Vaihtoon Nagoyaan

Joulukuu & Muutamia ajatuksia

2006-03-21T01:47:00.000+02:00

Noh, venyipäs tämänkin viestin kirjoittelu näin pitkään. Eihän tässä enää oikein muista mitä tuossa joulukuun aikana ehtikään tapahtua. No kokeilenpas kuitenkin kirjoittaa jotakin.

Joulukuun 3. päivä, Lauantaina, kävin Villen ja hänen Yagyu-opettajansa, Ishikuro-sensein kanssa Narassa. Ajelimme villen kanssa heti aamusta metrolla Iwakuraan, jossa sensei oli odottelemassa. Iwakurasta ajelimme sitten sensein autolla pari tuntia moottoritietä Naraan. Narassa kävimme "osallistumassa" Hozoin-Ryu Sojutsu harjoituksiin Naran budo-hallilla. Ihan mielenkiintoinen laji, jossa suoritetaan erilaisia katoja pitkällä keihäällä. Seuraavaksi ajelimme Naran lähistöllä sijaitsevaan Yagyun kylään, jossa kävimme katsomassa Yagyu Shinkage-Ryun syntysijoja. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Ueno-jo linnaa. Tämän matkan aikana ajelimme aika paljon vähän syrjäisemmillä alueilla, joissa maisemat olivat todella upeita. Suosittelen kiertelemään tuota Naran ympäristön vuoristoseutua, jos vain on mahdollisuun.

Seuraavana päivänä, eli Sunnuntaina, oli se paljon pelätty JLPT-koe. Oma kokeeni oli ihan kämpän naapurissa sijaitsevalla Meijo Daigaku kampuksella, joten matkoihin ei pahemmin aikaa kulunut. Tuolla kampuksella järjestettiin vain 3. ja 1. tason kokeet, joten kaikki muuta vaihtarit olivat tekemässä 2. tason koetta jollain muulla koepaikalla. Itse koe ei tuntunut kovin vaikealta ja näin jälkeenpäin voinkin jo paljastaaa että läpihän se meni, odotetusti.

Seuraavalla viikolla oli vuorossa jonkinlainen läksiäisjuhla kv-keskuksen toimesta. Tuolla meidän vielä esiteltiin 2006 vaihtoon lähteviä Chukyolaisia. Yksi tytöistä oli laittanut jopa hakumuksen Ouluun. Suomeen palattuani kävin vihjaamassa asiasta paikalliselle ISEP-koordinaattorille, joka taas meinasi vedellä muutamista naruista jotta tyttö saataisiin tosiaankin tänne. Noiden pippaloiden jälkeen kävimme pikaisesti karaokessa, Murasakissa ja vielä jatkoilla kämpän naapurissa sijaitsevassa Bagus-nimisessä, havaijilais-tyylisessä baarissa.

