Joulukuu & Muutamia ajatuksia

Noh, venyipäs tämänkin viestin kirjoittelu näin pitkään. Eihän tässä enää oikein muista mitä tuossa joulukuun aikana ehtikään tapahtua. No kokeilenpas kuitenkin kirjoittaa jotakin.


Joulukuun 3. päivä, Lauantaina, kävin Villen ja hänen Yagyu-opettajansa, Ishikuro-sensein kanssa Narassa. Ajelimme villen kanssa heti aamusta metrolla Iwakuraan, jossa sensei oli odottelemassa. Iwakurasta ajelimme sitten sensein autolla pari tuntia moottoritietä Naraan. Narassa kävimme "osallistumassa" Hozoin-Ryu Sojutsu harjoituksiin Naran budo-hallilla. Ihan mielenkiintoinen laji, jossa suoritetaan erilaisia katoja pitkällä keihäällä. Seuraavaksi ajelimme Naran lähistöllä sijaitsevaan Yagyun kylään, jossa kävimme katsomassa Yagyu Shinkage-Ryun syntysijoja. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Ueno-jo linnaa. Tämän matkan aikana ajelimme aika paljon vähän syrjäisemmillä alueilla, joissa maisemat olivat todella upeita. Suosittelen kiertelemään tuota Naran ympäristön vuoristoseutua, jos vain on mahdollisuun.

Seuraavana päivänä, eli Sunnuntaina, oli se paljon pelätty JLPT-koe. Oma kokeeni oli ihan kämpän naapurissa sijaitsevalla Meijo Daigaku kampuksella, joten matkoihin ei pahemmin aikaa kulunut. Tuolla kampuksella järjestettiin vain 3. ja 1. tason kokeet, joten kaikki muuta vaihtarit olivat tekemässä 2. tason koetta jollain muulla koepaikalla. Itse koe ei tuntunut kovin vaikealta ja näin jälkeenpäin voinkin jo paljastaaa että läpihän se meni, odotetusti.

Seuraavalla viikolla oli vuorossa jonkinlainen läksiäisjuhla kv-keskuksen toimesta. Tuolla meidän vielä esiteltiin 2006 vaihtoon lähteviä Chukyolaisia. Yksi tytöistä oli laittanut jopa hakumuksen Ouluun. Suomeen palattuani kävin vihjaamassa asiasta paikalliselle ISEP-koordinaattorille, joka taas meinasi vedellä muutamista naruista jotta tyttö saataisiin tosiaankin tänne. Noiden pippaloiden jälkeen kävimme pikaisesti karaokessa, Murasakissa ja vielä jatkoilla kämpän naapurissa sijaitsevassa Bagus-nimisessä, havaijilais-tyylisessä baarissa.

10. päivä, Lauantaina, oli esitelmäpäivä. Kaikki syksyn japaninkursseille osallistuneet joutuivat pitämään esitelmän valitsemastaan aiheesta. Itse pidin pikaisesti esitelmän revontulista. Ehdin omani jälkeen kuuntelemaan yhden kiinalaisen pitämän esitelmän, jonka jälkeen olikin jo aika poistua paikalta, sillä juna odotti. Palailin pikausesti kämpille pakkaamaan reppuun pikamatkavarustuksen ja lähdin kohti Nagoyan asemaa ja Hiroshimaa.
Tuo matka taittui jälleen mukavasti Shinkansenissa istuskellen ja musiikkia kuunnellen. Matkan varrella hieman harmitti, kun en tullut koko Japanin reissuni aikana käyneeksi Osakassa enkä Kobessa. Täytynee varata noille kaupungeille tilaa seuravan Japanin matkan ohjelmaan.
Juna saapui Hiroshimaan joskus 15.00 aikoihin. Ehdin sopivasti raitiovaunulla ajella Genbaku Domelle ennenkuin ulkona tuli pimeää. Napsin Domesta ja viereisestä Rauhan Puistosta runsaan kasan valokuvia. Taisipa mukaan sattua muutama kuva muustakin Hiroshimasta. Illan pimentyessä alkoi olla korkea aika lähtä etsimään majapaikaksi kaavailemaani kapselihotellia. Pari tuntia eräällä basaarinomaisella kauppa-alueella ja sen myymälöissä hortoiltuani eksyin paikalliselle punaisten lyhtyjen alueelle. Sieltä "viihteen" seasta onnistuin löytämään hotellini ja painelin siellä suoraan kylpyyn. Tämä hotelli oli huomattavasti huonompitasoinen, jos vertaa parikertaa aiemmin käyttämääni Shinjuku Green Plaza kapselihotelliin. Kuitenkin hinta oli alhainen, eikä majoituksessakaan ollut oikeasti mitään vikaa. Vertailukohta Tokiossa on vain ehkä turhan laadukas. Joka tapauksessa yö sujui rauhallisesti.
Aamulla heräilin ns. kukon laulun aikaan ja keräsin tavarani ja lähdin takaisin kohti Rauhan Puistoa. Aamuinen näkymä "viihde"-alueella oli positiivisesti yllättävä, joskin yllätys saattaa johtunee harvakseltaan kokemastani aamu-ilman raikkaudesta. Huomasin olevani aavistuksen etuajassa liikkeellä, sillä yksikään kahvila ei ollut vielä auki, joten jouduin käveleskelemään parikymmentä minuuttia ennenkuin pääsin syömään aamiasta. Puistossa nakutin vielä kasan kuvia päivänvalossa, ja sitten lähdin käymään parissa Puiston museossa.
Ensimmäinen kohteeni oli jo edellisenä iltana kuvaamani Lasten Rauhan Muistomerkki. Patsas ja tuhannet origami-kurjet kyllä aiheittivat pistävän notkahduksen aamuisessa mielentilassa. Eritoten, kun tuntee muistomerkin taustalla olevan Sadakon tarinan.
Seuraava kohde oli Pommin uhrien muistohalli, joka sinäänsä oli ihan asiallinen ja rauhallinen, mutta ei muutamaa esinettä lukuunottamatta ollut kovin järisyttävä.
Kolman kohde, Rauhan Museo, olikin sitten todellinen hyvänolontunteen murskaaja. Museossa oli piinaavan tarkasti kuvailtu Hiroshimaa ennen ja jälkeen pommituksen, pommin vaikutuksia ja historiaa. Kuitenkin erilaisten henkilökohtaisten esineiden kokoelma oli sellaista katseltavaa että vielä kuukausia myöhemmin hirvittää. Erityisesti kokoelmaan kuuluneet laspsille kuuluneet vaatteet, eväsrasiat ja kolmipyörät nostavit valtavan tunnekuohun. Syystäkin kaikki museosta poistuvat olivat ns. hiljaista poikaa (ja tyttöä).
Museosta päästyäni totesin kellon olevan niin paljon, että joutuisin palaamaan käymättä haaveilemassani Miyajiman temppelissä. Tiesin kyllä etukäteen, että tuo Miyajima vaatisi kokonaisen päivän, mutta saahan sitä aina haaveilla. Tämäkin seuraavan matkan ohjelmaa silmälläpitäen. Vaikka tuo museo kuulostaa siltä, että sinne ei halua mennä päiväänsä pilaamaan, niin pakko sitä on silti suositella. En usko että maailmasta löytyy mitään muuta vastaavalla tavalla koskettavaa näyttelyä. Joka käy Hiroshimassa, käymättä tuolla, joutaa päätyä saunan taakse...kaikella kunnioituksella.

