Joulukuu & Muutamia ajatuksia
Noh, venyipäs tämänkin viestin kirjoittelu näin pitkään. Eihän tässä enää oikein muista mitä tuossa joulukuun aikana ehtikään tapahtua. No kokeilenpas kuitenkin kirjoittaa jotakin.
Joulukuun 3. päivä, Lauantaina, kävin Villen ja hänen Yagyu-opettajansa, Ishikuro-sensein kanssa Narassa. Ajelimme villen kanssa heti aamusta metrolla Iwakuraan, jossa sensei oli odottelemassa. Iwakurasta ajelimme sitten sensein autolla pari tuntia moottoritietä Naraan. Narassa kävimme "osallistumassa" Hozoin-Ryu Sojutsu harjoituksiin Naran budo-hallilla. Ihan mielenkiintoinen laji, jossa suoritetaan erilaisia katoja pitkällä keihäällä. Seuraavaksi ajelimme Naran lähistöllä sijaitsevaan Yagyun kylään, jossa kävimme katsomassa Yagyu Shinkage-Ryun syntysijoja. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Ueno-jo linnaa. Tämän matkan aikana ajelimme aika paljon vähän syrjäisemmillä alueilla, joissa maisemat olivat todella upeita. Suosittelen kiertelemään tuota Naran ympäristön vuoristoseutua, jos vain on mahdollisuun.
Seuraavana päivänä, eli Sunnuntaina, oli se paljon pelätty JLPT-koe. Oma kokeeni oli ihan kämpän naapurissa sijaitsevalla Meijo Daigaku kampuksella, joten matkoihin ei pahemmin aikaa kulunut. Tuolla kampuksella järjestettiin vain 3. ja 1. tason kokeet, joten kaikki muuta vaihtarit olivat tekemässä 2. tason koetta jollain muulla koepaikalla. Itse koe ei tuntunut kovin vaikealta ja näin jälkeenpäin voinkin jo paljastaaa että läpihän se meni, odotetusti.
Seuraavalla viikolla oli vuorossa jonkinlainen läksiäisjuhla kv-keskuksen toimesta. Tuolla meidän vielä esiteltiin 2006 vaihtoon lähteviä Chukyolaisia. Yksi tytöistä oli laittanut jopa hakumuksen Ouluun. Suomeen palattuani kävin vihjaamassa asiasta paikalliselle ISEP-koordinaattorille, joka taas meinasi vedellä muutamista naruista jotta tyttö saataisiin tosiaankin tänne. Noiden pippaloiden jälkeen kävimme pikaisesti karaokessa, Murasakissa ja vielä jatkoilla kämpän naapurissa sijaitsevassa Bagus-nimisessä, havaijilais-tyylisessä baarissa.
10. päivä, Lauantaina, oli esitelmäpäivä. Kaikki syksyn japaninkursseille osallistuneet joutuivat pitämään esitelmän valitsemastaan aiheesta. Itse pidin pikaisesti esitelmän revontulista. Ehdin omani jälkeen kuuntelemaan yhden kiinalaisen pitämän esitelmän, jonka jälkeen olikin jo aika poistua paikalta, sillä juna odotti. Palailin pikausesti kämpille pakkaamaan reppuun pikamatkavarustuksen ja lähdin kohti Nagoyan asemaa ja Hiroshimaa.
Tuo matka taittui jälleen mukavasti Shinkansenissa istuskellen ja musiikkia kuunnellen. Matkan varrella hieman harmitti, kun en tullut koko Japanin reissuni aikana käyneeksi Osakassa enkä Kobessa. Täytynee varata noille kaupungeille tilaa seuravan Japanin matkan ohjelmaan.
Juna saapui Hiroshimaan joskus 15.00 aikoihin. Ehdin sopivasti raitiovaunulla ajella Genbaku Domelle ennenkuin ulkona tuli pimeää. Napsin Domesta ja viereisestä Rauhan Puistosta runsaan kasan valokuvia. Taisipa mukaan sattua muutama kuva muustakin Hiroshimasta. Illan pimentyessä alkoi olla korkea aika lähtä etsimään majapaikaksi kaavailemaani kapselihotellia. Pari tuntia eräällä basaarinomaisella kauppa-alueella ja sen myymälöissä hortoiltuani eksyin paikalliselle punaisten lyhtyjen alueelle. Sieltä "viihteen" seasta onnistuin löytämään hotellini ja painelin siellä suoraan kylpyyn. Tämä hotelli oli huomattavasti huonompitasoinen, jos vertaa parikertaa aiemmin käyttämääni Shinjuku Green Plaza kapselihotelliin. Kuitenkin hinta oli alhainen, eikä majoituksessakaan ollut oikeasti mitään vikaa. Vertailukohta Tokiossa on vain ehkä turhan laadukas. Joka tapauksessa yö sujui rauhallisesti.