10. päivä, Lauantaina, oli esitelmäpäivä. Kaikki syksyn japaninkursseille osallistuneet joutuivat pitämään esitelmän valitsemastaan aiheesta. Itse pidin pikaisesti esitelmän revontulista. Ehdin omani jälkeen kuuntelemaan yhden kiinalaisen pitämän esitelmän, jonka jälkeen olikin jo aika poistua paikalta, sillä juna odotti. Palailin pikausesti kämpille pakkaamaan reppuun pikamatkavarustuksen ja lähdin kohti Nagoyan asemaa ja Hiroshimaa.
Tuo matka taittui jälleen mukavasti Shinkansenissa istuskellen ja musiikkia kuunnellen. Matkan varrella hieman harmitti, kun en tullut koko Japanin reissuni aikana käyneeksi Osakassa enkä Kobessa. Täytynee varata noille kaupungeille tilaa seuravan Japanin matkan ohjelmaan.
Juna saapui Hiroshimaan joskus 15.00 aikoihin. Ehdin sopivasti raitiovaunulla ajella Genbaku Domelle ennenkuin ulkona tuli pimeää. Napsin Domesta ja viereisestä Rauhan Puistosta runsaan kasan valokuvia. Taisipa mukaan sattua muutama kuva muustakin Hiroshimasta. Illan pimentyessä alkoi olla korkea aika lähtä etsimään majapaikaksi kaavailemaani kapselihotellia. Pari tuntia eräällä basaarinomaisella kauppa-alueella ja sen myymälöissä hortoiltuani eksyin paikalliselle punaisten lyhtyjen alueelle. Sieltä "viihteen" seasta onnistuin löytämään hotellini ja painelin siellä suoraan kylpyyn. Tämä hotelli oli huomattavasti huonompitasoinen, jos vertaa parikertaa aiemmin käyttämääni Shinjuku Green Plaza kapselihotelliin. Kuitenkin hinta oli alhainen, eikä majoituksessakaan ollut oikeasti mitään vikaa. Vertailukohta Tokiossa on vain ehkä turhan laadukas. Joka tapauksessa yö sujui rauhallisesti.
Aamulla heräilin ns. kukon laulun aikaan ja keräsin tavarani ja lähdin takaisin kohti Rauhan Puistoa. Aamuinen näkymä "viihde"-alueella oli positiivisesti yllättävä, joskin yllätys saattaa johtunee harvakseltaan kokemastani aamu-ilman raikkaudesta. Huomasin olevani aavistuksen etuajassa liikkeellä, sillä yksikään kahvila ei ollut vielä auki, joten jouduin käveleskelemään parikymmentä minuuttia ennenkuin pääsin syömään aamiasta. Puistossa nakutin vielä kasan kuvia päivänvalossa, ja sitten lähdin käymään parissa Puiston museossa.
Ensimmäinen kohteeni oli jo edellisenä iltana kuvaamani Lasten Rauhan Muistomerkki. Patsas ja tuhannet origami-kurjet kyllä aiheittivat pistävän notkahduksen aamuisessa mielentilassa. Eritoten, kun tuntee muistomerkin taustalla olevan Sadakon tarinan.
Seuraava kohde oli Pommin uhrien muistohalli, joka sinäänsä oli ihan asiallinen ja rauhallinen, mutta ei muutamaa esinettä lukuunottamatta ollut kovin järisyttävä.
Kolman kohde, Rauhan Museo, olikin sitten todellinen hyvänolontunteen murskaaja. Museossa oli piinaavan tarkasti kuvailtu Hiroshimaa ennen ja jälkeen pommituksen, pommin vaikutuksia ja historiaa. Kuitenkin erilaisten henkilökohtaisten esineiden kokoelma oli sellaista katseltavaa että vielä kuukausia myöhemmin hirvittää. Erityisesti kokoelmaan kuuluneet laspsille kuuluneet vaatteet, eväsrasiat ja kolmipyörät nostavit valtavan tunnekuohun. Syystäkin kaikki museosta poistuvat olivat ns. hiljaista poikaa (ja tyttöä).
Museosta päästyäni totesin kellon olevan niin paljon, että joutuisin palaamaan käymättä haaveilemassani Miyajiman temppelissä. Tiesin kyllä etukäteen, että tuo Miyajima vaatisi kokonaisen päivän, mutta saahan sitä aina haaveilla. Tämäkin seuraavan matkan ohjelmaa silmälläpitäen. Vaikka tuo museo kuulostaa siltä, että sinne ei halua mennä päiväänsä pilaamaan, niin pakko sitä on silti suositella. En usko että maailmasta löytyy mitään muuta vastaavalla tavalla koskettavaa näyttelyä. Joka käy Hiroshimassa, käymättä tuolla, joutaa päätyä saunan taakse...kaikella kunnioituksella.

Seuraava viikko kuluikin sitten jossain määrin lähtövalmisteluihin ja tavaroiden pakkailuun. Jossain välissä onnistuin lykkäämään postiin 5 isoa pahvilaatikollista tavaraa, sekä yhden riisinkeittimen. Tuossa vaiheessa alkoi kämppä jo näyttää kohtuu tyhjältä.