Seuraava viikko kuluikin sitten jossain määrin lähtövalmisteluihin ja tavaroiden pakkailuun. Jossain välissä onnistuin lykkäämään postiin 5 isoa pahvilaatikollista tavaraa, sekä yhden riisinkeittimen. Tuossa vaiheessa alkoi kämppä jo näyttää kohtuu tyhjältä.

17. päivä oli varattukin sitten yhdelle pisimpään suunnitelluista matkoista. Kohteena oli Geron kylpyläkaupunki Gifu-prefektuurin upeiden vuoristomaisemien keskellä. Lähdimme Villen kanssa matkaan heti aamusta, sillä matka yhteen suuntan kolmella eri junalla kesti hetkisen. Matka kuitenkin taittui oikein mukavasti auringonpaisteessa kylpeviä vuoria ja laaksoja katsellessa. Geroon päästyämme kävimme ostamassa turistikeskuksesta puiset amuletit, joilla pääsi kolmeen vapaavalintaiseen kylpylään. Heti alkuun kuitenkin kävimme ilmaisessa ulkoilma-kuumassa-lähteessä, joka sattui sopivasti sijaitsemaan keskellä kaupunkia. Ei muuta kuin munasilleen keskellä kaupunkia ja vanhojen patujen kanssa kylpyyn. Olipahan sekin hieno kokemus.
Kolmen erinomaisen kylpylän lisäksi kävimme katsomassa 1800-luvun Gassho-kylää. Ihan jännä paikka, mutta turhan tyyris jos ei ole erityisesti vihkiytynyt japanin historialle. Gerossa järjestetään joka lauantai-iltana ilotulitus, jonka vielä ehdimme katsoa, ennen viimeisen junan lähtöä. Paluumatka olikin sitten henkilökohtaisesti vähän epämukavampi, koska seuraavalla viikolla häämöttävä lähtö painoi mielessä.

Viimeiselle viikolle mahtui vielä molempien seminaarikurssien uudenvuodenpippalot, joissa olut virtasi oikein iloisesti ja ruokakin oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mielenkiintoista sinänsä, että kaikki japanilaiset kurssikaverit kiinnostuvat sinusta juuri silloin kun olet lähdössä takaisin suomeen parin päivän kuluttua. Olisivat ryökäleet kiinnostuneet 8 kuukautta aiemmin.

Viimeisenä iltana kävimme vielä vaihtariporukalla syömässä. Aika haikea oli tunnelma tuossa viimeisessä tapaamisessa. Koska lähdin päivää ennen muita, jouduin jättämään illan hieman puolitiehen, palatakseni kämpille siivoamaan ja pakkaamaan loppuun. Jostain käsittämättömästä syystä kv-keskuksen väki käski minua heittämään KAIKKI pois mitä kämpästä irti sai. Toki sisustus ja muutamat elektroniikkalaitteet, kuten pölyimuri ja tv saivat jäädä, mutta jouduin heittämään tolkuttomasti astioita ja käyttötavaraa roskiin. Yritin kyllä sanoa, että haluaisin jättää nämä tavarat seuraaville vaihtareilla, kun oli ne itsekin samalla tavalla saanut, mutta eipä onnistunut. Kuulemma kv-keskus ei voi tietää kelpaavatko käytetyt astiat tuleville vaihtareille. Paskat sanon minä. Kukaan vaihtari ei varmasti olisi kieltäytynyt käytetyistä, mutta todella hyväkuntoisista astioista ja keittotarvikkeista. Noh, jos joku tuleva vaihtari joutuu ostelemaan vähillä rahoillaan uusia astioita niin tietääpähän ketä osoitella syyttävällä sormella.