Aamulla heräilin ns. kukon laulun aikaan ja keräsin tavarani ja lähdin takaisin kohti Rauhan Puistoa. Aamuinen näkymä "viihde"-alueella oli positiivisesti yllättävä, joskin yllätys saattaa johtunee harvakseltaan kokemastani aamu-ilman raikkaudesta. Huomasin olevani aavistuksen etuajassa liikkeellä, sillä yksikään kahvila ei ollut vielä auki, joten jouduin käveleskelemään parikymmentä minuuttia ennenkuin pääsin syömään aamiasta. Puistossa nakutin vielä kasan kuvia päivänvalossa, ja sitten lähdin käymään parissa Puiston museossa.
Ensimmäinen kohteeni oli jo edellisenä iltana kuvaamani Lasten Rauhan Muistomerkki. Patsas ja tuhannet origami-kurjet kyllä aiheittivat pistävän notkahduksen aamuisessa mielentilassa. Eritoten, kun tuntee muistomerkin taustalla olevan Sadakon tarinan.
Seuraava kohde oli Pommin uhrien muistohalli, joka sinäänsä oli ihan asiallinen ja rauhallinen, mutta ei muutamaa esinettä lukuunottamatta ollut kovin järisyttävä.
Kolman kohde, Rauhan Museo, olikin sitten todellinen hyvänolontunteen murskaaja. Museossa oli piinaavan tarkasti kuvailtu Hiroshimaa ennen ja jälkeen pommituksen, pommin vaikutuksia ja historiaa. Kuitenkin erilaisten henkilökohtaisten esineiden kokoelma oli sellaista katseltavaa että vielä kuukausia myöhemmin hirvittää. Erityisesti kokoelmaan kuuluneet laspsille kuuluneet vaatteet, eväsrasiat ja kolmipyörät nostavit valtavan tunnekuohun. Syystäkin kaikki museosta poistuvat olivat ns. hiljaista poikaa (ja tyttöä).
Museosta päästyäni totesin kellon olevan niin paljon, että joutuisin palaamaan käymättä haaveilemassani Miyajiman temppelissä. Tiesin kyllä etukäteen, että tuo Miyajima vaatisi kokonaisen päivän, mutta saahan sitä aina haaveilla. Tämäkin seuraavan matkan ohjelmaa silmälläpitäen. Vaikka tuo museo kuulostaa siltä, että sinne ei halua mennä päiväänsä pilaamaan, niin pakko sitä on silti suositella. En usko että maailmasta löytyy mitään muuta vastaavalla tavalla koskettavaa näyttelyä. Joka käy Hiroshimassa, käymättä tuolla, joutaa päätyä saunan taakse...kaikella kunnioituksella.
Seuraava viikko kuluikin sitten jossain määrin lähtövalmisteluihin ja tavaroiden pakkailuun. Jossain välissä onnistuin lykkäämään postiin 5 isoa pahvilaatikollista tavaraa, sekä yhden riisinkeittimen. Tuossa vaiheessa alkoi kämppä jo näyttää kohtuu tyhjältä.
17. päivä oli varattukin sitten yhdelle pisimpään suunnitelluista matkoista. Kohteena oli Geron kylpyläkaupunki Gifu-prefektuurin upeiden vuoristomaisemien keskellä. Lähdimme Villen kanssa matkaan heti aamusta, sillä matka yhteen suuntan kolmella eri junalla kesti hetkisen. Matka kuitenkin taittui oikein mukavasti auringonpaisteessa kylpeviä vuoria ja laaksoja katsellessa. Geroon päästyämme kävimme ostamassa turistikeskuksesta puiset amuletit, joilla pääsi kolmeen vapaavalintaiseen kylpylään. Heti alkuun kuitenkin kävimme ilmaisessa ulkoilma-kuumassa-lähteessä, joka sattui sopivasti sijaitsemaan keskellä kaupunkia. Ei muuta kuin munasilleen keskellä kaupunkia ja vanhojen patujen kanssa kylpyyn. Olipahan sekin hieno kokemus.
