavista lumisista huipuista.
Matka jatkui eteenpäin vuorten tai mäkien välissä ja välillä allakin. Tunneleita matkalla oli useita, ja muutamat olivat todella pitkiä. Hiljalleen lumihuiputkin alkoivat olla hieman lähempänä ja muutenkin ympäröivien vuorten koko alkoi näyttää entistä suuremmalta.

Seuraavaksi pysähdyimme lounaalle erääseen eurooppalaisen näköiseen ravintolaan. Ruoka oli kuitenkin ihan japanilaista shabu-shabua, eli pieni astiallinen vettä keittimellä, johon sitten lautaselta nostettiin lihat ja sienet kypsymään. Lihojen kypsymistä odoellessa oli hyvä syödä sashimia, eli raakoja kalasiivuja. Ruoka oli erinomaista, vaikkakin epäilen, että annos makaa enempi kuin olen päivittäisessä ruokailussani valmis maksamaan. Ruuan jälkeen kiertelimme hieman ravintolan yhteydessä olevaa matkamuistokauppaa. Kaikenlaista krääsää oli myynnissä, mutta kuitenkin kaikki oli niin epäkäytännöllistä, että en halunnut ostaa moisia riesakseni. Kaikki mitä täällä ostaa täytyy kuitenkin saada postitettua Suomeen, joten kaikki ylimääräinen paino kostautuu postipaketin hinnassa myöhemmin.
Lähdettyämme ravintolasta ajelimme jonkin aikaa riisipeltojen vierellä. Pelloilla oli ihmisiä istuttamassa riisiä, mutta ikäväkseni kaikki heistä ottamani kuvat olivat tavalla tai toisella epäonnistuneita.
Hetken ajelun jälkeen käännyimme hieman syrjäisemmälle tielle. Tie muuttui yhä pienemmäksi ja päällyste muuttui soraksi. Tie myös alkoi mutkitella ylemmäs eräälle mäen rinteelle. Yhtäkkiä tie kuitekin leveni hieman, ja päälyste muuttui asfaltiksi. Huomasin samassa kohtaa kyltin jossa oli yliopiston nimi. Eihän yliopiston alueella voi soratietä olla.

Olimme siis perillä. Bussit ajoivat todella hienon "alppihotellin" eteen ja me nousimme kyydistä. Paikka todella vaikutti hotellilta, vaikkakin sitä seminaaritaloksi kutsutaan. Aulassa meidät jaettiin huoneryhmiin. Itse päädyin samaan ryhmään Paulin ja kahden kiinalaisen kanssa. Kävimme viemässä reput ja muut tavarat huoneeseen, joka oli ihan kuin länsimaalaisesta hotellista. Toisaalta osa huoneista oli Japanilaistyylisiä tatamilattiahuoneita. Eräässä näissä huoneissa yöpyi 12 miehen porukka. Ville kirosi tuohon huoneeseen joutumista, sillä hän ihan oikeutetusti epäili, että seuraavana yönä ei paljoa nukuta.
Seuraavaksi olikin ohjelmassa liikuntaa tennisturnauksen muodossa. Tenniskentät sijaitsivat parin sadan metrin päässä itse seminaaritalosta. Itse menin mukaan pääasiassa katselemaan, mutta pelasimme hieman pienemmällä porukalla kuitenkin polttopalloa. Turnauksen jälkeen voittajiksi selviytyivät Paul ja Janos. Palailimme takaisin talolle, missä ehdin käydä nopeasti suihkussa ennen seuraavaa ohjelmaa.
Suihkn jälkeen kokoonnuimme aulaan ISEP vaihtareiden voimin orientaatiota varten. Orientaatiossa keskusteltiin pääasiassa japanintuntien tasosta ja siitä miten niitä voitaisiin parantaa. Muutamien ehdotusten jälkeen orientaatio alkoikin olla ohi. Kuitenkin Janos halusi vielä kertoa jotain ja hänellä olikin varsin ikäviä uutisia. Hän joutuu palaamaan Jenkkeihin kahden viikon päästä jonkin henkilökohtaisen asian takia. Hän ei vielä tienny pääseekö hän tulemaan takaisin syyslukukaudeksi, mutta hän aikoi kuitenkin yrittää.
Varsin surullisin mielin siirryimme orientaation jälkeiselle illalliselle hotellin ravintolaan. Päädyin samaan pöytään Janosin kanssa ja esitinkin hänelle pahoitteluni asiasta. Kuitenkin tunnelma nousi nopeasti ja ruokakin oli hyvää. Janosin lisäksi samassa pöydässä istui kaksi kiinalaista, jotke eivät englantia puhuneet. Jouduin siis puhumaan heidän kanssaan japania ja olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin pystyin itseäni ilmaisemaan.
Illallisen jälkeen olikin vuorossa vapaa-aikaa, joskin kaksi paikan karaokehuoneista oli käytettävissä. Päädyimmekin siis Villen kanssa hetkiseksi istumaan toiseen karaokehuoneeseen, jossa istuimme Viskilasien ääressä puolisen tuntia. Tämän jälkeen totesimme, että nyt on aika näyttää japanilaisille millainen on oikea Sauna.