17. päivä oli varattukin sitten yhdelle pisimpään suunnitelluista matkoista. Kohteena oli Geron kylpyläkaupunki Gifu-prefektuurin upeiden vuoristomaisemien keskellä. Lähdimme Villen kanssa matkaan heti aamusta, sillä matka yhteen suuntan kolmella eri junalla kesti hetkisen. Matka kuitenkin taittui oikein mukavasti auringonpaisteessa kylpeviä vuoria ja laaksoja katsellessa. Geroon päästyämme kävimme ostamassa turistikeskuksesta puiset amuletit, joilla pääsi kolmeen vapaavalintaiseen kylpylään. Heti alkuun kuitenkin kävimme ilmaisessa ulkoilma-kuumassa-lähteessä, joka sattui sopivasti sijaitsemaan keskellä kaupunkia. Ei muuta kuin munasilleen keskellä kaupunkia ja vanhojen patujen kanssa kylpyyn. Olipahan sekin hieno kokemus.
Kolmen erinomaisen kylpylän lisäksi kävimme katsomassa 1800-luvun Gassho-kylää. Ihan jännä paikka, mutta turhan tyyris jos ei ole erityisesti vihkiytynyt japanin historialle. Gerossa järjestetään joka lauantai-iltana ilotulitus, jonka vielä ehdimme katsoa, ennen viimeisen junan lähtöä. Paluumatka olikin sitten henkilökohtaisesti vähän epämukavampi, koska seuraavalla viikolla häämöttävä lähtö painoi mielessä.

Viimeiselle viikolle mahtui vielä molempien seminaarikurssien uudenvuodenpippalot, joissa olut virtasi oikein iloisesti ja ruokakin oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mielenkiintoista sinänsä, että kaikki japanilaiset kurssikaverit kiinnostuvat sinusta juuri silloin kun olet lähdössä takaisin suomeen parin päivän kuluttua. Olisivat ryökäleet kiinnostuneet 8 kuukautta aiemmin.

Viimeisenä iltana kävimme vielä vaihtariporukalla syömässä. Aika haikea oli tunnelma tuossa viimeisessä tapaamisessa. Koska lähdin päivää ennen muita, jouduin jättämään illan hieman puolitiehen, palatakseni kämpille siivoamaan ja pakkaamaan loppuun. Jostain käsittämättömästä syystä kv-keskuksen väki käski minua heittämään KAIKKI pois mitä kämpästä irti sai. Toki sisustus ja muutamat elektroniikkalaitteet, kuten pölyimuri ja tv saivat jäädä, mutta jouduin heittämään tolkuttomasti astioita ja käyttötavaraa roskiin. Yritin kyllä sanoa, että haluaisin jättää nämä tavarat seuraaville vaihtareilla, kun oli ne itsekin samalla tavalla saanut, mutta eipä onnistunut. Kuulemma kv-keskus ei voi tietää kelpaavatko käytetyt astiat tuleville vaihtareille. Paskat sanon minä. Kukaan vaihtari ei varmasti olisi kieltäytynyt käytetyistä, mutta todella hyväkuntoisista astioista ja keittotarvikkeista. Noh, jos joku tuleva vaihtari joutuu ostelemaan vähillä rahoillaan uusia astioita niin tietääpähän ketä osoitella syyttävällä sormella.