Kolmen erinomaisen kylpylän lisäksi kävimme katsomassa 1800-luvun Gassho-kylää. Ihan jännä paikka, mutta turhan tyyris jos ei ole erityisesti vihkiytynyt japanin historialle. Gerossa järjestetään joka lauantai-iltana ilotulitus, jonka vielä ehdimme katsoa, ennen viimeisen junan lähtöä. Paluumatka olikin sitten henkilökohtaisesti vähän epämukavampi, koska seuraavalla viikolla häämöttävä lähtö painoi mielessä.
Viimeiselle viikolle mahtui vielä molempien seminaarikurssien uudenvuodenpippalot, joissa olut virtasi oikein iloisesti ja ruokakin oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mielenkiintoista sinänsä, että kaikki japanilaiset kurssikaverit kiinnostuvat sinusta juuri silloin kun olet lähdössä takaisin suomeen parin päivän kuluttua. Olisivat ryökäleet kiinnostuneet 8 kuukautta aiemmin.
Viimeisenä iltana kävimme vielä vaihtariporukalla syömässä. Aika haikea oli tunnelma tuossa viimeisessä tapaamisessa. Koska lähdin päivää ennen muita, jouduin jättämään illan hieman puolitiehen, palatakseni kämpille siivoamaan ja pakkaamaan loppuun. Jostain käsittämättömästä syystä kv-keskuksen väki käski minua heittämään KAIKKI pois mitä kämpästä irti sai. Toki sisustus ja muutamat elektroniikkalaitteet, kuten pölyimuri ja tv saivat jäädä, mutta jouduin heittämään tolkuttomasti astioita ja käyttötavaraa roskiin. Yritin kyllä sanoa, että haluaisin jättää nämä tavarat seuraaville vaihtareilla, kun oli ne itsekin samalla tavalla saanut, mutta eipä onnistunut. Kuulemma kv-keskus ei voi tietää kelpaavatko käytetyt astiat tuleville vaihtareille. Paskat sanon minä. Kukaan vaihtari ei varmasti olisi kieltäytynyt käytetyistä, mutta todella hyväkuntoisista astioista ja keittotarvikkeista. Noh, jos joku tuleva vaihtari joutuu ostelemaan vähillä rahoillaan uusia astioita niin tietääpähän ketä osoitella syyttävällä sormella.
Viimeisenä yönä en saanut nukuttua juuri lainkaan, joten päädyin Villen kämpille, jossa oli muitakin vaihtareita vielä istuskelemassa. Istuimme sitten puoliyötä jutellen. Lopulta palailin kämpilleni ja makoilin sängyssä tunnin pari, kunnes koitti aika lähteä. Keräsin laukkuni ja tarkistin vielä että kämppä oli hyvässä kunnossa ja kolautin oven kiinni. Pudotettuani avainkorttini postiluukusta lähdin kohti Shiogama-guchin metroasemaa. Matka lentokentälle kesti toista tuntia, ja matkan aikana alkoi kevyesti sataa lunta. Lentokentällä kävelin suoraan Check-iniin ja sain varattua kaikille lennoilleni hyvät, tilavat paikat. Siirryin odottelemaan konettani ja katselin lumisadetta ulkona. Koneen lastaus viivästyi jonkin aikaa, jonka seurauksena pääsimme koneeseen n. 30 minuuttia myöhässä.
Lumisade kuitenkin yltyi, joten päädyimme istumaan koneessa 2 tuntia, jonka jälkeen lento peruutettiin kokonaan ja lentokenttä suljettiin. Lastin purkaminen ja jo palautettujen ulkomaalaiskorttien takaisin saaminen kesti vielä yli tunnin. Koska oli sulkenut kännykkäliittymäni jo paria päivää aiemmin, en voinut ottaa yhteyttä lentoyhtiöön ennen kuin olin saanut laukkuni ja päässyt pois odotustilasta. Lopulta sain usean puhelun ja yhden tiskillä käydyn keskustelun päätteeksi vaihtamaan lippuni seuraavan päivän vastaaviin lentoihin. Kuitenkaan minulle ei voitu luvata että Nagoyan lentokenttä on tuolloinkaan auki.