Painelimmekin siis Tomon, Kenjin, Janosin ja muutaman kiinalaisen kanssa alakerran kylpyosastolle. Ikäväksemme kiuas oli laitettu pois päältä 5 minuuttia aiemmin. Kuitenkin kiukaasta sai irti vielä muutamat löylyt ja lämpöäkin saunassa oli vielä hieman yli 90 astetta. Kaipa sitä on itse tuohon lämpöön vuosien mittaan tottunut, sillä itse en oikeen löylyjä tuntenut. Kuitenkin samaan aikaan japanilaiset, kiinalaiset ja Janos kyykistelivät ja huusivat joka kauhallisen kohdalla. Lähdimme kuitenkin saunasta 5-10 minuutin jälkeen, sillä kiuas alkoi olla todellakin kylmä ja kaikki sille heitetty vesi valui vain kiukaan läpi lattialle. Kylmän suihkun jälkeen menimme ulkoilma-altaaseen istuskelemaan ja juttelemaan.
Tulihan siellä istuskeltuakin. Tone-san kävi myös piipahtamassa myöhemmin kylvyssä ja hän kertoi että hotellin henkilökunta haluaisi pikkuhiljaa laittaa kylvyn kiinni tältä illalta. Tonen lähdettyä aloimme hiljalleen siirtyä pois altaasta. Olihan tuolla altaassa tullut noin kaksi tuntia istuttua.

Altaalta olin huomannut että ulkona näytti olevan hieno tähtitaivas ja kylvyin jälkeen päätimmekin Villen kanssa käydä ulkona hieman tähyilemässä ylöspäin. Matkalla ulos kävin Ville huoneessa piipahtamassa. Siellä olivatkin jo juhlat alkaneet ja porukka istui pitkän pöydän äärellä juoden olutta ja viskiä sekä syöden naposteltavia. Itse join lämmikkeeksi yhden lasilliven Viskiä. Viskin jälkeen jatkoimme Villen kanssa ulko-ovelle. Ovi oli kuitenkin lukossa, joten päädyimme kyselemään poistumislupaa paikan respasta. Hetken taivuttelun jälkeen respan setä suostuikin päästämään meidät ulos hetkeksi.
Pihalla kävellimme jonkin matkaa poispäin hotellin valoista ja päädyimme makoilemaan läheiseen laskettelurinteeseen. Ulona oli aika outoa, koska en ole tottunut siihen että siellä on samaan aikaan sekä lämmintä että tarpeeksi pimeää, jotta tähdet näkyisivät. Hetken tähyilyn jälkeen onnistuin löytämään Otavan, mutta siihen tuttujen tähtikuvioiden tunnistaminen jäikin, sillä tähtitaivas on todellakin aivan erinäköinen täälläpäin. Toisaalta viskin aiheuttaman lievä humalatila saattaa myös vaikuttaa asiaan.
Palattuamme hotellille kävimme vielä pikaisesti istumassa juhlahuoneessa. Kävin myös hieman katselemassa muita paikkoja ja päädyimme Paulin ja Villen kanssa istumaan yläkerran pimeään aulaan. Puolen tunnin istuskelun jälkeen suoruiduin nukkumaan. Kello oli tässä vaiheessa noin 3 ja herätys olisi kello 6.30.

