Aoki, Part I

Normaalien aamutoimien ja pikaisen pakkaamisen jälkeen lähdin kohti yliopistoa. Käytävässä törmäsin muihin samassa kerroksessa asuviin vaihtareihin, joten lähdimme kävelemään porukalla yliopistolle. 100 metrin päässä muistin unohtaneeni kameran vara-akun, joten jouduin juoksemaan takaisin hakemaan sitä. Sain muut kuitenkin kiinni konbinissa ja ehdin ostaa itsellekin pienen appelsiinimehupullon matkajuomisiksi.
Yliopiston edessä odotti kaksi linja-autoa ja oviin oli teipattu nimilistat. Ikävä kyllä jouduin eri bussiin kuin Ville, joten emme voineet toteuttaa suunnitelmaamme pelata Go:ta matkan aikana. Vartin odottelun jälkeen lähdimme liikkeelle ja ajelimme Nagoyan läpi pitkin eri moottoriteitä.
Jonkin ajan kuluttua siirryimme pois moottoritieltä ja jatkoimme pitkin vilkasta maantietä kohti horisontissa näkyviä vuoria. Pian alkoivat vuoretkin olla jo hieman lähempänä ja tien molemmin puolin alkoi olla korkeita mäkiä. Pidimme noin puolen tunnin mittaisen vessatauon eräällä huoltamolla. Ostin hieman lisää evästä huoltiksen kaupasta, sillä aiempi mehupullo oli huvennut kohtuu pikaisesti. Otin myös muutamia valokuvia ympäröivistä vuorista, ja niiden takaa pilkottavista lumisista huipuista.
Matka jatkui eteenpäin vuorten tai mäkien välissä ja välillä allakin. Tunneleita matkalla oli useita, ja muutamat olivat todella pitkiä. Hiljalleen lumihuiputkin alkoivat olla hieman lähempänä ja muutenkin ympäröivien vuorten koko alkoi näyttää entistä suuremmalta.

Seuraavaksi pysähdyimme lounaalle erääseen eurooppalaisen näköiseen ravintolaan. Ruoka oli kuitenkin ihan japanilaista shabu-shabua, eli pieni astiallinen vettä keittimellä, johon sitten lautaselta nostettiin lihat ja sienet kypsymään. Lihojen kypsymistä odoellessa oli hyvä syödä sashimia, eli raakoja kalasiivuja. Ruoka oli erinomaista, vaikkakin epäilen, että annos makaa enempi kuin olen päivittäisessä ruokailussani valmis maksamaan. Ruuan jälkeen kiertelimme hieman ravintolan yhteydessä olevaa matkamuistokauppaa. Kaikenlaista krääsää oli myynnissä, mutta kuitenkin kaikki oli niin epäkäytännöllistä, että en halunnut ostaa moisia riesakseni. Kaikki mitä täällä ostaa täytyy kuitenkin saada postitettua Suomeen, joten kaikki ylimääräinen paino kostautuu postipaketin hinnassa myöhemmin.
Lähdettyämme ravintolasta ajelimme jonkin aikaa riisipeltojen vierellä. Pelloilla oli ihmisiä istuttamassa riisiä, mutta ikäväkseni kaikki heistä ottamani kuvat olivat tavalla tai toisella epäonnistuneita.
Hetken ajelun jälkeen käännyimme hieman syrjäisemmälle tielle. Tie muuttui yhä pienemmäksi ja päällyste muuttui soraksi. Tie myös alkoi mutkitella ylemmäs eräälle mäen rinteelle. Yhtäkkiä tie kuitekin leveni hieman, ja päälyste muuttui asfaltiksi. Huomasin samassa kohtaa kyltin jossa oli yliopiston nimi. Eihän yliopiston alueella voi soratietä olla.