Palasin siis laukkujen kanssa yliopiston kv-keskukseen, jossa pohdiskelimme asiaa jonkin aikaa. Koska lumisade yltyi pahimmaksi yli puoleen vuosisataan, päätimme että minun on parasta mennä junalla Tokioon samantien, yöpyä siellä ja hypätä lentokoneeseen Naritan lentokentältä. Sain yliopistolta ilmaiseksi hotellivarauksen, junaliput sekä taksimatkan juna-asemalle. Shinkansenit olivat noin kaksi tuntia myöhässä normaalista aikatauluistaan, ja asemalla oli pitkät jonot. Päätin, etten odota omaa junaani, vaan hyppäsin ensimmäisen saapuvan junan ei-varattujen paikkojen vaunuun. Pääsin jopa ruuhkan keskellä istumaan. Matka Tokioon kesti tunnin normaalia pidempään, mikä on normaalisti kahden tunnin matkassa aika suuri myöhästyminen. Tokion asemalta yritin päästä junaan joka olisi mennyt suoraan Naritan lentokentälle, mutta koska oli jo myöhäinen ilta, kyseinen juna ei enää kulkenut. Jouduin kulkemaan kahdella eri paikallisjunalla päästäkseni Naritan kaupungin juna-asemalle. Aseman konbinista ostin ruokaa iltapalaksi ja hyppäsin taksiin. Taksilla ajoin loppumatkan lentokentälle. Hotellini sijaitsi keskellä todella vilkasta Naritan lentokenttää, joten reilu tunti meni hotellihuoneen ikkunasta tuijotellessa. Lisäksi katselin hieman televisiota ja söin asemalta ostamani eväät.
Aamulla siirryin terminaalin Check-iniin, jossa sain jälleen varattua muutamat hyvät paikat tuleville lennoille. Lentokentällä huomasin myös, että minulle oli kirjattu paikka lentokentän Sakura-loungeen, jossa sais bisnesmatkatyyliin ilmaiset eväät ja juomat, sekä mahdollisuuden käyttää tietokoneita. Muutaman tunnin odotus sujui rattoisasti lehtiä lueskellen ja ilmaisia virvokkeita nautiskellen.
Lentomatka Tokiosta Amsterdamiin oli yhtä puuduttavan pitkä kuin menomatkallakin. Amsterdamissa ehdin jo hämääntyä tullivirkailijan puhuessa englantia, joten en tajunnut sanaakaan mitä hän sanoi. Toki voi olla, että hollantilaiset eivät vain osaa englantia kovin hyvin. Parin tunnin odotusta seurasi lentomatka Helsinkiin ja siltä edelleen parin tunnin odotuksen jälkeen Ouluun. Täytyy sanoa, että Finnairin lennoilla palvelu on kuin Venäjällä Japan Airlinesin jälkeen (Tämä Venäläisiä solvaamatta toki). Lisäksi matkatavarani olivat ilmeisesti jääneet Amsterdamiin, joten niiden saamiseen vierähti muutama päivä, sillä Oulun lentokenttä oli suljettu joulun pyhien ajan.
Kuitenkin vaihtoreissu oli tässä vaiheessa ohi. Näin jälkeenpäin voin kyllä sanoa, että tuo matka oli ehdottomasti paras kokemukseni tähän asti, enkä missään nimessä vaihtaisi sitä pois. Japani oli osittain juuri sitä mitä olin odottanut ja joiltain osin se yllätti täysin. Kuitenkin päällimmäisenä on ajatus että takaisin pitäisi päästä, ennemmin tai myöhemmin. Nyt kun useampi kaverini on vuorostaan lähdössä Japaniin vaihtoon, en voi kuin tunnustaa olevani yhtä kateellinen heille, kuin mitä itse olin ennen matkaani muille japanissa olleille. Ja se on paljon se.
Kaikesta kateudestanikin huolimatta toivon lukijoille hyvää jatkoa, sekä upeita kokemuksia Japanin parissa.
Ystävällisin terveisin ja kiitoksin,
Kaitsu
p.s. Lisäksi toivon, että pitäisitte omista matkoistanne ja muista Japani-kokemuksistanne blogia ja jätätte linkin blogiinne vaikka tämän viestin kommentiksi. Nämä blogit ovat kallisarvoinen resurssi tuleville vaihtareille, ja miksei muillekkin aiheesta kiinnostuneille.
p.s.s. Enpä siltikään lupaa ettenkö joskus kirjoittelisi uutta juttua tähän blogiin. Mikäli jaksatte, niin käykää vaikka kerran vuodessa tarkistamassa olisiko uutta matskua ilmestynyt.