Vaateostoksia

Nukuin tänään pitkään eilisen kävelyn jäljiltä. Kuitenkin puolenpäivän aikaan oli käytävä koululla kuuntelemassa historian luentoa. Koulun jälkeen kävinkinsitten ostamassa JUSCO:sta uimashortsit viikonlopun reissua varten.
Olemme siis menossa viikonlopuksi Nagano prefektuurissa sijaitsevalle Aoki järvelle, missä yliopistolla on jonkinlainen seminaaritalo. Matkaan lähtee vaihtareiden lisäksi lähes kaikki japanilaiset opiskelijat, jotka ovat lähdössä vaihto-opiskelemaan tämän vuoden aikana.
Kuulopuheiden mukaan talolla olisi jopa sauna, mutta tokkopa paikka ihan aito suomalainen sauna on. Niillä muutamilla kerroilla, kun olen täällä jossakin saunaksi nimitetyssä paikassa ollut, ne ovat olleet joko höyryhuoneita tai sitten muuten vain kuumia huoneita, joissa ei heitetä löylyä. Ovat nämä kuitenkin huomattavasti parempia kuin ameriikkalaiset vastineet, joissa saattaa hyvällä onnella olla jopa 60 astetta lämmintä. Täällä on sentään saunoissa ollut ihan kunnon 100 astetta lämpöä.
JUSCO:n jälkeen kävin pyörähtämässä Osu-Kannonissa, josta löysin sopivankokoiset lenkkarit. Nyt voin siis jopa käydä kokeilemassa yliopiston kuntosaleja, joissa on siis lenkkaripakko.
Lenkkarien lisäksi kävin ostamassa taas kasan sarjakuvia, vaikka entisetkin ovat lukematta. Voinpahan kutenkin yrittää perustella sarjisten ostelua sillä, että voin vaihtoreissun jälkeen pitää kielitaitoani yllä niitä lukemalla.

Kävin iltasella vielä pelailemassa Go:ta yliopistolla. Huomaa kyllä, että vain kovat pelaajat ovat innostuneet käymään tuolla kerhossa, ja hekin pelailevat pelikonsoleilla suurimman osan ajasta. Peliseuraa heistä kuitenkin saa milloin vain, kunhan vain häviäminen ei harmita liikaa. Vaikka Go:ssa on tasoitusjärjestelmä, olen pelaillut tasa-avauksella täkäläisiä vastaan. Turpaanhan joka pelissä tulee (yhtä voitettua peliä lukuunottamatta), mutta luulen oppivani enemmän näin.

Expo

Lähdimme aamulla aiemman suunnitelmamme mukaisesti Villen kanssa käymään Expossa. Lähdimme kello 9 aikaan Shiogamasta ja vajaan tunnin juna-ajeluiden jälkeen pääsimme itse maailmannäyttelyalueelle.
Aluksi ajelimme köysiradalla euroopanmaiden alueelle. Kävimme Pohjoismaiden yhteispaviljongissa katsomassa josko siellä olisi jotain nähtävää. Kuitenkin paikka vaikutti hiljaiselta joten lähdimme ulos. Ulkona näimme kyltin jossa sanottiin Suomen kansallispäivän avauksen tapahtuvan kello 11.00 Expo Domessa. Ehdimme paikalle juuri sopivasti juhlan alkaessa.