Viimeisenä yönä en saanut nukuttua juuri lainkaan, joten päädyin Villen kämpille, jossa oli muitakin vaihtareita vielä istuskelemassa. Istuimme sitten puoliyötä jutellen. Lopulta palailin kämpilleni ja makoilin sängyssä tunnin pari, kunnes koitti aika lähteä. Keräsin laukkuni ja tarkistin vielä että kämppä oli hyvässä kunnossa ja kolautin oven kiinni. Pudotettuani avainkorttini postiluukusta lähdin kohti Shiogama-guchin metroasemaa. Matka lentokentälle kesti toista tuntia, ja matkan aikana alkoi kevyesti sataa lunta. Lentokentällä kävelin suoraan Check-iniin ja sain varattua kaikille lennoilleni hyvät, tilavat paikat. Siirryin odottelemaan konettani ja katselin lumisadetta ulkona. Koneen lastaus viivästyi jonkin aikaa, jonka seurauksena pääsimme koneeseen n. 30 minuuttia myöhässä.
Lumisade kuitenkin yltyi, joten päädyimme istumaan koneessa 2 tuntia, jonka jälkeen lento peruutettiin kokonaan ja lentokenttä suljettiin. Lastin purkaminen ja jo palautettujen ulkomaalaiskorttien takaisin saaminen kesti vielä yli tunnin. Koska oli sulkenut kännykkäliittymäni jo paria päivää aiemmin, en voinut ottaa yhteyttä lentoyhtiöön ennen kuin olin saanut laukkuni ja päässyt pois odotustilasta. Lopulta sain usean puhelun ja yhden tiskillä käydyn keskustelun päätteeksi vaihtamaan lippuni seuraavan päivän vastaaviin lentoihin. Kuitenkaan minulle ei voitu luvata että Nagoyan lentokenttä on tuolloinkaan auki.
Palasin siis laukkujen kanssa yliopiston kv-keskukseen, jossa pohdiskelimme asiaa jonkin aikaa. Koska lumisade yltyi pahimmaksi yli puoleen vuosisataan, päätimme että minun on parasta mennä junalla Tokioon samantien, yöpyä siellä ja hypätä lentokoneeseen Naritan lentokentältä. Sain yliopistolta ilmaiseksi hotellivarauksen, junaliput sekä taksimatkan juna-asemalle. Shinkansenit olivat noin kaksi tuntia myöhässä normaalista aikatauluistaan, ja asemalla oli pitkät jonot. Päätin, etten odota omaa junaani, vaan hyppäsin ensimmäisen saapuvan junan ei-varattujen paikkojen vaunuun. Pääsin jopa ruuhkan keskellä istumaan. Matka Tokioon kesti tunnin normaalia pidempään, mikä on normaalisti kahden tunnin matkassa aika suuri myöhästyminen. Tokion asemalta yritin päästä junaan joka olisi mennyt suoraan Naritan lentokentälle, mutta koska oli jo myöhäinen ilta, kyseinen juna ei enää kulkenut. Jouduin kulkemaan kahdella eri paikallisjunalla päästäkseni Naritan kaupungin juna-asemalle. Aseman konbinista ostin ruokaa iltapalaksi ja hyppäsin taksiin. Taksilla ajoin loppumatkan lentokentälle. Hotellini sijaitsi keskellä todella vilkasta Naritan lentokenttää, joten reilu tunti meni hotellihuoneen ikkunasta tuijotellessa. Lisäksi katselin hieman televisiota ja söin asemalta ostamani eväät.
Aamulla siirryin terminaalin Check-iniin, jossa sain jälleen varattua muutamat hyvät paikat tuleville lennoille. Lentokentällä huomasin myös, että minulle oli kirjattu paikka lentokentän Sakura-loungeen, jossa sais bisnesmatkatyyliin ilmaiset eväät ja juomat, sekä mahdollisuuden käyttää tietokoneita. Muutaman tunnin odotus sujui rattoisasti lehtiä lueskellen ja ilmaisia virvokkeita nautiskellen.

Lentomatka Tokiosta Amsterdamiin oli yhtä puuduttavan pitkä kuin menomatkallakin. Amsterdamissa ehdin jo hämääntyä tullivirkailijan puhuessa englantia, joten en tajunnut sanaakaan mitä hän sanoi. Toki voi olla, että hollantilaiset eivät vain osaa englantia kovin hyvin. Parin tunnin odotusta seurasi lentomatka Helsinkiin ja siltä edelleen parin tunnin odotuksen jälkeen Ouluun. Täytyy sanoa, että Finnairin lennoilla palvelu on kuin Venäjällä Japan Airlinesin jälkeen (Tämä Venäläisiä solvaamatta toki). Lisäksi matkatavarani olivat ilmeisesti jääneet Amsterdamiin, joten niiden saamiseen vierähti muutama päivä, sillä Oulun lentokenttä oli suljettu joulun pyhien ajan.

Kuitenkin vaihtoreissu oli tässä vaiheessa ohi. Näin jälkeenpäin voin kyllä sanoa, että tuo matka oli ehdottomasti paras kokemukseni tähän asti, enkä missään nimessä vaihtaisi sitä pois. Japani oli osittain juuri sitä mitä olin odottanut ja joiltain osin se yllätti täysin. Kuitenkin päällimmäisenä on ajatus että takaisin pitäisi päästä, ennemmin tai myöhemmin. Nyt kun useampi kaverini on vuorostaan lähdössä Japaniin vaihtoon, en voi kuin tunnustaa olevani yhtä kateellinen heille, kuin mitä itse olin ennen matkaani muille japanissa olleille. Ja se on paljon se.
Kaikesta kateudestanikin huolimatta toivon lukijoille hyvää jatkoa, sekä upeita kokemuksia Japanin parissa.

Ystävällisin terveisin ja kiitoksin,
Kaitsu


p.s. Lisäksi toivon, että pitäisitte omista matkoistanne ja muista Japani-kokemuksistanne blogia ja jätätte linkin blogiinne vaikka tämän viestin kommentiksi. Nämä blogit ovat kallisarvoinen resurssi tuleville vaihtareille, ja miksei muillekkin aiheesta kiinnostuneille.

p.s.s. Enpä siltikään lupaa ettenkö joskus kirjoittelisi uutta juttua tähän blogiin. Mikäli jaksatte, niin käykää vaikka kerran vuodessa tarkistamassa olisiko uutta matskua ilmestynyt.

Kaikki loppuu ajallaan

Niinkin ikävää kuin tämä onkin, on tullut tässä aika vääntää viimeinen posti täältä Japanin maaperältä. Viimeiset yhdeksän kuukautta on syöpynyt pysyvästi takaraivoon, kaikkine hyvine ja huonoine hetkineen. Vaikka huonojakin hetkiä toisinaan oli, jäivät ne näin jälkeenpäin ajatellen lukuisten hyvien aikojen varjoon. Täällä opin tuntemaan lukuisia uusia ihmisiä, ja uusia ihmistyyppejä, joita en ollut aiemmin edes tullut ajatelleeksi. Tunnen selvästi miten tämä vaihtokokemus on kasvattanut minua uuteen suuntaan ja voinkin suositella opiskelijavaihtoa tai muuta kansaivälistymistä mihin tahansa kohdemaahan. Itselläni tuo maa oli Japani, ja huomaan miten sydämeni on jäämässä tänne vaikka itse teen parhaillaan lähtöä. Jään kaipaamaan lähes kaikkea, ruokaa, elämäntapaa ja kulttuuria. Läheisten ihmisten kanssa pystynen pitämään jatkossa yhteyttä sähköpostitse, mutta silti eroaminen heistä ja erityisesti eräästä tietystä henkilöstä, tuntuu pahalta.