Joulukuun 3. päivä, Lauantaina, kävin Villen ja hänen Yagyu-opettajansa, Ishikuro-sensein kanssa Narassa. Ajelimme villen kanssa heti aamusta metrolla Iwakuraan, jossa sensei oli odottelemassa. Iwakurasta ajelimme sitten sensein autolla pari tuntia moottoritietä Naraan. Narassa kävimme "osallistumassa" Hozoin-Ryu Sojutsu harjoituksiin Naran budo-hallilla. Ihan mielenkiintoinen laji, jossa suoritetaan erilaisia katoja pitkällä keihäällä. Seuraavaksi ajelimme Naran lähistöllä sijaitsevaan Yagyun kylään, jossa kävimme katsomassa Yagyu Shinkage-Ryun syntysijoja. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Ueno-jo linnaa. Tämän matkan aikana ajelimme aika paljon vähän syrjäisemmillä alueilla, joissa maisemat olivat todella upeita. Suosittelen kiertelemään tuota Naran ympäristön vuoristoseutua, jos vain on mahdollisuun.
Seuraavana päivänä, eli Sunnuntaina, oli se paljon pelätty JLPT-koe. Oma kokeeni oli ihan kämpän naapurissa sijaitsevalla Meijo Daigaku kampuksella, joten matkoihin ei pahemmin aikaa kulunut. Tuolla kampuksella järjestettiin vain 3. ja 1. tason kokeet, joten kaikki muuta vaihtarit olivat tekemässä 2. tason koetta jollain muulla koepaikalla. Itse koe ei tuntunut kovin vaikealta ja näin jälkeenpäin voinkin jo paljastaaa että läpihän se meni, odotetusti.
Seuraavalla viikolla oli vuorossa jonkinlainen läksiäisjuhla kv-keskuksen toimesta. Tuolla meidän vielä esiteltiin 2006 vaihtoon lähteviä Chukyolaisia. Yksi tytöistä oli laittanut jopa hakumuksen Ouluun. Suomeen palattuani kävin vihjaamassa asiasta paikalliselle ISEP-koordinaattorille, joka taas meinasi vedellä muutamista naruista jotta tyttö saataisiin tosiaankin tänne. Noiden pippaloiden jälkeen kävimme pikaisesti karaokessa, Murasakissa ja vielä jatkoilla kämpän naapurissa sijaitsevassa Bagus-nimisessä, havaijilais-tyylisessä baarissa.
10. päivä, Lauantaina, oli esitelmäpäivä. Kaikki syksyn japaninkursseille osallistuneet joutuivat pitämään esitelmän valitsemastaan aiheesta. Itse pidin pikaisesti esitelmän revontulista. Ehdin omani jälkeen kuuntelemaan yhden kiinalaisen pitämän esitelmän, jonka jälkeen olikin jo aika poistua paikalta, sillä juna odotti. Palailin pikausesti kämpille pakkaamaan reppuun pikamatkavarustuksen ja lähdin kohti Nagoyan asemaa ja Hiroshimaa.
Tuo matka taittui jälleen mukavasti Shinkansenissa istuskellen ja musiikkia kuunnellen. Matkan varrella hieman harmitti, kun en tullut koko Japanin reissuni aikana käyneeksi Osakassa enkä Kobessa. Täytynee varata noille kaupungeille tilaa seuravan Japanin matkan ohjelmaan.
Juna saapui Hiroshimaan joskus 15.00 aikoihin. Ehdin sopivasti raitiovaunulla ajella Genbaku Domelle ennenkuin ulkona tuli pimeää. Napsin Domesta ja viereisestä Rauhan Puistosta runsaan kasan valokuvia. Taisipa mukaan sattua muutama kuva muustakin Hiroshimasta. Illan pimentyessä alkoi olla korkea aika lähtä etsimään majapaikaksi kaavailemaani kapselihotellia. Pari tuntia eräällä basaarinomaisella kauppa-alueella ja sen myymälöissä hortoiltuani eksyin paikalliselle punaisten lyhtyjen alueelle. Sieltä "viihteen" seasta onnistuin löytämään hotellini ja painelin siellä suoraan kylpyyn. Tämä hotelli oli huomattavasti huonompitasoinen, jos vertaa parikertaa aiemmin käyttämääni Shinjuku Green Plaza kapselihotelliin. Kuitenkin hinta oli alhainen, eikä majoituksessakaan ollut oikeasti mitään vikaa. Vertailukohta Tokiossa on vain ehkä turhan laadukas. Joka tapauksessa yö sujui rauhallisesti.