Tapahtuma alkoi Suomen ja Japanin kansallislauluilla, joiden jälkeen lavalle käveli pääministeri Vanhanen ja joku muu suomalaismies. Heidän lisäksi lavalle tuli kaksi japanilaista. Toinen japanilainen aloitti pitämällä lyhyen puheen. Vanhanen piti seuraavaksi tylsän, kliseisen ja pitkän puheen.
Puheiden jälkeen paikalle tulivat muumit. Ikävä kyllä he tuntuivat olevat liian kiireisiä kätellessään arvovieraita, jotta olivat ehtineet huomioimaan yleisössä olleita nuorempia lapsia.
Muumien jälkeen muutama "kuuluisa" suomalaisyhtye tuli soittamaan musiikkia. Ainoa koskaan kuulemani yhtye oli Trio Töykeät. Musiikki oli tuttuun suomalaiseen tapaan hirvittävän melankolista ja se jatkui ainakin 3 kertaa liian pitkään. Tuntuu että japanilaise jaksoivat istua paikalla vain pelkkää kohteliaisuuttaan. Onneksi tilaisuus päättyi musiikkiosion jälkeen, eikä yleisöä kiusattu sen enempää tylsyyksillä. Ainakin minun silmissä tilaisuus oli varsin surkea.

Tilaisuuden aikana oli alkanut sataa vettä. Sadekuurot jatkuivatkin pitkälle iltaan, välillä voimakkaampina, välillä jopa tauoten kokonaan.

Kävimme tilaisuuden jälkeen pikaisesti vielä katsomassa pohjoismaiden paviljonkia. Paviljoni oli ihan nätti, vaikkakin aika pelkistetyn oloinen. Kävimme vielä nopeasti vilkaisemassa Georgian ja parin muun pikkumaan paviljonkia, jonka jälkeen lähdimme euroopan alueelta pois.
Seuraavaksi päädyimme Afrikan alueelle. Piipahdimme pikaisesti Egyptin paviljongissa, sekä muiden Afrikanmaiden yhteispaviljongissa.
Afrikan jälkeen kävimme syömässä eräässä alueen monista ravintoloista. Söimme erästä Nagoyan alueen erikoisruokaa, Misokatsua. Ruoka oli hyvää ja jopa kohtuu halpaa.

Ruuan jälkeen yritimme käydä katsomassa Japanin paviljonkia, mutta pitkälle rönsyilevä jono lannisti kiinnostuksen toistaiseksi. Päädyimmekin siis kaakkois-aasian alueelle, jossa kävimme katsomassa muutamien mielenkiintoisten maiden, kuten Thaimaan ja Brunein paviljonkeja.

Seuraavaksi kävimme katsomassa robottinäyttelyitä, joita sattuikin olemaan jopa kaksin kappalein tähän aikaan vuodesta. Ihan mielenkiintoisia vempeleitä olivat, vaikka selkeästi tekniikka kaipaakin vielä paljon kehitystä. Jospa tuohon kehitykseen pääsisi joskus valmistuttuaan jopa itse vaikuttamaan.

Robottien jälken kävimme kiertelemässä ilmeisesti sateen vuoksi hiljaista huvipuistoaluetta. Alueelta löytyi muunmuassa mielenkiintoinen hierontalaitos, jossa saimme istuskella ilmaiseksi parinkymmenen minuutin session automaattisissa hierontatuoleissa. Yllättävän hyvin tuoli tuntui hommansa tekevän, vaikkakin ihmisen suorittama hieronta on varmasti moninverroin parempi. Kuitenki oikeasta hieronnata olisi joutunut paikalla pulittamaan oikeaa rahaakin, joten sai jäädä väliin.
Hierontapaikan vieressä oli pelihalli jossa kävimme testaamassa jotain nyrkkeilysimulaattoria sekä rumpujensoittopeliä. Hauskoja nämä japanilaiset pelihallit.

Seuraavaksi lähdimme kohti Aasian osastoa, joskin matkalla pysähdyimme JR:n (Japan Railways) paviljonkiin katsomaan 3D-elokuvaa maglev-junista, sekä ihailemaan suprajohdelaboratorion demonstraatiota. Demon jälkeen jatkoimme matkaamme Aasian ostastolle. Matkalla saimme niskaamme reippaan sadekuuron ja sateenvarjosta ja katoksesta huolimatta onnistuin kastelemaan housuni polvien korkeudelle asti.