Viimeisenä yönä en saanut nukuttua juuri lainkaan, joten päädyin Villen kämpille, jossa oli muitakin vaihtareita vielä istuskelemassa. Istuimme sitten puoliyötä jutellen. Lopulta palailin kämpilleni ja makoilin sängyssä tunnin pari, kunnes koitti aika lähteä. Keräsin laukkuni ja tarkistin vielä että kämppä oli hyvässä kunnossa ja kolautin oven kiinni. Pudotettuani avainkorttini postiluukusta lähdin kohti Shiogama-guchin metroasemaa. Matka lentokentälle kesti toista tuntia, ja matkan aikana alkoi kevyesti sataa lunta. Lentokentällä kävelin suoraan Check-iniin ja sain varattua kaikille lennoilleni hyvät, tilavat paikat. Siirryin odottelemaan konettani ja katselin lumisadetta ulkona. Koneen lastaus viivästyi jonkin aikaa, jonka seurauksena pääsimme koneeseen n. 30 minuuttia myöhässä.
Lumisade kuitenkin yltyi, joten päädyimme istumaan koneessa 2 tuntia, jonka jälkeen lento peruutettiin kokonaan ja lentokenttä suljettiin. Lastin purkaminen ja jo palautettujen ulkomaalaiskorttien takaisin saaminen kesti vielä yli tunnin. Koska oli sulkenut kännykkäliittymäni jo paria päivää aiemmin, en voinut ottaa yhteyttä lentoyhtiöön ennen kuin olin saanut laukkuni ja päässyt pois odotustilasta. Lopulta sain usean puhelun ja yhden tiskillä käydyn keskustelun päätteeksi vaihtamaan lippuni seuraavan päivän vastaaviin lentoihin. Kuitenkaan minulle ei voitu luvata että Nagoyan lentokenttä on tuolloinkaan auki.
Palasin siis laukkujen kanssa yliopiston kv-keskukseen, jossa pohdiskelimme asiaa jonkin aikaa. Koska lumisade yltyi pahimmaksi yli puoleen vuosisataan, päätimme että minun on parasta mennä junalla Tokioon samantien, yöpyä siellä ja hypätä lentokoneeseen Naritan lentokentältä. Sain yliopistolta ilmaiseksi hotellivarauksen, junaliput sekä taksimatkan juna-asemalle. Shinkansenit olivat noin kaksi tuntia myöhässä normaalista aikatauluistaan, ja asemalla oli pitkät jonot. Päätin, etten odota omaa junaani, vaan hyppäsin ensimmäisen saapuvan junan ei-varattujen paikkojen vaunuun. Pääsin jopa ruuhkan keskellä istumaan. Matka Tokioon kesti tunnin normaalia pidempään, mikä on normaalisti kahden tunnin matkassa aika suuri myöhästyminen. Tokion asemalta yritin päästä junaan joka olisi mennyt suoraan Naritan lentokentälle, mutta koska oli jo myöhäinen ilta, kyseinen juna ei enää kulkenut. Jouduin kulkemaan kahdella eri paikallisjunalla päästäkseni Naritan kaupungin juna-asemalle. Aseman konbinista ostin ruokaa iltapalaksi ja hyppäsin taksiin. Taksilla ajoin loppumatkan lentokentälle. Hotellini sijaitsi keskellä todella vilkasta Naritan lentokenttää, joten reilu tunti meni hotellihuoneen ikkunasta tuijotellessa. Lisäksi katselin hieman televisiota ja söin asemalta ostamani eväät.
Aamulla siirryin terminaalin Check-iniin, jossa sain jälleen varattua muutamat hyvät paikat tuleville lennoille. Lentokentällä huomasin myös, että minulle oli kirjattu paikka lentokentän Sakura-loungeen, jossa sais bisnesmatkatyyliin ilmaiset eväät ja juomat, sekä mahdollisuuden käyttää tietokoneita. Muutaman tunnin odotus sujui rattoisasti lehtiä lueskellen ja ilmaisia virvokkeita nautiskellen.

Lentomatka Tokiosta Amsterdamiin oli yhtä puuduttavan pitkä kuin menomatkallakin. Amsterdamissa ehdin jo hämääntyä tullivirkailijan puhuessa englantia, joten en tajunnut sanaakaan mitä hän sanoi. Toki voi olla, että hollantilaiset eivät vain osaa englantia kovin hyvin. Parin tunnin odotusta seurasi lentomatka Helsinkiin ja siltä edelleen parin tunnin odotuksen jälkeen Ouluun. Täytyy sanoa, että Finnairin lennoilla palvelu on kuin Venäjällä Japan Airlinesin jälkeen (Tämä Venäläisiä solvaamatta toki). Lisäksi matkatavarani olivat ilmeisesti jääneet Amsterdamiin, joten niiden saamiseen vierähti muutama päivä, sillä Oulun lentokenttä oli suljettu joulun pyhien ajan.

Kuitenkin vaihtoreissu oli tässä vaiheessa ohi. Näin jälkeenpäin voin kyllä sanoa, että tuo matka oli ehdottomasti paras kokemukseni tähän asti, enkä missään nimessä vaihtaisi sitä pois. Japani oli osittain juuri sitä mitä olin odottanut ja joiltain osin se yllätti täysin. Kuitenkin päällimmäisenä on ajatus että takaisin pitäisi päästä, ennemmin tai myöhemmin. Nyt kun useampi kaverini on vuorostaan lähdössä Japaniin vaihtoon, en voi kuin tunnustaa olevani yhtä kateellinen heille, kuin mitä itse olin ennen matkaani muille japanissa olleille. Ja se on paljon se.
Kaikesta kateudestanikin huolimatta toivon lukijoille hyvää jatkoa, sekä upeita kokemuksia Japanin parissa.