Olenkin miettimässä jo seuraavaa tilaisuutta päästä takaisin joko pidemmäksi tai edes lyhyemmäksi ajaksi. Todennäköisimmältä tuntuisi tällä hetkellä lyhyt, parin viikon lomareissu joskus seuraavan vuoden kuluessa. Mutta mikäli tilaisuus tarjoutuu, kelpaa toki työ- tai opiskelureissukin.

Tämän ja edellisen postin välillä ehti aikaa vierähtää taas yli kuukausi, ja tuona aika tapahtui todella paljon mielenkiintoisia asioita. Nyt en ehdi niitä täällä enää kirjaamaan, sillä tälläkin hetkellä lentokoneen lähtöön on aikaa alle 8 tuntia. Yritän parhaani mukaan lisätä tuon viimeisen kuukauden tapahtumat kunhan olen saanut asetuttua takaisin Suomeen.

Kiitos kaikille blogia lukeneille mielenkiinnosta tätä projektiani kohtaan.
Nagoya kiittää, kuittaa ja vaikenee...ainakin toistaiseksi.

Marraskuu

Kas niin, tässäpä taas yksi posti, joka olisi pitänyt kirjoittaa jo kuukausi sitten (eri otsikolla tosin).
Jospa asian jauhamisen alkaisi koulusta, kun siellä tulee huomattavat määrät aikaa vietettyä.

Lukujärjestykseen ei tullut tehtyä mitään edellisessä postissa povailtuja muutoksia, joten maanantai vierähtää Japanin ja Kansainvälisen bisneksen parissa. Noiden jälkeen pidetään on vielä henkilökohtainen tuutorointi Joulukuun alussa pidettävää JLPT-koetta varten. Tavoitteenani olisi vaatimattomasti päästä läpi 3. taso. Kaikki muut kokeeseen osallistujat taitavatkin yrittää 2. tai 1. tasoa, joten näyttäisin olevan hieman jälessä kielen opiskelussa.

Tiistai onkin sitten pelkkää seminaaria klo 13-19. Paljoa tuolla ei ole tekemistä, joten raahaan omaa läppäriäni mukana, jotta saan aikani kulumaan. Itseasiassa kirjoittelen tätäkin postia kesken seminaaritauon. Tehtävänäni tällä kurssilla olisi ohjelmamodulin kirjoittaminen erästä kuva-analyysi ohjelmaa varten a deadline olisi joskus Joulukuun nurkilla. Saapas nähdä miten tuon kanssa käy, kun kaikki alkuperäinen koodi on kommentoitu japaniksi, eikä C-kielen tuntemus ole muutenkaan kovin vahva.

Keskiviikon kurssit noudattelevat samaa linjaa kuin edellisessäki postauksessa. Eli alkuun Prologia ja sitten Lispiä taululta kopioituna. Jälkimmäinen on eritoten puuduttavaa.

Torstain kulttuuriluennoilla on minun lisäkseni Matt ja Patric, ja aiheet ovat toistaiseksi liikkuneet filosofian ja Shintolaisuuden paikkeilla. Normaalin kielenopiskelun lisäksi torstain japanintunneilla harjoitellaan puheen pitämistä.

Perjantain historiantunnit ovat yhä kuivaa kuunneltavaa, lähinnä siitä syystä että Suomessa käymäni 10 tunnin pikakurssi kattoi käytännössä kaikki samat asiat. Pop culture luento onkin sitten mielenkiintoisempi koska siinä käsitellään Japanin tämänhetkistä nuorisokulttuuria, josta olen hieman vähemmän perillä.


Sitten muuta tehtyä:

Kävimme muutama viikko sitten läheisessä Nagashima Spaland nimisessä huvipuistossa, joka on kuuluisa vuoristoradoistaan. Harmi vain että puiston suurin, ja maailman 5. suurin, rata on ollut suljettuna pari vuotta sitten tapahtuneen onnettomuuden jäljilta. Onneksi kuitenkin maailman suurin puurakenteinen rata oli auki ja vieläpä oikein mukava kokemus. Puistossa oli iso kasa muitakin vuoristoratoja ja härveleitä, jotka kävimme kaikki testaamassa. Muutamiin laitteisiin olisi halunnut kyytiin toisenkin kerran, mutta yllätykseksemme puisto sulkeutuikin jo kello 17, mikä on mielestäni törkeän aikaisin, etenkin lauantaina. Muuten reissu oli kiva, eikä jonojakaan ollut liiaksi, johtuen ilmeisesti japanilaisten mielestä kylmästä ilmasta.


Viime torstaina oli vapaapäivä, tälläkertaa kulttuurin nimissä. Samaan aikaan järjestettiin yliopiston 3 päiväiset kulttuurifestivaalit, joten loppuviikko olikin täysin vapaa. Torstaiksi oli kv-keskuksen toimesta järjestetty kirros Toyotan tehtaille, joka osoittautui oikein mielenkiintoiseksi. Oli mukava nähdä miten järjestelmällisesti tuotantolinjat jauhavat autoja ulos minuutin välein. Toinen hieno paikka tehtailla oli hitsaamo, missä 50+ hitsausrobottia kasasi runkoja todellisella tarkkuudella ja "määrätieteoisuudella".

Tehtailta paluun jälkeen ehdin käydä vielä vilkaisemassa yliopiston kulttuurifestivaalien tarjontaa. Luvassa oli tanssia ja tolkun määrä eri kerhojen pitämiä ruokakojuja sekä teemahuoneita. Ajan vähäisyyden vuoksi en ehtinyt noissa vierailla, mutta valokuvia räpsin muutamia. Niistä ehkä lisää joskus toiste.

