Marraskuu
Kas niin, tässäpä taas yksi posti, joka olisi pitänyt kirjoittaa jo kuukausi sitten (eri otsikolla tosin).
Jospa asian jauhamisen alkaisi koulusta, kun siellä tulee huomattavat määrät aikaa vietettyä.
Lukujärjestykseen ei tullut tehtyä mitään edellisessä postissa povailtuja muutoksia, joten maanantai vierähtää Japanin ja Kansainvälisen bisneksen parissa. Noiden jälkeen pidetään on vielä henkilökohtainen tuutorointi Joulukuun alussa pidettävää JLPT-koetta varten. Tavoitteenani olisi vaatimattomasti päästä läpi 3. taso. Kaikki muut kokeeseen osallistujat taitavatkin yrittää 2. tai 1. tasoa, joten näyttäisin olevan hieman jälessä kielen opiskelussa.
Tiistai onkin sitten pelkkää seminaaria klo 13-19. Paljoa tuolla ei ole tekemistä, joten raahaan omaa läppäriäni mukana, jotta saan aikani kulumaan. Itseasiassa kirjoittelen tätäkin postia kesken seminaaritauon. Tehtävänäni tällä kurssilla olisi ohjelmamodulin kirjoittaminen erästä kuva-analyysi ohjelmaa varten a deadline olisi joskus Joulukuun nurkilla. Saapas nähdä miten tuon kanssa käy, kun kaikki alkuperäinen koodi on kommentoitu japaniksi, eikä C-kielen tuntemus ole muutenkaan kovin vahva.
Keskiviikon kurssit noudattelevat samaa linjaa kuin edellisessäki postauksessa. Eli alkuun Prologia ja sitten Lispiä taululta kopioituna. Jälkimmäinen on eritoten puuduttavaa.
Torstain kulttuuriluennoilla on minun lisäkseni Matt ja Patric, ja aiheet ovat toistaiseksi liikkuneet filosofian ja Shintolaisuuden paikkeilla. Normaalin kielenopiskelun lisäksi torstain japanintunneilla harjoitellaan puheen pitämistä.
Perjantain historiantunnit ovat yhä kuivaa kuunneltavaa, lähinnä siitä syystä että Suomessa käymäni 10 tunnin pikakurssi kattoi käytännössä kaikki samat asiat. Pop culture luento onkin sitten mielenkiintoisempi koska siinä käsitellään Japanin tämänhetkistä nuorisokulttuuria, josta olen hieman vähemmän perillä.
Sitten muuta tehtyä:
Kävimme muutama viikko sitten läheisessä Nagashima Spaland nimisessä huvipuistossa, joka on kuuluisa vuoristoradoistaan. Harmi vain että puiston suurin, ja maailman 5. suurin, rata on ollut suljettuna pari vuotta sitten tapahtuneen onnettomuuden jäljilta. Onneksi kuitenkin maailman suurin puurakenteinen rata oli auki ja vieläpä oikein mukava kokemus. Puistossa oli iso kasa muitakin vuoristoratoja ja härveleitä, jotka kävimme kaikki testaamassa. Muutamiin laitteisiin olisi halunnut kyytiin toisenkin kerran, mutta yllätykseksemme puisto sulkeutuikin jo kello 17, mikä on mielestäni törkeän aikaisin, etenkin lauantaina. Muuten reissu oli kiva, eikä jonojakaan ollut liiaksi, johtuen ilmeisesti japanilaisten mielestä kylmästä ilmasta.
Viime torstaina oli vapaapäivä, tälläkertaa kulttuurin nimissä. Samaan aikaan järjestettiin yliopiston 3 päiväiset kulttuurifestivaalit, joten loppuviikko olikin täysin vapaa. Torstaiksi oli kv-keskuksen toimesta järjestetty kirros Toyotan tehtaille, joka osoittautui oikein mielenkiintoiseksi. Oli mukava nähdä miten järjestelmällisesti tuotantolinjat jauhavat autoja ulos minuutin välein. Toinen hieno paikka tehtailla oli hitsaamo, missä 50+ hitsausrobottia kasasi runkoja todellisella tarkkuudella ja "määrätieteoisuudella".
Tehtailta paluun jälkeen ehdin käydä vielä vilkaisemassa yliopiston kulttuurifestivaalien tarjontaa. Luvassa oli tanssia ja tolkun määrä eri kerhojen pitämiä ruokakojuja sekä teemahuoneita. Ajan vähäisyyden vuoksi en ehtinyt noissa vierailla, mutta valokuvia räpsin muutamia. Niistä ehkä lisää joskus toiste.