Ystävällisin terveisin ja kiitoksin,
Kaitsu

p.s. Lisäksi toivon, että pitäisitte omista matkoistanne ja muista Japani-kokemuksistanne blogia ja jätätte linkin blogiinne vaikka tämän viestin kommentiksi. Nämä blogit ovat kallisarvoinen resurssi tuleville vaihtareille, ja miksei muillekkin aiheesta kiinnostuneille.

p.s.s. Enpä siltikään lupaa ettenkö joskus kirjoittelisi uutta juttua tähän blogiin. Mikäli jaksatte, niin käykää vaikka kerran vuodessa tarkistamassa olisiko uutta matskua ilmestynyt.

Kaikki loppuu ajallaan

2005-12-21T17:48:00.000+02:00

Niinkin ikävää kuin tämä onkin, on tullut tässä aika vääntää viimeinen posti täältä Japanin maaperältä. Viimeiset yhdeksän kuukautta on syöpynyt pysyvästi takaraivoon, kaikkine hyvine ja huonoine hetkineen. Vaikka huonojakin hetkiä toisinaan oli, jäivät ne näin jälkeenpäin ajatellen lukuisten hyvien aikojen varjoon. Täällä opin tuntemaan lukuisia uusia ihmisiä, ja uusia ihmistyyppejä, joita en ollut aiemmin edes tullut ajatelleeksi. Tunnen selvästi miten tämä vaihtokokemus on kasvattanut minua uuteen suuntaan ja voinkin suositella opiskelijavaihtoa tai muuta kansaivälistymistä mihin tahansa kohdemaahan. Itselläni tuo maa oli Japani, ja huomaan miten sydämeni on jäämässä tänne vaikka itse teen parhaillaan lähtöä. Jään kaipaamaan lähes kaikkea, ruokaa, elämäntapaa ja kulttuuria. Läheisten ihmisten kanssa pystynen pitämään jatkossa yhteyttä sähköpostitse, mutta silti eroaminen heistä ja erityisesti eräästä tietystä henkilöstä, tuntuu pahalta.

Olenkin miettimässä jo seuraavaa tilaisuutta päästä takaisin joko pidemmäksi tai edes lyhyemmäksi ajaksi. Todennäköisimmältä tuntuisi tällä hetkellä lyhyt, parin viikon lomareissu joskus seuraavan vuoden kuluessa. Mutta mikäli tilaisuus tarjoutuu, kelpaa toki työ- tai opiskelureissukin.

Tämän ja edellisen postin välillä ehti aikaa vierähtää taas yli kuukausi, ja tuona aika tapahtui todella paljon mielenkiintoisia asioita. Nyt en ehdi niitä täällä enää kirjaamaan, sillä tälläkin hetkellä lentokoneen lähtöön on aikaa alle 8 tuntia. Yritän parhaani mukaan lisätä tuon viimeisen kuukauden tapahtumat kunhan olen saanut asetuttua takaisin Suomeen.

Kiitos kaikille blogia lukeneille mielenkiinnosta tätä projektiani kohtaan.
Nagoya kiittää, kuittaa ja vaikenee...ainakin toistaiseksi.

Marraskuu

2005-11-08T08:00:00.000+02:00

Kas niin, tässäpä taas yksi posti, joka olisi pitänyt kirjoittaa jo kuukausi sitten (eri otsikolla tosin).
Jospa asian jauhamisen alkaisi koulusta, kun siellä tulee huomattavat määrät aikaa vietettyä.

Lukujärjestykseen ei tullut tehtyä mitään edellisessä postissa povailtuja muutoksia, joten maanantai vierähtää Japanin ja Kansainvälisen bisneksen parissa. Noiden jälkeen pidetään on vielä henkilökohtainen tuutorointi Joulukuun alussa pidettävää JLPT-koetta varten. Tavoitteenani olisi vaatimattomasti päästä läpi 3. taso. Kaikki muut kokeeseen osallistujat taitavatkin yrittää 2. tai 1. tasoa, joten näyttäisin olevan hieman jälessä kielen opiskelussa.