Päädyimme kuitenkin ennenpitkää oikeaan paikkaan ja pääsimme tutustumaan erinäisten maiden paviljonkeihin. Kiinnostavimmat olivat Kiinan, Korean ja Mongolian paviljongit. Viimeisestä ostin jopa mongolialaisten älypelin. Aasian jälkeen lähdimme katsomaan olisiko Japanin paviljongin jono lyhentynyt. Olihan se.

Jonon huomattavasti lyhentymisestä huolimatta joudumme odottelemaan noin puolituntia, ennen kuin pääsimme sisään paviljonkiin. Oikeastaan syy jonottamiseen on se, että paviljonki kierretään ryhmissä, ja jokaiselle ryhmälle esitetään jokainen näyttely erikseen. Itse pidin tästä tavasta, mutta ymmärrettävästi kaikki eivät pidä siitä, että tylsimpiä kohteita ei voi (luultavasti) jättää välistä. Itse kuitenkin koin kkki näyttelyt ihan riittävän mielenkiintoisiksi. Erityisen hieno oli pallon muotoinen huone, jossa koko pallon sisäpinnalle heijastettiin lyhyt elokuva. Tila siis toimi eräänlaisena virtuaalitodellisuutena, joskaan tapahtumiin ei voinut itse vaikuttaa. Mielenkiintoinen paikka kuitenkin.

Japanin paviljongin jälkeen kävimme pikaisesti vilkaisemassa Nagoya City Earth Toweria, joka osoittautui maailman suurimmaksi kaleidoskoopiksi. Ihan nätti, mutta eipä sitä kovin pitkään jaksanut katsella.

Earth Towerin jälkeen Hakeuduimme toisen kerran syömään. Päädyimme Asahi Panorama restaurantiin syömään juuri ennen sen sulkemisaikaa. Ruoka oli hyvää, mutta turhan kallista. Ruuan jälkeen näyttelyalue alkoikin jo mennä kiinni ja ihmisiä hätisteltiin kohti uloskäyntiä. Ehdimme kuitenkin vielä käydä katsomassa matkamuistokauppaa, josta en kuitenkaan tullut ostaneeksi mitään.

Illan junaraissujen päätteksi kävimme vielä istumassa Shiogama-guchin eräässä pelihallissa, ja kokeilemassa muutamia erilaisia pelejä. Asunnolle palailimme hieman yli puolenyön, eli päivän reissailun kului aikaa noin 15 tuntia, josta kylläkin vajaa tunti meni naapuruston pelihallissa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että Expossa kyllä riittää yhdeksi päiväksi katsomista. Jos haluaa käydä kaikki paikat läpi, kannattaa aika varata parikin päivää. Itsellä jäi pari mielenkiintoista paikkaa näkemättä, joskin pääasiassa sateen vuoksi. Luulen, että menen käymään maailmannäyttelyssä vielä syksyllä, joten saattaa olla että saan nuokin paikat katsottua tuolloin.

Ruokakauppakierros

Aamun kulttuuritunnin aluksi opettaja totesi, että toissaviikon tunti, jolloin käänsimme vain tekstiä, oli aika turhaa. Päädyimmekin siis vaihtamaan oppikirjaa, ja lopputunnin käytimme kiertelemällä JUSCO:n ruokaosastoa opettajan johdolla. Hän esitteli meille erilaisia ruokalajeja ja raaka-aineita mitä kaupasta saa ostettua. Hän myös osti meille kuivattua mustekalaa ja jotain kala-juusto naposteltavaa.
Tunnin jälkeen kävin metroasemalla ostamassa 3 kuukauden metrolippuni ja kävin myös pankissa maksamassa stipendiin sisältymättömät lentokenttäverot.
Iltasella kävin myös JUSCO:ssa ruokaostoksilla. Ostin jotain paistettavia taikinapalleroita joissa on jotain lihaa sisällä. Pitää kokkailla jokupäivä.