Aamulla heräilin ns. kukon laulun aikaan ja keräsin tavarani ja lähdin takaisin kohti Rauhan Puistoa. Aamuinen näkymä "viihde"-alueella oli positiivisesti yllättävä, joskin yllätys saattaa johtunee harvakseltaan kokemastani aamu-ilman raikkaudesta. Huomasin olevani aavistuksen etuajassa liikkeellä, sillä yksikään kahvila ei ollut vielä auki, joten jouduin käveleskelemään parikymmentä minuuttia ennenkuin pääsin syömään aamiasta. Puistossa nakutin vielä kasan kuvia päivänvalossa, ja sitten lähdin käymään parissa Puiston museossa.
Ensimmäinen kohteeni oli jo edellisenä iltana kuvaamani Lasten Rauhan Muistomerkki. Patsas ja tuhannet origami-kurjet kyllä aiheittivat pistävän notkahduksen aamuisessa mielentilassa. Eritoten, kun tuntee muistomerkin taustalla olevan Sadakon tarinan.
Seuraava kohde oli Pommin uhrien muistohalli, joka sinäänsä oli ihan asiallinen ja rauhallinen, mutta ei muutamaa esinettä lukuunottamatta ollut kovin järisyttävä.
Kolman kohde, Rauhan Museo, olikin sitten todellinen hyvänolontunteen murskaaja. Museossa oli piinaavan tarkasti kuvailtu Hiroshimaa ennen ja jälkeen pommituksen, pommin vaikutuksia ja historiaa. Kuitenkin erilaisten henkilökohtaisten esineiden kokoelma oli sellaista katseltavaa että vielä kuukausia myöhemmin hirvittää. Erityisesti kokoelmaan kuuluneet laspsille kuuluneet vaatteet, eväsrasiat ja kolmipyörät nostavit valtavan tunnekuohun. Syystäkin kaikki museosta poistuvat olivat ns. hiljaista poikaa (ja tyttöä).
Museosta päästyäni totesin kellon olevan niin paljon, että joutuisin palaamaan käymättä haaveilemassani Miyajiman temppelissä. Tiesin kyllä etukäteen, että tuo Miyajima vaatisi kokonaisen päivän, mutta saahan sitä aina haaveilla. Tämäkin seuraavan matkan ohjelmaa silmälläpitäen. Vaikka tuo museo kuulostaa siltä, että sinne ei halua mennä päiväänsä pilaamaan, niin pakko sitä on silti suositella. En usko että maailmasta löytyy mitään muuta vastaavalla tavalla koskettavaa näyttelyä. Joka käy Hiroshimassa, käymättä tuolla, joutaa päätyä saunan taakse...kaikella kunnioituksella.
Seuraava viikko kuluikin sitten jossain määrin lähtövalmisteluihin ja tavaroiden pakkailuun. Jossain välissä onnistuin lykkäämään postiin 5 isoa pahvilaatikollista tavaraa, sekä yhden riisinkeittimen. Tuossa vaiheessa alkoi kämppä jo näyttää kohtuu tyhjältä.
17. päivä oli varattukin sitten yhdelle pisimpään suunnitelluista matkoista. Kohteena oli Geron kylpyläkaupunki Gifu-prefektuurin upeiden vuoristomaisemien keskellä. Lähdimme Villen kanssa matkaan heti aamusta, sillä matka yhteen suuntan kolmella eri junalla kesti hetkisen. Matka kuitenkin taittui oikein mukavasti auringonpaisteessa kylpeviä vuoria ja laaksoja katsellessa. Geroon päästyämme kävimme ostamassa turistikeskuksesta puiset amuletit, joilla pääsi kolmeen vapaavalintaiseen kylpylään. Heti alkuun kuitenkin kävimme ilmaisessa ulkoilma-kuumassa-lähteessä, joka sattui sopivasti sijaitsemaan keskellä kaupunkia. Ei muuta kuin munasilleen keskellä kaupunkia ja vanhojen patujen kanssa kylpyyn. Olipahan sekin hieno kokemus.