Tiistai onkin sitten pelkkää seminaaria klo 13-19. Paljoa tuolla ei ole tekemistä, joten raahaan omaa läppäriäni mukana, jotta saan aikani kulumaan. Itseasiassa kirjoittelen tätäkin postia kesken seminaaritauon. Tehtävänäni tällä kurssilla olisi ohjelmamodulin kirjoittaminen erästä kuva-analyysi ohjelmaa varten a deadline olisi joskus Joulukuun nurkilla. Saapas nähdä miten tuon kanssa käy, kun kaikki alkuperäinen koodi on kommentoitu japaniksi, eikä C-kielen tuntemus ole muutenkaan kovin vahva.

Keskiviikon kurssit noudattelevat samaa linjaa kuin edellisessäki postauksessa. Eli alkuun Prologia ja sitten Lispiä taululta kopioituna. Jälkimmäinen on eritoten puuduttavaa.

Torstain kulttuuriluennoilla on minun lisäkseni Matt ja Patric, ja aiheet ovat toistaiseksi liikkuneet filosofian ja Shintolaisuuden paikkeilla. Normaalin kielenopiskelun lisäksi torstain japanintunneilla harjoitellaan puheen pitämistä.

Perjantain historiantunnit ovat yhä kuivaa kuunneltavaa, lähinnä siitä syystä että Suomessa käymäni 10 tunnin pikakurssi kattoi käytännössä kaikki samat asiat. Pop culture luento onkin sitten mielenkiintoisempi koska siinä käsitellään Japanin tämänhetkistä nuorisokulttuuria, josta olen hieman vähemmän perillä.

Sitten muuta tehtyä:

Kävimme muutama viikko sitten läheisessä Nagashima Spaland nimisessä huvipuistossa, joka on kuuluisa vuoristoradoistaan. Harmi vain että puiston suurin, ja maailman 5. suurin, rata on ollut suljettuna pari vuotta sitten tapahtuneen onnettomuuden jäljilta. Onneksi kuitenkin maailman suurin puurakenteinen rata oli auki ja vieläpä oikein mukava kokemus. Puistossa oli iso kasa muitakin vuoristoratoja ja härveleitä, jotka kävimme kaikki testaamassa. Muutamiin laitteisiin olisi halunnut kyytiin toisenkin kerran, mutta yllätykseksemme puisto sulkeutuikin jo kello 17, mikä on mielestäni törkeän aikaisin, etenkin lauantaina. Muuten reissu oli kiva, eikä jonojakaan ollut liiaksi, johtuen ilmeisesti japanilaisten mielestä kylmästä ilmasta.

Viime torstaina oli vapaapäivä, tälläkertaa kulttuurin nimissä. Samaan aikaan järjestettiin yliopiston 3 päiväiset kulttuurifestivaalit, joten loppuviikko olikin täysin vapaa. Torstaiksi oli kv-keskuksen toimesta järjestetty kirros Toyotan tehtaille, joka osoittautui oikein mielenkiintoiseksi. Oli mukava nähdä miten järjestelmällisesti tuotantolinjat jauhavat autoja ulos minuutin välein. Toinen hieno paikka tehtailla oli hitsaamo, missä 50+ hitsausrobottia kasasi runkoja todellisella tarkkuudella ja "määrätieteoisuudella".

Tehtailta paluun jälkeen ehdin käydä vielä vilkaisemassa yliopiston kulttuurifestivaalien tarjontaa. Luvassa oli tanssia ja tolkun määrä eri kerhojen pitämiä ruokakojuja sekä teemahuoneita. Ajan vähäisyyden vuoksi en ehtinyt noissa vierailla, mutta valokuvia räpsin muutamia. Niistä ehkä lisää joskus toiste.

Perjantaiaamuna suuntasin kohti Tokiota, pääasiallisena kohteenani Tokyo Motor Show 2005. Showssa oli reilusti näkemistä ja kauniiden tyttöjen ja nopeiden autojen kuvaamisen tuloksena tyhjensin molemmat kamerani akut. Shown jälkeen etsin Villen Akihabarasta, jossa kävimme kiertelemässä pari tuntia. Ville oli tullut Tokioon jo keskiviikkona katsomaan erästä suurta Budonäytöstä. Illalla ajelimme junalla Shinjukun tuttuun kapselihotelliin jossa yövyimme pari yötä. Onnekseni olin ottanu kameran laturin mukaan, joten sain hotellin bisneshuoneessa ladattua akkuihin riittävästi puhtia loppureissun ajaksi.