Illallinen

Aamulle ajelin metrolla Toyotan kampukselle. Tuttuun tapaan aloitimme performace theoryllä, jossa tällä kerralla kehiteltiin jotain uutta leikkiä. Computer vision luennolla päntättiin taas uusia kaavoja ja laskettiin pari laskua.
Ruokatauolla kävin ruokalassa syömässä jonkin ramenanoksen. Tapasin ruokalassa myös Kenjin ja juttelimme puolisen tuntia.
Ruuan jälkeen oli vuorossa jälleen kendoa. Tunnin aluksi katsoimme videolta erään Sensein ottelun, ja sen jälkeen harjoittelimme hieman peruslyöntejä. Tunninlopuksi oli pienimuotoinen koe perustekniikoista. Luulisin että koe meni kohtuu hyvin, mutta koska palautetta ei annettu, en ole asiasta varma.
Kendon jälkeen palailin kotiin kuluttamaan aikaa ja odottelemaan sovittua illallistapaamista Seanin ja Wai Iengin luona. Sovitun ajan koittaessa meninkin soittelemaan heidän ovikelloaan. Söimme ja juttelimme parin tunnin ajan, jonka jälkeen palailin kotiin. Loppuillan lueskelin kulttuurikurssin kotiläksyä.

Kaupungilla

Heräsin puolenpäivän aikaan. Parin tunnin istuskelun jälkeen päätin lähtä piipahtamaan pitkästä aikaa Sakaessa.
Metroajelun jälkeen päädyin Sakaen metroaseman ostoskeskukseen. Ostoskeskuksen kahdessa siivessä on melkeinpä pelkästään naistenvaatekauppoja (noin 130 kappaletta), joten en siellä pitkään viihtynyt. Suoriuduinkin pikaisesti 'Oasis 21' nimiseen ostoskeskukseen, joka sijaitseekin sopivasti metroaseman vieressä. Oasiksessa katselin parin eri temppuilijan esityksiä ja kiertelin parissa animehenkisessä kaupassa.
Tunnin kiertelyn jälkeen palailin metroaseman ostariin syömään. Muotisokkelosta onnistuin löytämään sopivan ramen-ravintolan, jossa sain syötyä vatsan täyteen.
Ruuan jälkeen jatkoin ympäristön tutkiskeluani läheiseen Tokyu Hands kauppaan. Paikka on kaikenlaisten näpertelijöiden taivas. Pari kerrosta kaupasta on pelkästään käsityötarvikkeita, muttereista ja taltoista korukiviin ja öljyvärimaaleihin. Muissa kerroksissa oli leluja, kotitalousvälineitä, työkaluja, puukkoja ja paljon muuta. Erityisesti mielenkiintoani herätti ilmeisesti vain tänä viikonloppuna suoritettava tapahtuma kaupan alakerrassa. Siellä kaksi miestä purki pienehköä kaksipaikkaista lentokonetta ja koneen vieressä oli jo irroitettuja osia myynnissä. Katselin touhua hetkisen aikaa, mutta totesin kuitenkin kaiken mielenkiintoisen olevan liian kallista ja/tai liian epäkäytännölistä ostettavaksi.
Tokyu Handsista suuntasin läheiseen kirjakappaan, josta ostin taas muutamia sarjakuvia. Lisäksi kävin KFC:llä ostamassa pari kananpalasta ja pienen juoman. Sen jälkeen palasinkin takaisin Shiogama-guchiin.
Hetkisen kämpillä oleiltuani, päätin lähtä vielä käymään kylpylässä. Otin siis pyyhkeen ja shampoon laukkuun, ja suuntasin metrolla Arahataan. Tunnin kylveskelyn jälkeen palasin FamilyMartin kautta takaisin kotiin.
Iltasella sain vielä ryhdistäydyttyä sen verran että kokosin Tokiosta ottamani näköalakuvat yhdeksi panoraamakuvaksi.