Olimme siis perillä. Bussit ajoivat todella hienon "alppihotellin" eteen ja me nousimme kyydistä. Paikka todella vaikutti hotellilta, vaikkakin sitä seminaaritaloksi kutsutaan. Aulassa meidät jaettiin huoneryhmiin. Itse päädyin samaan ryhmään Paulin ja kahden kiinalaisen kanssa. Kävimme viemässä reput ja muut tavarat huoneeseen, joka oli ihan kuin länsimaalaisesta hotellista. Toisaalta osa huoneista oli Japanilaistyylisiä tatamilattiahuoneita. Eräässä näissä huoneissa yöpyi 12 miehen porukka. Ville kirosi tuohon huoneeseen joutumista, sillä hän ihan oikeutetusti epäili, että seuraavana yönä ei paljoa nukuta.
Seuraavaksi olikin ohjelmassa liikuntaa tennisturnauksen muodossa. Tenniskentät sijaitsivat parin sadan metrin päässä itse seminaaritalosta. Itse menin mukaan pääasiassa katselemaan, mutta pelasimme hieman pienemmällä porukalla kuitenkin polttopalloa. Turnauksen jälkeen voittajiksi selviytyivät Paul ja Janos. Palailimme takaisin talolle, missä ehdin käydä nopeasti suihkussa ennen seuraavaa ohjelmaa.
Suihkn jälkeen kokoonnuimme aulaan ISEP vaihtareiden voimin orientaatiota varten. Orientaatiossa keskusteltiin pääasiassa japanintuntien tasosta ja siitä miten niitä voitaisiin parantaa. Muutamien ehdotusten jälkeen orientaatio alkoikin olla ohi. Kuitenkin Janos halusi vielä kertoa jotain ja hänellä olikin varsin ikäviä uutisia. Hän joutuu palaamaan Jenkkeihin kahden viikon päästä jonkin henkilökohtaisen asian takia. Hän ei vielä tienny pääseekö hän tulemaan takaisin syyslukukaudeksi, mutta hän aikoi kuitenkin yrittää.
Varsin surullisin mielin siirryimme orientaation jälkeiselle illalliselle hotellin ravintolaan. Päädyin samaan pöytään Janosin kanssa ja esitinkin hänelle pahoitteluni asiasta. Kuitenkin tunnelma nousi nopeasti ja ruokakin oli hyvää. Janosin lisäksi samassa pöydässä istui kaksi kiinalaista, jotke eivät englantia puhuneet. Jouduin siis puhumaan heidän kanssaan japania ja olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin pystyin itseäni ilmaisemaan.
Illallisen jälkeen olikin vuorossa vapaa-aikaa, joskin kaksi paikan karaokehuoneista oli käytettävissä. Päädyimmekin siis Villen kanssa hetkiseksi istumaan toiseen karaokehuoneeseen, jossa istuimme Viskilasien ääressä puolisen tuntia. Tämän jälkeen totesimme, että nyt on aika näyttää japanilaisille millainen on oikea Sauna.

Painelimmekin siis Tomon, Kenjin, Janosin ja muutaman kiinalaisen kanssa alakerran kylpyosastolle. Ikäväksemme kiuas oli laitettu pois päältä 5 minuuttia aiemmin. Kuitenkin kiukaasta sai irti vielä muutamat löylyt ja lämpöäkin saunassa oli vielä hieman yli 90 astetta. Kaipa sitä on itse tuohon lämpöön vuosien mittaan tottunut, sillä itse en oikeen löylyjä tuntenut. Kuitenkin samaan aikaan japanilaiset, kiinalaiset ja Janos kyykistelivät ja huusivat joka kauhallisen kohdalla. Lähdimme kuitenkin saunasta 5-10 minuutin jälkeen, sillä kiuas alkoi olla todellakin kylmä ja kaikki sille heitetty vesi valui vain kiukaan läpi lattialle. Kylmän suihkun jälkeen menimme ulkoilma-altaaseen istuskelemaan ja juttelemaan.
Tulihan siellä istuskeltuakin. Tone-san kävi myös piipahtamassa myöhemmin kylvyssä ja hän kertoi että hotellin henkilökunta haluaisi pikkuhiljaa laittaa kylvyn kiinni tältä illalta. Tonen lähdettyä aloimme hiljalleen siirtyä pois altaasta. Olihan tuolla altaassa tullut noin kaksi tuntia istuttua.

Altaalta olin huomannut että ulkona näytti olevan hieno tähtitaivas ja kylvyin jälkeen päätimmekin Villen kanssa käydä ulkona hieman tähyilemässä ylöspäin. Matkalla ulos kävin Ville huoneessa piipahtamassa. Siellä olivatkin jo juhlat alkaneet ja porukka istui pitkän pöydän äärellä juoden olutta ja viskiä sekä syöden naposteltavia. Itse join lämmikkeeksi yhden lasilliven Viskiä. Viskin jälkeen jatkoimme Villen kanssa ulko-ovelle. Ovi oli kuitenkin lukossa, joten päädyimme kyselemään poistumislupaa paikan respasta. Hetken taivuttelun jälkeen respan setä suostuikin päästämään meidät ulos hetkeksi.
Pihalla kävellimme jonkin matkaa poispäin hotellin valoista ja päädyimme makoilemaan läheiseen laskettelurinteeseen. Ulona oli aika outoa, koska en ole tottunut siihen että siellä on samaan aikaan sekä lämmintä että tarpeeksi pimeää, jotta tähdet näkyisivät. Hetken tähyilyn jälkeen onnistuin löytämään Otavan, mutta siihen tuttujen tähtikuvioiden tunnistaminen jäikin, sillä tähtitaivas on todellakin aivan erinäköinen täälläpäin. Toisaalta viskin aiheuttaman lievä humalatila saattaa myös vaikuttaa asiaan.
Palattuamme hotellille kävimme vielä pikaisesti istumassa juhlahuoneessa. Kävin myös hieman katselemassa muita paikkoja ja päädyimme Paulin ja Villen kanssa istumaan yläkerran pimeään aulaan. Puolen tunnin istuskelun jälkeen suoruiduin nukkumaan. Kello oli tässä vaiheessa noin 3 ja herätys olisi kello 6.30.