Kaikki loppuu ajallaan

Niinkin ikävää kuin tämä onkin, on tullut tässä aika vääntää viimeinen posti täältä Japanin maaperältä. Viimeiset yhdeksän kuukautta on syöpynyt pysyvästi takaraivoon, kaikkine hyvine ja huonoine hetkineen. Vaikka huonojakin hetkiä toisinaan oli, jäivät ne näin jälkeenpäin ajatellen lukuisten hyvien aikojen varjoon. Täällä opin tuntemaan lukuisia uusia ihmisiä, ja uusia ihmistyyppejä, joita en ollut aiemmin edes tullut ajatelleeksi. Tunnen selvästi miten tämä vaihtokokemus on kasvattanut minua uuteen suuntaan ja voinkin suositella opiskelijavaihtoa tai muuta kansaivälistymistä mihin tahansa kohdemaahan. Itselläni tuo maa oli Japani, ja huomaan miten sydämeni on jäämässä tänne vaikka itse teen parhaillaan lähtöä. Jään kaipaamaan lähes kaikkea, ruokaa, elämäntapaa ja kulttuuria. Läheisten ihmisten kanssa pystynen pitämään jatkossa yhteyttä sähköpostitse, mutta silti eroaminen heistä ja erityisesti eräästä tietystä henkilöstä, tuntuu pahalta.

Olenkin miettimässä jo seuraavaa tilaisuutta päästä takaisin joko pidemmäksi tai edes lyhyemmäksi ajaksi. Todennäköisimmältä tuntuisi tällä hetkellä lyhyt, parin viikon lomareissu joskus seuraavan vuoden kuluessa. Mutta mikäli tilaisuus tarjoutuu, kelpaa toki työ- tai opiskelureissukin.

Tämän ja edellisen postin välillä ehti aikaa vierähtää taas yli kuukausi, ja tuona aika tapahtui todella paljon mielenkiintoisia asioita. Nyt en ehdi niitä täällä enää kirjaamaan, sillä tälläkin hetkellä lentokoneen lähtöön on aikaa alle 8 tuntia. Yritän parhaani mukaan lisätä tuon viimeisen kuukauden tapahtumat kunhan olen saanut asetuttua takaisin Suomeen.

Kiitos kaikille blogia lukeneille mielenkiinnosta tätä projektiani kohtaan.
Nagoya kiittää, kuittaa ja vaikenee...ainakin toistaiseksi.