Perjantaiaamuna suuntasin kohti Tokiota, pääasiallisena kohteenani Tokyo Motor Show 2005. Showssa oli reilusti näkemistä ja kauniiden tyttöjen ja nopeiden autojen kuvaamisen tuloksena tyhjensin molemmat kamerani akut. Shown jälkeen etsin Villen Akihabarasta, jossa kävimme kiertelemässä pari tuntia. Ville oli tullut Tokioon jo keskiviikkona katsomaan erästä suurta Budonäytöstä. Illalla ajelimme junalla Shinjukun tuttuun kapselihotelliin jossa yövyimme pari yötä. Onnekseni olin ottanu kameran laturin mukaan, joten sain hotellin bisneshuoneessa ladattua akkuihin riittävästi puhtia loppureissun ajaksi.

Launataina kävimme katsastamassa kohuttua Yasukunin pyhäkköä, joka on perustettu kunnioittaamaan Japanin sodissa kaatuneita. Kohua aiheuttaa se, että pääministeri Koizumi käy vuosittain vierailemassa pyhäkössä. Vierailuissahan ei sinänsä mitään pahaa ole, mutta pyhäkkö sattuu myös muistamaan muutamia sotarikollisia, ja tätä ei muut naapurivaltiot katso kovin hyvällä. Pyhäkön naapurissa on Yasukunin sotamuseo, jossa kävimme myös katsomassa paikkoja.
Yasukunin jälkeen hyppäsimme paikallisjunaan ja ajoimme Mitakan kaupunkiin, missä sijaitsee Ghibli animaatiostudion museo. Liput olimme hankkineet hyvissä ajoin jo pari-kolme viikkoa aiemmin. Museossa oli paljon mielenkiintoisiakin asioita, mutta pääosin lapsille suunnattu sisältö oli välillä vähän rasittavaa.


Sunnuntain uhrasimmekin pääasiassa Harajukulle, josta kävimme heti alkuun hankkimassa molemmille uudet silmälasit n. 10000 jenin (~75e) hintaan. Laseja odotellessa (ja saamisen jälkeen) kävimme tarkkailemassa pakallista nuorisomuotia läheisellä Harajukun sillalla. Kylmähkö ilma varmaan karsi hieman väkeä, mutta silti mitä erilaisimpiin friikkeihin asuihin pukeutuneita nuoria piisasi riittämiin. Lisäksi paikalla oli huomattavasti turisteja ja muita valokuvaajia, kaikki ottamassa kuvia pukeutuneesta nuorisosta. Tulihan tuolla itsekin muutama kuva otettua..
Ennen Harajukua olimme piipahtaneet Metropolihallinnon tornitaloissa (jälleen kerran) kuitenkin ilma oli tällä kertaa niin sumuinen että en vaivautunut ottamaan kuin pari valokuvaa.
Harajukun jälkeen koukkasimme vielä Akihabaraan pikaostoksille, ja päätimme vielä käydä eräässä Maid Cafe:ssa joka mainoksen Ville oli perjantaina saanut kouraansa. Noiden ideahan on että kauniit tarjoilijatyttöset ovat pukeutuneet "palvelijatar"-asuihin ja toimivat tehokkaasti silmänruokana. Kuvia ei paikalla ikävä kyllä saanut otaa ilman jotain hieman epäselväksi jäänyttä pelipistekertymää. Kahvila itsessään oli pieni liikehuoneisto 4. kerroksessa ja samassa tilassa toimi maahantuotujen animetuotteiden myymälä. Tässä vaiheessa joku voi kysyä, että miksi joku japanilainen haluaa ostaa Jenkeistä tuodun, mutta Japanissa tuotetun anime-sarjan. Syy: Halvempi hinta. Tuonti tavara maksaa alle 5000 jeniä levyltä, kun Japanilaisesta vastineesta saattaa joutua pulittamaan 6000-7000 jeniä. Kahvilan telkkarissa pyörinyt sarja oli ikäväkyllä dubattu englanniksi, joten katseluelämys jäi sangen latteaksi. Oletettavasti ainakin uudemmissa tuonti dvd:issä on myös japaninkielinen ääniraita.

Akihabarasta siirryimme hakemaan Shinjukun aseman kolikkolokeroon jättämämme tavarat ja siirryimme Shinagawan asemalle paluumatkaa varten.

Syyslukukausi

Kas niin. Kahden kuukauden käsäloma on nyt siis virallisesti ohi, enkä voi kyllä sanoa että kovin paljoa olisi tuolta ajalta käteen jäänyt. Tässä hieman tiivistelmää tuosta ajasta:

Pari päivä tuon edellisessä postauksessa mainitun Kioton reissun jälkeen kävimme Utsumin kylässä aurinkorannalla makoilemassa. Ihan mukavaa hommaahan se oli makoilla 35 asteen helteellä tyynen valtameren rannalla. Parin 50+ suojakertoimisella aurinkorasvalla suoritetun käsittelyn jälkeenkin onnistuin polttamaan erinäisiä ruuminosia reiluhkosti ja parin päivän päästä sainkin nyhtää irtoilevaa nahkaa selästä ja käsistä.

Tuon reissun lisäksi ei tullut juurikaan reissailtua juurikaan ennen kuin vasta loman loppupuolella, mutta siitä hieman tuonnenpana.

Elokuun puolenvälin nurkilla kävimme piipahtamassa vapaalippujen avustamana Nagoyan tiedemuseossa, joka oli jotakuinkin Oulun Tietomaata vastaava paikka. Eli paljon erilaisia vempeleitä ja näyttelyitä sun muuta.

Kesän aikana on tullut myös käytyä kolmisen kertaa viikossa yliopiston kuntosalilla. Tuo salilla käynti on ollut kyllä mukavaa, mutta pelkäänpä että ei Suomeen paluun jälkeen moista tule harrastettua kalliiden salimaksujen ja sopivan kaveripiirin puutteen vuoksi.

Vasta loman lopulla tuli aktivoiduttua hieman enemmän kun vanhempani tulivat visiitille. Ensimmäiset 4 päivää kiertelimme Nagoyassa ja kävimme läheisessa Inuyaman kaupungissa katsomassa paikallista linnaa. Tuo Inuyaman linna oli kyllä todella upea verrattuna 1950-luvulla rakennettuun Nagoyan linnaan verrattuna. Inuyamassa kun tuo linna on ihan originaali 1500-luvun alkupuolella rakennettu paikka.