360 asteen panoraamakuva 'Tokyo Metropolitan Government Offices':sta

Loma loppuu

Torstai oli Golden Weekin viimeinen päivä, joten tänään oli mentävä kouluun. Koulua olikin normaali perjantain tapaan huimat 1 periodi historiaa. Kv-yksikköön oli ostettu loman aikana vanhan n.29 tuumaisen putken tilalle joku 42" kokoluokkaa oleva plasma- tai projektiotelevisio. Kumpi, sitä en tiedä, koska en ehtinyt käydä lähempää mokomaa katsomassa. Tunnin jälkeen kävin pikaisesti syömässä Matsuyalla. Ruuan jälkeen kävin kämpillä piipahtamassa, jonka jälkeen pitikin jo siirtyä Go-kerhon kokoontumiseen.
Sateen vuoksi kerholaisia oli paikalla vain 2, sekä Ville. Pelailin yhden tasa-avauspelin molempia kerholaisia vastaan. Luonnollisestikin häviten molemmat pelit, olivathan vastustajat luokitukseltaan huomattavasti minua kovempia. Toinen kerholaisista oli 4-dan ja toinen 4-kyu.
Pelailun jälkeen lähdin kohti kotiin. Matkalla kuitenkin piipahdin JUSO:ssa ostamassa leipää, muroja ja mehua.

Tylsäilyä

Torstaina en oikeastaan tehnyt mitään ihmeellistä. Kävin päivällä 99 Shopista ostamassa leipää ja jogurttia. Katselin illan televisiota ja juttelin netissä tuttujen kanssa.

Palautumista

Keskiviikko vierähtikin suurelta osin lepäillessä. Nukuin pitkään ja kävin iltasella syömässä ramenia. Piipahdin myös konbinissa ostamassa evästä kotiin. Illan katselin TV:tä ja muutamia sarjoja tietokoneelta. Illalla ulkona käydessäni tapasin käytävällä Villen ja Matt:n. He olivat kuulemma olleet tänään porukalla rannalla. Olisi ollut itsekin ihan mukava käydä siellä, kunhan vain olisin ollut menosta tietoinen. Juttelimme käytävässä reilun tunnin ajan, jonka jälkeen siirryin nukkumaan.

Tokio, part II

Heräilin aamulla hieman jälkeen yhdeksän. Heti alkuun painelin kylpyyn. Kylvyn jälkeen olikin jo aika kirjautua ulos hotellista, sillä check-outin viivästyminen olisi aiheuttanut lisäkustannuksia.
Lähdin kävelemään kohti Tokyo Metropolitan Government Offices-rakennuksia, missä sijaitsevat kaupungin ehkäpä parhaat näköalapaikat. Ja vieläpä ilmaiset sellaiset. Matkalla pysähdyin eräässä kahvilassa syömässä aamiaseksi hot dogin ja pari lasillista jääteetä.
Pilvenpiirtäjäjien 45. kerroksissa sijaitsevista näköalatasanteista sai jonkinlaisen käsityksen kaupungin hirvittävästä koosta. Kaupunki jatkui horisontista horisonttiin, muutamien suurten puistojen täplittämänä betoniviidakkona. Otettuani ison kasan valokuvia molemmista torneista, suuntasin kohti Shinjukun asemaa. Matkalla pysähdyin kuitenkin ostamaan olkalaukun, sillä Akihabarassa kertyneiden ostosten kuljettaminen muovipusseissa alkoi pikkuhiljaa tympäisemään. Ostin myös samalla pienet kiikarit, joka varmasti tulevat ennenpitkää tarpeeseen.
Shinjukusta suuntasin kohti Harajukua. Harajukussa oli hirvittävästi nuorisoa pakkautuneena yhdelle kapealle kadulle. Kadun varret olivat täynnä vaate- ja trendikauppoja. Luovittuani ihmismassan läpi, päädyin suuremmalle ja hieman väljemmälle alueelle. Kävin katsomassa erästä suurta lelukauppaa ja kävin syömässä.
Harajukusta jatkoin matkaani Shibuyaan, jossa vietin hieman yli tunnin kierrellen katuja. Pistäydyin myös paikallisessa KFC:ssä ostamassa juotavaa.
Seuraavaksi suuntasin kohti Oodaiban kaupunginosaan. Oodaiba on todella mielenkiintoinen paikka viettää ilta istuskellen jossain rannan ravintoiloista, kierrellä kaupoissa tai katsella alueen erikoista arkktehtuuria. Alueelta löytyy myös pieni kopio New Yorkin vapaudenpatsaasta. Kävin syömässä eräässä havaijilaisessa hampurilaisravintolassa ja katselin auringonlaskua. Ruuan jälkeen kiertelin katselemassa rannan tuntumassa olevia liikkeitä.
Odaibasta suuntasin kohti Tokion asemaa. Ostin luotijunalipun ja palailin kohti Nagoyaa. Jälkeenpäin ajatellen kaksi päivää ei riitä mihinkään Tokiossa käydessä. Pikemminkin päivä tai pari jokaista kaupunginosaa kohti olisi parempi, jos vain aikataulu moisen sallii. Seuraavalla kerralla jätän myös Akihabarassa käynnin viimeiseksi, sillä ostosten kantaminen vajaan kahden päivän ajan ei todellakaan ole mitään herkkua.