Launataina kävimme katsastamassa kohuttua Yasukunin pyhäkköä, joka on perustettu kunnioittaamaan Japanin sodissa kaatuneita. Kohua aiheuttaa se, että pääministeri Koizumi käy vuosittain vierailemassa pyhäkössä. Vierailuissahan ei sinänsä mitään pahaa ole, mutta pyhäkkö sattuu myös muistamaan muutamia sotarikollisia, ja tätä ei muut naapurivaltiot katso kovin hyvällä. Pyhäkön naapurissa on Yasukunin sotamuseo, jossa kävimme myös katsomassa paikkoja.
Yasukunin jälkeen hyppäsimme paikallisjunaan ja ajoimme Mitakan kaupunkiin, missä sijaitsee Ghibli animaatiostudion museo. Liput olimme hankkineet hyvissä ajoin jo pari-kolme viikkoa aiemmin. Museossa oli paljon mielenkiintoisiakin asioita, mutta pääosin lapsille suunnattu sisältö oli välillä vähän rasittavaa.

Sunnuntain uhrasimmekin pääasiassa Harajukulle, josta kävimme heti alkuun hankkimassa molemmille uudet silmälasit n. 10000 jenin (~75e) hintaan. Laseja odotellessa (ja saamisen jälkeen) kävimme tarkkailemassa pakallista nuorisomuotia läheisellä Harajukun sillalla. Kylmähkö ilma varmaan karsi hieman väkeä, mutta silti mitä erilaisimpiin friikkeihin asuihin pukeutuneita nuoria piisasi riittämiin. Lisäksi paikalla oli huomattavasti turisteja ja muita valokuvaajia, kaikki ottamassa kuvia pukeutuneesta nuorisosta. Tulihan tuolla itsekin muutama kuva otettua..
Ennen Harajukua olimme piipahtaneet Metropolihallinnon tornitaloissa (jälleen kerran) kuitenkin ilma oli tällä kertaa niin sumuinen että en vaivautunut ottamaan kuin pari valokuvaa.
Harajukun jälkeen koukkasimme vielä Akihabaraan pikaostoksille, ja päätimme vielä käydä eräässä Maid Cafe:ssa joka mainoksen Ville oli perjantaina saanut kouraansa. Noiden ideahan on että kauniit tarjoilijatyttöset ovat pukeutuneet "palvelijatar"-asuihin ja toimivat tehokkaasti silmänruokana. Kuvia ei paikalla ikävä kyllä saanut otaa ilman jotain hieman epäselväksi jäänyttä pelipistekertymää. Kahvila itsessään oli pieni liikehuoneisto 4. kerroksessa ja samassa tilassa toimi maahantuotujen animetuotteiden myymälä. Tässä vaiheessa joku voi kysyä, että miksi joku japanilainen haluaa ostaa Jenkeistä tuodun, mutta Japanissa tuotetun anime-sarjan. Syy: Halvempi hinta. Tuonti tavara maksaa alle 5000 jeniä levyltä, kun Japanilaisesta vastineesta saattaa joutua pulittamaan 6000-7000 jeniä. Kahvilan telkkarissa pyörinyt sarja oli ikäväkyllä dubattu englanniksi, joten katseluelämys jäi sangen latteaksi. Oletettavasti ainakin uudemmissa tuonti dvd:issä on myös japaninkielinen ääniraita.

Akihabarasta siirryimme hakemaan Shinjukun aseman kolikkolokeroon jättämämme tavarat ja siirryimme Shinagawan asemalle paluumatkaa varten.

Syyslukukausi

2005-09-21T23:56:00.000+03:00

Kas niin. Kahden kuukauden käsäloma on nyt siis virallisesti ohi, enkä voi kyllä sanoa että kovin paljoa olisi tuolta ajalta käteen jäänyt. Tässä hieman tiivistelmää tuosta ajasta:

Pari päivä tuon edellisessä postauksessa mainitun Kioton reissun jälkeen kävimme Utsumin kylässä aurinkorannalla makoilemassa. Ihan mukavaa hommaahan se oli makoilla 35 asteen helteellä tyynen valtameren rannalla. Parin 50+ suojakertoimisella aurinkorasvalla suoritetun käsittelyn jälkeenkin onnistuin polttamaan erinäisiä ruuminosia reiluhkosti ja parin päivän päästä sainkin nyhtää irtoilevaa nahkaa selästä ja käsistä.