Perjantaiaamuna suuntasin kohti Tokiota, pääasiallisena kohteenani Tokyo Motor Show 2005. Showssa oli reilusti näkemistä ja kauniiden tyttöjen ja nopeiden autojen kuvaamisen tuloksena tyhjensin molemmat kamerani akut. Shown jälkeen etsin Villen Akihabarasta, jossa kävimme kiertelemässä pari tuntia. Ville oli tullut Tokioon jo keskiviikkona katsomaan erästä suurta Budonäytöstä. Illalla ajelimme junalla Shinjukun tuttuun kapselihotelliin jossa yövyimme pari yötä. Onnekseni olin ottanu kameran laturin mukaan, joten sain hotellin bisneshuoneessa ladattua akkuihin riittävästi puhtia loppureissun ajaksi.
Launataina kävimme katsastamassa kohuttua Yasukunin pyhäkköä, joka on perustettu kunnioittaamaan Japanin sodissa kaatuneita. Kohua aiheuttaa se, että pääministeri Koizumi käy vuosittain vierailemassa pyhäkössä. Vierailuissahan ei sinänsä mitään pahaa ole, mutta pyhäkkö sattuu myös muistamaan muutamia sotarikollisia, ja tätä ei muut naapurivaltiot katso kovin hyvällä. Pyhäkön naapurissa on Yasukunin sotamuseo, jossa kävimme myös katsomassa paikkoja.
Yasukunin jälkeen hyppäsimme paikallisjunaan ja ajoimme Mitakan kaupunkiin, missä sijaitsee Ghibli animaatiostudion museo. Liput olimme hankkineet hyvissä ajoin jo pari-kolme viikkoa aiemmin. Museossa oli paljon mielenkiintoisiakin asioita, mutta pääosin lapsille suunnattu sisältö oli välillä vähän rasittavaa.
Sunnuntain uhrasimmekin pääasiassa Harajukulle, josta kävimme heti alkuun hankkimassa molemmille uudet silmälasit n. 10000 jenin (~75e) hintaan. Laseja odotellessa (ja saamisen jälkeen) kävimme tarkkailemassa pakallista nuorisomuotia läheisellä Harajukun sillalla. Kylmähkö ilma varmaan karsi hieman väkeä, mutta silti mitä erilaisimpiin friikkeihin asuihin pukeutuneita nuoria piisasi riittämiin. Lisäksi paikalla oli huomattavasti turisteja ja muita valokuvaajia, kaikki ottamassa kuvia pukeutuneesta nuorisosta. Tulihan tuolla itsekin muutama kuva otettua..
Ennen Harajukua olimme piipahtaneet Metropolihallinnon tornitaloissa (jälleen kerran) kuitenkin ilma oli tällä kertaa niin sumuinen että en vaivautunut ottamaan kuin pari valokuvaa.
Harajukun jälkeen koukkasimme vielä Akihabaraan pikaostoksille, ja päätimme vielä käydä eräässä Maid Cafe:ssa joka mainoksen Ville oli perjantaina saanut kouraansa. Noiden ideahan on että kauniit tarjoilijatyttöset ovat pukeutuneet "palvelijatar"-asuihin ja toimivat tehokkaasti silmänruokana. Kuvia ei paikalla ikävä kyllä saanut otaa ilman jotain hieman epäselväksi jäänyttä pelipistekertymää. Kahvila itsessään oli pieni liikehuoneisto 4. kerroksessa ja samassa tilassa toimi maahantuotujen animetuotteiden myymälä. Tässä vaiheessa joku voi kysyä, että miksi joku japanilainen haluaa ostaa Jenkeistä tuodun, mutta Japanissa tuotetun anime-sarjan. Syy: Halvempi hinta. Tuonti tavara maksaa alle 5000 jeniä levyltä, kun Japanilaisesta vastineesta saattaa joutua pulittamaan 6000-7000 jeniä. Kahvilan telkkarissa pyörinyt sarja oli ikäväkyllä dubattu englanniksi, joten katseluelämys jäi sangen latteaksi. Oletettavasti ainakin uudemmissa tuonti dvd:issä on myös japaninkielinen ääniraita.
Akihabarasta siirryimme hakemaan Shinjukun aseman kolikkolokeroon jättämämme tavarat ja siirryimme Shinagawan asemalle paluumatkaa varten.