Kolmen erinomaisen kylpylän lisäksi kävimme katsomassa 1800-luvun Gassho-kylää. Ihan jännä paikka, mutta turhan tyyris jos ei ole erityisesti vihkiytynyt japanin historialle. Gerossa järjestetään joka lauantai-iltana ilotulitus, jonka vielä ehdimme katsoa, ennen viimeisen junan lähtöä. Paluumatka olikin sitten henkilökohtaisesti vähän epämukavampi, koska seuraavalla viikolla häämöttävä lähtö painoi mielessä.
Viimeiselle viikolle mahtui vielä molempien seminaarikurssien uudenvuodenpippalot, joissa olut virtasi oikein iloisesti ja ruokakin oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mielenkiintoista sinänsä, että kaikki japanilaiset kurssikaverit kiinnostuvat sinusta juuri silloin kun olet lähdössä takaisin suomeen parin päivän kuluttua. Olisivat ryökäleet kiinnostuneet 8 kuukautta aiemmin.
Viimeisenä iltana kävimme vielä vaihtariporukalla syömässä. Aika haikea oli tunnelma tuossa viimeisessä tapaamisessa. Koska lähdin päivää ennen muita, jouduin jättämään illan hieman puolitiehen, palatakseni kämpille siivoamaan ja pakkaamaan loppuun. Jostain käsittämättömästä syystä kv-keskuksen väki käski minua heittämään KAIKKI pois mitä kämpästä irti sai. Toki sisustus ja muutamat elektroniikkalaitteet, kuten pölyimuri ja tv saivat jäädä, mutta jouduin heittämään tolkuttomasti astioita ja käyttötavaraa roskiin. Yritin kyllä sanoa, että haluaisin jättää nämä tavarat seuraaville vaihtareilla, kun oli ne itsekin samalla tavalla saanut, mutta eipä onnistunut. Kuulemma kv-keskus ei voi tietää kelpaavatko käytetyt astiat tuleville vaihtareille. Paskat sanon minä. Kukaan vaihtari ei varmasti olisi kieltäytynyt käytetyistä, mutta todella hyväkuntoisista astioista ja keittotarvikkeista. Noh, jos joku tuleva vaihtari joutuu ostelemaan vähillä rahoillaan uusia astioita niin tietääpähän ketä osoitella syyttävällä sormella.
Viimeisenä yönä en saanut nukuttua juuri lainkaan, joten päädyin Villen kämpille, jossa oli muitakin vaihtareita vielä istuskelemassa. Istuimme sitten puoliyötä jutellen. Lopulta palailin kämpilleni ja makoilin sängyssä tunnin pari, kunnes koitti aika lähteä. Keräsin laukkuni ja tarkistin vielä että kämppä oli hyvässä kunnossa ja kolautin oven kiinni. Pudotettuani avainkorttini postiluukusta lähdin kohti Shiogama-guchin metroasemaa. Matka lentokentälle kesti toista tuntia, ja matkan aikana alkoi kevyesti sataa lunta. Lentokentällä kävelin suoraan Check-iniin ja sain varattua kaikille lennoilleni hyvät, tilavat paikat. Siirryin odottelemaan konettani ja katselin lumisadetta ulkona. Koneen lastaus viivästyi jonkin aikaa, jonka seurauksena pääsimme koneeseen n. 30 minuuttia myöhässä.
Lumisade kuitenkin yltyi, joten päädyimme istumaan koneessa 2 tuntia, jonka jälkeen lento peruutettiin kokonaan ja lentokenttä suljettiin. Lastin purkaminen ja jo palautettujen ulkomaalaiskorttien takaisin saaminen kesti vielä yli tunnin. Koska oli sulkenut kännykkäliittymäni jo paria päivää aiemmin, en voinut ottaa yhteyttä lentoyhtiöön ennen kuin olin saanut laukkuni ja päässyt pois odotustilasta. Lopulta sain usean puhelun ja yhden tiskillä käydyn keskustelun päätteeksi vaihtamaan lippuni seuraavan päivän vastaaviin lentoihin. Kuitenkaan minulle ei voitu luvata että Nagoyan lentokenttä on tuolloinkaan auki.
