Aoki, Part II

Heräilin aamulla toisen huoneessa asuvan kiinalaisen kännykän herätykseen. Itse asiassa kaikki huoneessa olevat heräsivät siihen, lukuunottamatta kännykän omistajaa. Kello näkyi olevan sen verran, että lähdin yläkertaan aamiaiselle. Kovin montaa ruokailijaa ei paikalla vielä ollut, joten söin yksikseni. Ulkona tihkutti vettä.
Aamiaisen jälkeen lähdin saunomaan. Saunassa oli tällä kertaa oikeasti lämmintä. Hetken löylyttelyn jälkeen kävin vielä altaassa istahtamassa. Sitten alkoikin olla jo aika käydä suihkussa ja siirtyä huoneeseen pakkaamaan käytetyt vaatteet reppuun palumatkaa varten.
Pakattuamme siirryimme yläkerran aulaan odottelemaan lähtöä. Kun kaikki olivat kerääntyneet paikalle kävimme ottamassa yhteiskuvan ulkona ja hyppäsimme busseihin. Matkalla pysähdyimme eilisessä ravintolassa, jonne oli noin puolen tunnin matka seminaaritalolta. Tällä kertaa emme kuitenkaan syöneet, vaan pysähdyksen tarkoitus oli ostella matkamuistoja. Toistamiseen jätin krääsät ja ruuat ostamatta.
Seuraavaksi lähdimme ajelemaan pitkin jotain muuta tietä, kuin mitä olimme eilen ajaneet. Matkalla katsoimme Miyazakin 'Henkien Kätkemä'-elokuvan.
Sunnilleen elukuvan loppuessa saavuimme lounasravintolaan. Söimme jälleen kalliin näköisen udon- ja sobalounaan. Ruuan jälkeen kävimme ravntolan alakerran opetustiloissa tekemässä itse sobanuudeleita. Valmiin taikinan kanssa nuudeleiden tekeminen ei ainakaan tuntunut kovin vaikealta hommalta. Saimme valmiit nuudelit mukaamme paketissa, joten pitänee joskus kokeilla miten noiden keittäminen sujuu.
Ravintolasta lähdimme kohti lähistöllä sijaitsevaa, edo-kauden aikaista kylää. Tie mutkitteli serpentiinitietä korkealle erään vuoren päälle, missä kylä sijaitsi. Kävimme nopeasti kiertämässä kylän läpi ja otimme muutamat kuvat mäen huipulta. Ostin eräästä kylän kaupasta puiset sakekupit ja tokkurin. Kyllähän kylässä oli ihan hienoja vanhan näköisiä rakennuksia, mutta se oli kovin turistirysämäinen paikka.
Kylästä lähdön jälkeen suuntasimme kohti Nagoyaa. Matka oli pääasiassa samanlaista mäkien seassa mutkittelua, kuin eilinen tulomatkakin.
Nagoyassa bussit koukkasivat sopivasti Shiogaman kautta, jotta pääsimme suoraan asunnolle ilman reilun kilometrin kävelyä yliopistolta.
Loppupäivän lepäilinkin kotosalla, vaikkakaan en mennyt nukkumaan kuin vasta illalla.