Jospa asian jauhamisen alkaisi koulusta, kun siellä tulee huomattavat määrät aikaa vietettyä.
Lukujärjestykseen ei tullut tehtyä mitään edellisessä postissa povailtuja muutoksia, joten maanantai vierähtää Japanin ja Kansainvälisen bisneksen parissa. Noiden jälkeen pidetään on vielä henkilökohtainen tuutorointi Joulukuun alussa pidettävää JLPT-koetta varten. Tavoitteenani olisi vaatimattomasti päästä läpi 3. taso. Kaikki muut kokeeseen osallistujat taitavatkin yrittää 2. tai 1. tasoa, joten näyttäisin olevan hieman jälessä kielen opiskelussa.
Tiistai onkin sitten pelkkää seminaaria klo 13-19. Paljoa tuolla ei ole tekemistä, joten raahaan omaa läppäriäni mukana, jotta saan aikani kulumaan. Itseasiassa kirjoittelen tätäkin postia kesken seminaaritauon. Tehtävänäni tällä kurssilla olisi ohjelmamodulin kirjoittaminen erästä kuva-analyysi ohjelmaa varten a deadline olisi joskus Joulukuun nurkilla. Saapas nähdä miten tuon kanssa käy, kun kaikki alkuperäinen koodi on kommentoitu japaniksi, eikä C-kielen tuntemus ole muutenkaan kovin vahva.
Keskiviikon kurssit noudattelevat samaa linjaa kuin edellisessäki postauksessa. Eli alkuun Prologia ja sitten Lispiä taululta kopioituna. Jälkimmäinen on eritoten puuduttavaa.
Torstain kulttuuriluennoilla on minun lisäkseni Matt ja Patric, ja aiheet ovat toistaiseksi liikkuneet filosofian ja Shintolaisuuden paikkeilla. Normaalin kielenopiskelun lisäksi torstain japanintunneilla harjoitellaan puheen pitämistä.
Perjantain historiantunnit ovat yhä kuivaa kuunneltavaa, lähinnä siitä syystä että Suomessa käymäni 10 tunnin pikakurssi kattoi käytännössä kaikki samat asiat. Pop culture luento onkin sitten mielenkiintoisempi koska siinä käsitellään Japanin tämänhetkistä nuorisokulttuuria, josta olen hieman vähemmän perillä.
Sitten muuta tehtyä:
Kävimme muutama viikko sitten läheisessä Nagashima Spaland nimisessä huvipuistossa, joka on kuuluisa vuoristoradoistaan. Harmi vain että puiston suurin, ja maailman 5. suurin, rata on ollut suljettuna pari vuotta sitten tapahtuneen onnettomuuden jäljilta. Onneksi kuitenkin maailman suurin puurakenteinen rata oli auki ja vieläpä oikein mukava kokemus. Puistossa oli iso kasa muitakin vuoristoratoja ja härveleitä, jotka kävimme kaikki testaamassa. Muutamiin laitteisiin olisi halunnut kyytiin toisenkin kerran, mutta yllätykseksemme puisto sulkeutuikin jo kello 17, mikä on mielestäni törkeän aikaisin, etenkin lauantaina. Muuten reissu oli kiva, eikä jonojakaan ollut liiaksi, johtuen ilmeisesti japanilaisten mielestä kylmästä ilmasta.
Viime torstaina oli vapaapäivä, tälläkertaa kulttuurin nimissä. Samaan aikaan järjestettiin yliopiston 3 päiväiset kulttuurifestivaalit, joten loppuviikko olikin täysin vapaa. Torstaiksi oli kv-keskuksen toimesta järjestetty kirros Toyotan tehtaille, joka osoittautui oikein mielenkiintoiseksi. Oli mukava nähdä miten järjestelmällisesti tuotantolinjat jauhavat autoja ulos minuutin välein. Toinen hieno paikka tehtailla oli hitsaamo, missä 50+ hitsausrobottia kasasi runkoja todellisella tarkkuudella ja "määrätieteoisuudella".
Tehtailta paluun jälkeen ehdin käydä vielä vilkaisemassa yliopiston kulttuurifestivaalien tarjontaa. Luvassa oli tanssia ja tolkun määrä eri kerhojen pitämiä ruokakojuja sekä teemahuoneita. Ajan vähäisyyden vuoksi en ehtinyt noissa vierailla, mutta valokuvia räpsin muutamia. Niistä ehkä lisää joskus toiste.