Palasin siis laukkujen kanssa yliopiston kv-keskukseen, jossa pohdiskelimme asiaa jonkin aikaa. Koska lumisade yltyi pahimmaksi yli puoleen vuosisataan, päätimme että minun on parasta mennä junalla Tokioon samantien, yöpyä siellä ja hypätä lentokoneeseen Naritan lentokentältä. Sain yliopistolta ilmaiseksi hotellivarauksen, junaliput sekä taksimatkan juna-asemalle. Shinkansenit olivat noin kaksi tuntia myöhässä normaalista aikatauluistaan, ja asemalla oli pitkät jonot. Päätin, etten odota omaa junaani, vaan hyppäsin ensimmäisen saapuvan junan ei-varattujen paikkojen vaunuun. Pääsin jopa ruuhkan keskellä istumaan. Matka Tokioon kesti tunnin normaalia pidempään, mikä on normaalisti kahden tunnin matkassa aika suuri myöhästyminen. Tokion asemalta yritin päästä junaan joka olisi mennyt suoraan Naritan lentokentälle, mutta koska oli jo myöhäinen ilta, kyseinen juna ei enää kulkenut. Jouduin kulkemaan kahdella eri paikallisjunalla päästäkseni Naritan kaupungin juna-asemalle. Aseman konbinista ostin ruokaa iltapalaksi ja hyppäsin taksiin. Taksilla ajoin loppumatkan lentokentälle. Hotellini sijaitsi keskellä todella vilkasta Naritan lentokenttää, joten reilu tunti meni hotellihuoneen ikkunasta tuijotellessa. Lisäksi katselin hieman televisiota ja söin asemalta ostamani eväät.
Aamulla siirryin terminaalin Check-iniin, jossa sain jälleen varattua muutamat hyvät paikat tuleville lennoille. Lentokentällä huomasin myös, että minulle oli kirjattu paikka lentokentän Sakura-loungeen, jossa sais bisnesmatkatyyliin ilmaiset eväät ja juomat, sekä mahdollisuuden käyttää tietokoneita. Muutaman tunnin odotus sujui rattoisasti lehtiä lueskellen ja ilmaisia virvokkeita nautiskellen.
Lentomatka Tokiosta Amsterdamiin oli yhtä puuduttavan pitkä kuin menomatkallakin. Amsterdamissa ehdin jo hämääntyä tullivirkailijan puhuessa englantia, joten en tajunnut sanaakaan mitä hän sanoi. Toki voi olla, että hollantilaiset eivät vain osaa englantia kovin hyvin. Parin tunnin odotusta seurasi lentomatka Helsinkiin ja siltä edelleen parin tunnin odotuksen jälkeen Ouluun. Täytyy sanoa, että Finnairin lennoilla palvelu on kuin Venäjällä Japan Airlinesin jälkeen (Tämä Venäläisiä solvaamatta toki). Lisäksi matkatavarani olivat ilmeisesti jääneet Amsterdamiin, joten niiden saamiseen vierähti muutama päivä, sillä Oulun lentokenttä oli suljettu joulun pyhien ajan.
Kuitenkin vaihtoreissu oli tässä vaiheessa ohi. Näin jälkeenpäin voin kyllä sanoa, että tuo matka oli ehdottomasti paras kokemukseni tähän asti, enkä missään nimessä vaihtaisi sitä pois. Japani oli osittain juuri sitä mitä olin odottanut ja joiltain osin se yllätti täysin. Kuitenkin päällimmäisenä on ajatus että takaisin pitäisi päästä, ennemmin tai myöhemmin. Nyt kun useampi kaverini on vuorostaan lähdössä Japaniin vaihtoon, en voi kuin tunnustaa olevani yhtä kateellinen heille, kuin mitä itse olin ennen matkaani muille japanissa olleille. Ja se on paljon se.
Kaikesta kateudestanikin huolimatta toivon lukijoille hyvää jatkoa, sekä upeita kokemuksia Japanin parissa.
Ystävällisin terveisin ja kiitoksin,
Kaitsu
p.s. Lisäksi toivon, että pitäisitte omista matkoistanne ja muista Japani-kokemuksistanne blogia ja jätätte linkin blogiinne vaikka tämän viestin kommentiksi. Nämä blogit ovat kallisarvoinen resurssi tuleville vaihtareille, ja miksei muillekkin aiheesta kiinnostuneille.
p.s.s. Enpä siltikään lupaa ettenkö joskus kirjoittelisi uutta juttua tähän blogiin. Mikäli jaksatte, niin käykää vaikka kerran vuodessa tarkistamassa olisiko uutta matskua ilmestynyt.
posted by K.W. at 01:47
2 comments
