Reissu, part 2

Lento Tokioon oli todella pitkä. Yritin nukkua koneessa mahdollisimman paljon, vaikkakaan se ei kovin hyvin onnistunut. Lennon loppupuolella huonovointisuus palasi ja kävin hakemassa lentoemänniltä vatsalääkettä. Jälleen olo parani vasta Naritan kentälle päädyttyämme. Ilmeisesti huonovointisuus johtuu lentokoneen huojunnasta. Naritan kentällä piti käydä maahanmuuttotarkastuksessa. 20 minuutin jonotuksen jälkeen asioin tiskillä alle minuutin. Hain myös laukkuni liukuhihnalta. Japanin sisäisten lentojen terminaalissa piti käydä check-in:ssä johon oli reilusti yli puolen tunnin jono. Jätin laukkuni lentokenttäviranomaisten huostaan ja siirryin kohti kohti lähtöporttia. Kuljin turvatarkastuksen läpi turhankin aikaisin, sillä niiden jälkeen ei ollut mitään muuta kuin yksi snack & shop kauppa, kaksi Internetpäätettä ja paljon penkkejä Kolmen tunnin odottelun aikana kävin surffailemassa netissä ja syömässä vetiset ranskanperunat snack&shopissa. Nagoyan lennolla ei huonovointisuutta ilmaantunut. Nagoyan uusi lentoasema on todella viimeisen päälle laitettu. Huomaa hyvin että kenttä ei ole kuin pari viikkoa vanha. Kävin pikaisesti WC:ssä ja lähdin odottamaan laukkuani. Pitkähkön odottelun jälkeen sain laukkuni. Päästyäni viimeisen tarkistuksen läpi, huomasin neljä japanilaistyttöä pitämässä kylttiä jossa luki "Welcome to Chukyo University, K** W*****" Lapussa oli myös erään amerikkalaistytön nimi. Tervehdin tyttöjä ja eräs videokameralla kuvannut mies esittäytyi Herra Makoto Toneksi, yliopiston kv-yksikön johtaja siis. Tapasin myös erään amerikkalaispariskunnan, Seanin ja Beatan, jotka olivat myös ISEP opiskelijoita. Sean puhui todella hyvää japania. Minulle selvisikin myöhemmin että hän oli asunut töiden ohella kaksi vuotta Japanissa. Nostimme tavarat tilataksiin, mutta emme kuitenkaan kaikki mahtuneet samalla taksilla. Niinpä tulin Makoton kanssa normaalitaksilla perässä. Matka lentokentältä kesti noin tunnin, jonka aikana juttelimme paljon Japanin ja Suomen kulttuureista. Saavuimme asunnolle hieman yli kello kymmenen illalla. ISEP koordinaattori, herra Tatsuo Kanazawa oli asunnolla vastassa meitä Tatsuo jakoi meille avainkortit ja Herra Tone vei minut asunnolleni, joka on kolmannessa kerroksessa. Tone kertoi että rakennus ei ole yliopiston asuntola, vaan jonkin toisen tahon omistama vuokra-asuntorakennus, mistä yliopisto vuokraa asunnot vaihto-opiskelijoille. Asunto on todella hieno. Minulla oli jopa TV valmiiksi. Herra Tone näytti missä ilmastointilaitteen kaukosäädin on, opasti pesuhuoneen tuulettimen käytössä ja näytti miten liesi toimii. Herra tonen lähdettyä kävimme herra Kanazawan ja kolmen muun opiskelijan kanssa parin minuutin kävelymatkan päässä sijatsevassa 7 eleven elintarvikekioskista ostamassa ruokaa ja juomaa. Takaisin päästyäni purin matkatavarani kaappiin ja laatikostoon ja kävin suihkussa. Tapeltuani aikani ilmastointilaitteen kanssa, sain sen puhaltamaan lämmintä ilmaa. Huone oli aiemmin aika kylmä. Huomasin ettei mukanani tuoma herätyskello toiminutkaan kunnolla. Käytin siis suomesta tuomaani kännykkää heräyskellona aamua varten. Pääsin nukkumaan vasta lähempänä kello yhtä.