Perjantaiaamuna suuntasin kohti Tokiota, pääasiallisena kohteenani Tokyo Motor Show 2005. Showssa oli reilusti näkemistä ja kauniiden tyttöjen ja nopeiden autojen kuvaamisen tuloksena tyhjensin molemmat kamerani akut. Shown jälkeen etsin Villen Akihabarasta, jossa kävimme kiertelemässä pari tuntia. Ville oli tullut Tokioon jo keskiviikkona katsomaan erästä suurta Budonäytöstä. Illalla ajelimme junalla Shinjukun tuttuun kapselihotelliin jossa yövyimme pari yötä. Onnekseni olin ottanu kameran laturin mukaan, joten sain hotellin bisneshuoneessa ladattua akkuihin riittävästi puhtia loppureissun ajaksi.
Launataina kävimme katsastamassa kohuttua Yasukunin pyhäkköä, joka on perustettu kunnioittaamaan Japanin sodissa kaatuneita. Kohua aiheuttaa se, että pääministeri Koizumi käy vuosittain vierailemassa pyhäkössä. Vierailuissahan ei sinänsä mitään pahaa ole, mutta pyhäkkö sattuu myös muistamaan muutamia sotarikollisia, ja tätä ei muut naapurivaltiot katso kovin hyvällä. Pyhäkön naapurissa on Yasukunin sotamuseo, jossa kävimme myös katsomassa paikkoja.
Yasukunin jälkeen hyppäsimme paikallisjunaan ja ajoimme Mitakan kaupunkiin, missä sijaitsee Ghibli animaatiostudion museo. Liput olimme hankkineet hyvissä ajoin jo pari-kolme viikkoa aiemmin. Museossa oli paljon mielenkiintoisiakin asioita, mutta pääosin lapsille suunnattu sisältö oli välillä vähän rasittavaa.
Sunnuntain uhrasimmekin pääasiassa Harajukulle, josta kävimme heti alkuun hankkimassa molemmille uudet silmälasit n. 10000 jenin (~75e) hintaan. Laseja odotellessa (ja saamisen jälkeen) kävimme tarkkailemassa pakallista nuorisomuotia läheisellä Harajukun sillalla. Kylmähkö ilma varmaan karsi hieman väkeä, mutta silti mitä erilaisimpiin friikkeihin asuihin pukeutuneita nuoria piisasi riittämiin. Lisäksi paikalla oli huomattavasti turisteja ja muita valokuvaajia, kaikki ottamassa kuvia pukeutuneesta nuorisosta. Tulihan tuolla itsekin muutama kuva otettua..
Ennen Harajukua olimme piipahtaneet Metropolihallinnon tornitaloissa (jälleen kerran) kuitenkin ilma oli tällä kertaa niin sumuinen että en vaivautunut ottamaan kuin pari valokuvaa.
Harajukun jälkeen koukkasimme vielä Akihabaraan pikaostoksille, ja päätimme vielä käydä eräässä Maid Cafe:ssa joka mainoksen Ville oli perjantaina saanut kouraansa. Noiden ideahan on että kauniit tarjoilijatyttöset ovat pukeutuneet "palvelijatar"-asuihin ja toimivat tehokkaasti silmänruokana. Kuvia ei paikalla ikävä kyllä saanut otaa ilman jotain hieman epäselväksi jäänyttä pelipistekertymää. Kahvila itsessään oli pieni liikehuoneisto 4. kerroksessa ja samassa tilassa toimi maahantuotujen animetuotteiden myymälä. Tässä vaiheessa joku voi kysyä, että miksi joku japanilainen haluaa ostaa Jenkeistä tuodun, mutta Japanissa tuotetun anime-sarjan. Syy: Halvempi hinta. Tuonti tavara maksaa alle 5000 jeniä levyltä, kun Japanilaisesta vastineesta saattaa joutua pulittamaan 6000-7000 jeniä. Kahvilan telkkarissa pyörinyt sarja oli ikäväkyllä dubattu englanniksi, joten katseluelämys jäi sangen latteaksi. Oletettavasti ainakin uudemmissa tuonti dvd:issä on myös japaninkielinen ääniraita.
Akihabarasta siirryimme hakemaan Shinjukun aseman kolikkolokeroon jättämämme tavarat ja siirryimme Shinagawan asemalle paluumatkaa varten.
posted by K.W. at 08:00
0 comments