Tokio, part I

Heräilin aamulla kello yhdeksän aikoihin. Suihkun jälkeen pakkailin jotain tarpeellisen oloista tavaraa reppuun ja lähdin metrolla Nagoyan asemalle. Asemalla kävin ostamassa Shinkansen-lipun Tokioon. Löysin jopa suosiolla oikealle laiturille ja noin 10 minuutin odottelun jälkeen juna tulikin. Luotijunat näyttävät kulkevan todella tiuhaan, sillä omaa junaani odotellessani asemalta lähti pari muutakin shinkansenia. Matka junalla taittui todella mukavasti, sillä juna oli kohtuu hiljainen ja ennen muuta nopea. Parin tunnin junailun jälkeen olinkin perillä Tokion asemalla. Hetken harhailun ja lounaan jälkeen jatkoin matkaani Yamanote-linjalla kohti Akihabaraa.
Akihabara on tunnettu elektroniikkaliikkeistään sekä lukemattomista manga- ja animeharrastajille suunnatuista liikkeistään. Itse tulin pääasiassa kierrelleeksi jälkimmäisissä, vaikkakin pistäydyin katselemassa muutamaa elektroniikkaliikettäkin. Ostin kasan sarjakuvia sekä elektronisen kanji-sanakirjan Akihabarasta. Tässä vaiheessa päivä alkoi jo kääntyä illaksi, joten suuntasin Yamanote-linjan junalla kohti Shinjukua.
Shinjukussa etsiydyin Green Plaza Shinjuku kapselihotelliin. Hotellin maksettuani kävin kylpemässä hotellin kylpyläosastolla miltei parin tunnin ajan. Rentoutumisen jälkeen pistäydyin ulos katselemaan Shinjukun yöelämää. Pelihalleja ja karaokeja tuntui alueella ainakin olevan riittävästi. Myös tyylikkäitä ravintoloita oli runsaasti. Ruokailun jälkeen jatkoin vielä jonkin aikaa kiertelyä, jonka jälkeen palailin hotellille nukkumaan.
Kapseli oli yllättävän mukava paikka nukkua, vaikkakin patja oli turhan ohut minun makuuni. Mahduin jopa yllättävän hyvin kapseliin, eikä minun tarvinnut jättää jalkoja verhon ulkopuolelle.

Suunnittelua

Sunnuntai meni pääasiassa suunnitellessani huomista Tokion reissua. Tutkiskelin karttoja, luin netistä suosituksia ja kirjoittelin ylös mielenkiintoisimpia kohteita. Iltasella kävin syömässä ramenia ja ostin konbinista jotain pientä purtavaa. Menin aikaisin nukkuman, jotta pääsisin huomenissa liikkeelle tarpeeksi aikaisin.