Inuyaman lisäksi kävimme Expossa tutustumassa pääasiassa japanilaiseen jonotuskulttuuriin, sillä kyseisenä päivänä vierailijoita oli 250000. Pelkästään sisäänpääsyportin luona olevan turvatarkastuksen jono oli noin 40 minuuttinen. Monien paviljonkienkin jonot olivat 30 minuutin luokkaa ja Japanin palviljonkiin jonotus olisi ollu ilmeisimmin 3 tunnin luokkaa joten päätimme suosiolla siirtyä harvemmille vesille, kohti muiden aasianmaiden paviljonkeja. Iltasella expon sulkeutuessa pääsimme taas uuteen jonoon, joka tällä kertaa johti juna-asemalle. Tuossakin jonossa aikaa vierähti 45 minuutin luokkaa.

Nagoyasta suuntasimme Tokioon, jossa kävimme 3 päivän aikana katsomassa tärkeimpiä kaupunginosia ja muutamia erinäisiä kauppoja. Yksi mielenkiintoisimmista oli ehkä Harajukun Zoff silmälasiliike, josta sai 30-minuutin odotuksella valmiit silmälasit alle 10000 jenin (~70e) hintaan. Tuolla rahalla kun suomessa saisi ehkä katsoa silmälasiliikkeen sankakatalogia. Myös Asakusan keittiötarvikekatu, Kappabashi, on näkemisen arvoinen paikka, vaikka ei välttämättä keittiöönsä tarvitsisikaan.

Tokiosta suuntasimme Kiotoon, jossa kävimme parin päivän aikana katselemassa muutamat tärkeimmät temppelit ja iltaisin pyörimme hotellin lähellä sijaitsevassa Gionin kaupunginosassa. Yhtenä päivänä kävimme Narassa katsomassa 1400-vuotiaan vanhan pääkaupungin nähtävyyksiä. Todai-jin Daibutsuden oli jo yksistään matkan arvoinen nähtävyys.

Kiotosta vanhempani suuntasivat Osakan kautta Suomeen ja itse palailin Nagoyaan aloittamaan koulunkänytiä, mistä pääsemmekin tähän viikkoon.

Matkustelun aikana Kanazawa sai suostuteltua minut ottamaan erään seminaarikurssin jossa olisi tarkoituksena toteuttaa jokin tutkimusprojekti. Tiistaina pidetyn ensimmäisen tapaamisen jälkeen olin aika vakavissani sitä mieltä, että kurssin valitseminen oli virheliike. Itse aihe kyllä olisi jossain määrin mielenkiintoinen ja saimme tyylikkäät, laboratorioiden oviin sopivat magneettikortit, mutta kun seminaarin aikana puhutusta asiasta ei tajunnut juurikaan mitään. Tuollaisen projektin tuottaminen tällä kielitaidolla olisi luultavasti niin aikaavievä, että millekään muulle ei juuri aikaa jäisi. Lisäksi kurssi on Toyotan kampuksella, joka lisää ikävästi matkustuspakkoani siinä määrin, että joudun ostamaan kuukausilipun metroon, mikä ei ole tietyllä mittakaavalla kovinkaan edullista. Käynen keskustelemassa Kanazawan kanssa kurssin kohtalosta loppuviikon aikana.

Keskiviikkona, eli tänään, alkoi kaksi tekoälyyn liittyvää kurssia. Ensimmäisen kurssin (Introduction to Cogcitive Science and AI) luennoitsija, Tsuchiya-sensei tuntui olevan kovinkin innoissaan läsnäolostani ja määräsi jopa yhden assistenttinsa istumaan koko luennon ajaksi viereeni selvittämään asioita. Pääosa ajasta meni minulla emacs-editorin käytön opettelussa, ja proffan pitämä powerpoint-kalvosulkeinen jäi vähäiselle huomiolle.

Toinen luento (Basic AI) olikin sitten hieman toisenlainen. Iida-sensei ei juurikaan minua noteerannut, joka ilokseni tarkoitti myös etten jotunut pitämään mitään esittäytymispuhetta, toisin kuin kaikilla muilla kursseilla. Toisaalta itse luennon sisältö oli aika puuduttavaa Lisp-ohjelmointikielen syntaksin kopiontia taululta vihkoon.

Huomenna olisi luvassa Japanin kulttuuria sekä keväältä jatkuva kielen kurssi. Tuo kulttuurikurssi huolestuttaa hieman, koska muut keväällä kulttuuria opiskelleen eivät tietääkseni olleet jatkamassa nyt syksyllä, joten saattaa olla että istun opettajan kanssa luokassa kahdestaan.

Mutta nyt alkaa olla nukkumaanmenoaika, joten hyvät yöt lukijalle. Nagoya kuittaa tältä illalta.

Kioto

Onpas ehtinyt jo viertähtää tovi tuosta edellisestä viestistä. Kuitenkin tilanne on se että juurikaan ei mitään ihmeellisiä asioita ole tapahtunut täällä, joten en ole keksinyt juurikaan kirjotettavaa. Viime viikon lopulla kävimme Kiotossa, joten siitä voisin kertoa jotain.

Lähdimme torstaina 4.8 aamusella pikkubussilla kohti Kiotoa. Mukana oli vain ISEP porukka ja pari kv-keskuksen työntekijää. Parin tunnin ajelun jälkeen saavuimme Kioton liepeillä olevaan Ujin kaupunkiin, jossa söimme aluksi lounaan. Seuraamme liittyi Ujissa "englantia" puhuva matkaopas, joka kuljetti meitä seuraavan kahden päivän ajan ympäriinsä.

Aluksi kävimme katsomassa Ujissa sijaitsevaa Byodo-in:iä, ja tarkemmin siellä sijaitsevaa Ho'o-do:a eli Phoenix Hall:ia. Rakennus on lähes 1000 vuotta vanha, joten kyllähän se tietynlaista kunnioitusta herätti. Kyseinen pytkinki on muuten myös kuvattuna 10 jenin kolikon taakse.

Seuraavaksi ajoimme bussilla Nijon Linnalle, jossa Shogun Tokugawa Ieyasu asusteli Kioton reissuillaan 1600-luvun alkupuoliskolla. Linnassa sijaitseva Ninomaru Palatsi on yksi Kioton kansallisaarteista, ja osa UNESCOn maailmanperintölistalla olevaa Kioton historiallisia monumentteja. Toisaalta melkeinpä kaikki vierailemamme paikat toisivat kuulua kyseiseen joukkoon. Palatsissa saattoi tutustua erilaisiin huoneisiin, joissa shogun otti ihmisiä vastaan. Erityisen mielenkiintoinen oli palatsin lattiaan rakennettu systeemi, joka aiheutti kävellessä etäisesti linnunlaulua muistuttavaa narinaa. Palatsin puutarhassa ehdimme käydä pikaisesti pyörähtämässä, ennen kuin opas hätisti meidät kohti seuraavaa nähtävyyttä.

Nijosta ajelimme Kinkaku-ji:hin, eli kultaiselle paviljongille, joka lienee yksi Kioton tunnetuimmista nähtävyyksistä. Paikka oli todella mahtava, ja vaikka itse paviljonki on rakennettu uudestaan 1950 tapahtuneen tuohopolton jäljiltä, on siinä silti oma hohtonsa. Otin monestakin paikasta kasan valokuvia, mutta täällä otettu on yksi onnistuneimmista, joten tässäpä kuva:
Panoraamakuva Kinkaku-ji:stä



Kinkaku-jistä ajelimme bussilla Arashiyama vuorelle, missä oli todella kauniit vuoristomaisemat. Arashiyamassa meille annettiin jonkinverran vapaa-aikaa, joten kävimme hieman kiertelemässä lähistöllä.

Arashiyamasta ajoimme hostellille, jossa vietimme yön. Hostelli oli ihan mukava paikka ja selkeästi suosittu majoituskohde nuoremmille ihmisille.

Perjantain aloitimme visiitillä Ryoanjin temppeliin ja sen Zen puutarhaan. Tuijottelimme kiviä jonkin aikaa, ja jatkoimme matkaa temppelin puutarhan läpi. Näissä paikoissa huomasi hyvin sen, miten tarkasti japanilaiset paneutuvat yksityiskohtien viilaamiseen. Puutarhat olivat todella upeita. Melkein kuin villiä metsää, mutta kuitenkin hyvinhoidettu ja suunnitelmallisesti rakennettu.

Ryoanjista siirryimme Ginkaku-ji:hin, eli hopeiselle paviljongille. Paviljonki muistutti kovasti ulkonäöltään kultaista paviljonkia, vaikkakaan tätä ei aikoinaan oltu päällystettykään hopealla, vaikka se oli ollut rakennuttajan suunnitelmana. Puutarha oli myös täällä upea ja vuorenrinteellä kulkevalta polulta avautui mahtava näköala alla olevalle temppelille ja sen takana sijaitsevaan Kiotoon.

Seuraavaksi oli vuorossa ruokailu, joka tapahtui eräässä hienossa tofu-ravintolassa. Ravintolan ruoka koostuikin pelkästä tofusta, lukuunottamatta kupillista riisiä sekä uppopaistettuja kasviksia. Vaikka en tofua ole juurikaan syönyt, ruoka oli todella hyvää. Pitää joskus tutkailla jos Naogyasta löytyisi vastaava ravintola.

Ravintolasta kävelimme viereiseen Kiyomizu-deraan, joka on todella upea vuoren rinteeseen rakennettu temppelialue. Temppelin "näköalatasanteilta" näkyy mahtavasti alapuolella avautuvaan laaksoon ja hieman kauempana sijaitsevaan Kioton keskustaan. Temppeli on Kioton tärkein nähtävyys, ja se näkyykin väkimäärässä. Kiyomizu-deran erikoisuus on Otowan vesiputous, joka jaetaan kolmeksi putoukseksi. Putousten vesi on kirkasta ja juomakelpoista, ja uskomuksen mukaan niistä juomalla saa osakseen terveyttä, varakkuutta ja viisautta. Saapas nähdä miten vesi allekirjoittaneeseen vaikuttaa.

Kiyomizun jälkeen kuljeskelimme hetkisen aikaa lähistön kaduilla, joiden varsilla oli huomattavat määrät matkamuistomyymälöitä. Itse en moisista ole kovin innostunut, joten tyydyin vain katselemaan ostamisen sijasta. Tunnin kiertelyn jälkeen oli aika palata linja-autoon ja aloittaa kotimatka Nagoyaan.

Kioto on erittäin hieno paikka ja varmasti näkemisen arvoinen kaikille jotka Japanissa vierailevat. Jos on jostain syystä liikkeellä tässä elokuun tuntumassa, saa varautua TODELLA lämpimiin keleihin. oman vierailuni molempina päivinä lämpötila paineli jossain 37 asteen tuntumassa ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. On melkeinpä ihme että en onnistunut polttamaan itseäni tuon porotuksen alla.

Lopuksi vielä muutama kuva Kiyomizu-derasta:

Kiyomizu-deran sisäänkäynti.



Otowa no taki.
Ihmiset juomassa vesiputouksista.



Kuva temppelistä kaupungin suuntaan.
Temppelin näköalatasanne.

Lopun alku

Jeps. Tällä viikolla pidetään tämän lukukauden viimeiset oppitunnit, joten kesäloma alkaa olla käsillä hiljalleen. Eilen oli maanantaisin pidetyn japaninkielenkurssin loppukoe, joka tuntui itse asiassa kohtuullisen helpolta. Tulokset tulevat sitten kun tulevat. Myös torstain kielenkurssilla pidetään tällä viikolla tentti, joten siihen pitäisi varmaan lukea hieman. Lisäksi vielä perjantaiksi pitää kirjoittaa "raportti" eli naurettava sivun mittainen essee itse valitsemastaan historiaan liittyvästä aiheesta. Vaikkakin esseen saa halutessaan kirjoittaa englanniksi, taidan silti kokeilla kirjoittamista japaniksi, jos vain aika riittää moiseen.

Seuraavat kaksi viikkoa ovat sitten koeviikkoja, joten muiden aineiden tentit ovat joskus tuolloin. Toisaalta, tietääkseni joudun tenttimään vain 3 muuta ainetta, kielten lisäksi. Lopuista aineista riittää esseen tai muun vastaavan lirpakkeen kirjoittaminen.

Viimeisen parin viikon aikana ei ole oikeastaan tullut tehtyä kovin ihmeellisiä asioita. Paitsi, että kävimme pienimuotoisella porukalla eräässä juhlatilaisuudessa, jossa otettiin vastaan lauma sumopainijoita heinäkuun Nagoyan turnaukseen. Pippalot olivat ihan mukavat, ja ruoka (ja juoma) oli hyvää. Liput tulivat luonnollisesti kv-keskukselta, muutenhan en olisi edes tiennyt moisesta tilaisuudesta, saati sitten ollut valmis maksamaan kohtuullisen suurta summaa pääsylipusta. Kiitokset vain kv-keskuselle jälleen.

Viime viikonlopusta sen verran, että lauantaina ilmastointilaitteeni päätti yksipuolisesti irtisanoa toimintasopimuksen, ja sen seurauksena koneesta tippasi kondensaatiovettä aina käytettäessä. Pienellä muovipussi-teippi-viritelmällä sain ohjattua vesimassat ämpäriin, ja saatoin käyttää konetta pahimpina tuskanhetkinä. Maanantaina kävin ilmoittamassa koneen kunnosta isännöitsijälle (emännöitsijä?), ja tänään kone olikin jo rempattu kuntoon poissaollessani. Ripeää toimintaa. Suomessa korjaus olisi varmaan kestänyt kuukauden, ja olisin joutunut kökkimään koko tappavan kuuman elokuun vajaatoimintaisella laitteella.


Kesälomasta:
Kesäloma siis kestää näillä näkymin heinäkuun 15. päivästä syyskuun 20. päivään, eli siis huimat 2 kuukautta. Kuten aiemmin jo totesin, tuon pätkän parille ensimmäiselle viikolle osuu pari tenttiä. Myös loppupäästä saattaa muutama päivä kulua syyslukukauden kurssien rekisteröintiin. Lisäksi elokuun 4-5. päivä kuluvat yliopiston järjestämällä reissulla Kiotoon.
Noiden menojen lisäksi olen suunnitellut käyväni ainakin Tokiossa ja Hiroshimassa. Mikäli rahat riittävät, haluaisin käydä myös jossain vähän kauempanakin, kuten esimerkiksi Hokkaidolla tai Okinawalla.
Tuon Hiroshiman reissun ajankohta voisi olla elokuun 6. päivä, jolloin kaupungissa vietetään atomipommin pudotuksen 60-vuotis juhlaa. Tuolla ajankohdalla voi kuitenkin olla pari estettä, sillä en tiedä millä aikataululla palaamme Kiotosta 5. päivä. Toisaalta Kiotosta pääsisi suoraan Hiroshimaan, ja vieläpä jonkin verran halvemmalla kuin Nagoyasta. Toinen merkittävä ongelma saattaa olla juurikin tuo vuosipäivä ja sen vetämät ihmismäärät. Voisin kuvitella että kaupungista saattaa olla vaikea löytää majoitusta. Tätä asiaa täytynee vielä tiedustella sekä kv-keskuksesta, että muilta kavereilta, jos vaikka joku muukin olisi kiinnostunut lähtemään.

Noiden "pidemmän matkan" reissujen lisäksi tästä lähistöltäkin löytyy muutamia mielenkiintoisia paikkoja joissa olivi kiva käydä. Esimerkiksi ihan Nagoyan tuntumassa sijaitseva Nagashima Spa Land, jossa sijaitsee maailman suurin puurakenteinen vuoristorata. Samassa paikassa olisi myös maailman 4. suurin teräsrata, mutta se on ilmeisesti pois käytöstä, kaksi vuotta sitten tapahtuneen vaunuonnettomuuden jäljiltä. Toinen kiinnostava paikka lähistöllä on Geron alue Gifu-prefektuurissa, noin 100km päässä Nagoyasta. Gerossa on useita kuumia lähteitä, ja niihin liittyviä kylpylöitä.

Hahaa, uusi postaus

Noniin, nyt kun sain taas aikaiseksi istahtaa tähän koneen ääreen kirjoittelemaan kuulumisia, niin kirjoitetaanpas sitten samalla suurimmat kuulumiset parilta viikolta.

Lauantai 18.6
Kävin tänään pyöräilemässä muutaman kilometrin päässä sijaitsevan hirabarin metroaseman tienoilla. Tarkoituksenani oli ajella vähän pidemmällekin, mutta satuin löytämään hyvän kirjakaupan, johon sitten eksyin sarjakuvaostoksille. Tällä kertaa pääsinkin halvalla, sillä muutenkin naurettavan halvat sarjikset sattuivat olemaan tänään puoleen hintaan.

Keskiviikko 22.6
Koulun jälkeen piipahdin Sakaen Maruzenissa ostamassa konenäköön ja kuvankäsittelyyn liittyvän koulukirjan, vaikkakin kurssit alkavat olla pian ohi tältä lukukaudelta, kirjasta on minulle hyötyä, jos minun pitää suomessa esittää jotain todisteita opiskelusta. Illalla kävin taas pelaamassa Go:ta ja kylpemässä.

Lauantai 25.6
Juhannus.
Grillasimme porukalla läheisessä puistossa. Lihat olimme käyneet eilen ostamassa, ja ne olivat yön ajan marinoitumassa. Samalla reissulla olimme ostaneet myös riittävästi juomista. Grillailun jälkeen pidimme hieman taukoa, jonka aikana ehdin käydä tapaamassa muutamia isäni työkavereita Sakaessa. Tapaamisen jälkeen junailin itseni asunnolle ja suihkuun. Sitten olikin vuorossa karaoke. Juomien nautiskelun ohessa ehdin jopa laulamaankin huonosti. Karaokesta kävimme vielä Villen kanssa Gokison kylpylässä juhannussaunassa.

Tiistai 28.6
Tänään taisi olla viimeinen kerta kendo-kurssilla. Asia jäi hieman epäselväksi, koska en tajunnut taas kerran mitä opettaja selitti. Jokatapauksessa meillä oli vielä yksi testi, jossa testailtiin taas jotain hyökkäysyhdistelmiä. Testin jälkeen sensei antoi minulle ja Patrickille lahjaksi puiset bokken-miekat.