Tuon reissun lisäksi ei tullut juurikaan reissailtua juurikaan ennen kuin vasta loman loppupuolella, mutta siitä hieman tuonnenpana.

Elokuun puolenvälin nurkilla kävimme piipahtamassa vapaalippujen avustamana Nagoyan tiedemuseossa, joka oli jotakuinkin Oulun Tietomaata vastaava paikka. Eli paljon erilaisia vempeleitä ja näyttelyitä sun muuta.

Kesän aikana on tullut myös käytyä kolmisen kertaa viikossa yliopiston kuntosalilla. Tuo salilla käynti on ollut kyllä mukavaa, mutta pelkäänpä että ei Suomeen paluun jälkeen moista tule harrastettua kalliiden salimaksujen ja sopivan kaveripiirin puutteen vuoksi.

Vasta loman lopulla tuli aktivoiduttua hieman enemmän kun vanhempani tulivat visiitille. Ensimmäiset 4 päivää kiertelimme Nagoyassa ja kävimme läheisessa Inuyaman kaupungissa katsomassa paikallista linnaa. Tuo Inuyaman linna oli kyllä todella upea verrattuna 1950-luvulla rakennettuun Nagoyan linnaan verrattuna. Inuyamassa kun tuo linna on ihan originaali 1500-luvun alkupuolella rakennettu paikka.

Inuyaman lisäksi kävimme Expossa tutustumassa pääasiassa japanilaiseen jonotuskulttuuriin, sillä kyseisenä päivänä vierailijoita oli 250000. Pelkästään sisäänpääsyportin luona olevan turvatarkastuksen jono oli noin 40 minuuttinen. Monien paviljonkienkin jonot olivat 30 minuutin luokkaa ja Japanin palviljonkiin jonotus olisi ollu ilmeisimmin 3 tunnin luokkaa joten päätimme suosiolla siirtyä harvemmille vesille, kohti muiden aasianmaiden paviljonkeja. Iltasella expon sulkeutuessa pääsimme taas uuteen jonoon, joka tällä kertaa johti juna-asemalle. Tuossakin jonossa aikaa vierähti 45 minuutin luokkaa.

Nagoyasta suuntasimme Tokioon, jossa kävimme 3 päivän aikana katsomassa tärkeimpiä kaupunginosia ja muutamia erinäisiä kauppoja. Yksi mielenkiintoisimmista oli ehkä Harajukun Zoff silmälasiliike, josta sai 30-minuutin odotuksella valmiit silmälasit alle 10000 jenin (~70e) hintaan. Tuolla rahalla kun suomessa saisi ehkä katsoa silmälasiliikkeen sankakatalogia. Myös Asakusan keittiötarvikekatu, Kappabashi, on näkemisen arvoinen paikka, vaikka ei välttämättä keittiöönsä tarvitsisikaan.

Tokiosta suuntasimme Kiotoon, jossa kävimme parin päivän aikana katselemassa muutamat tärkeimmät temppelit ja iltaisin pyörimme hotellin lähellä sijaitsevassa Gionin kaupunginosassa. Yhtenä päivänä kävimme Narassa katsomassa 1400-vuotiaan vanhan pääkaupungin nähtävyyksiä. Todai-jin Daibutsuden oli jo yksistään matkan arvoinen nähtävyys.

Kiotosta vanhempani suuntasivat Osakan kautta Suomeen ja itse palailin Nagoyaan aloittamaan koulunkänytiä, mistä pääsemmekin tähän viikkoon.

Matkustelun aikana Kanazawa sai suostuteltua minut ottamaan erään seminaarikurssin jossa olisi tarkoituksena toteuttaa jokin tutkimusprojekti. Tiistaina pidetyn ensimmäisen tapaamisen jälkeen olin aika vakavissani sitä mieltä, että kurssin valitseminen oli virheliike. Itse aihe kyllä olisi jossain määrin mielenkiintoinen ja saimme tyylikkäät, laboratorioiden oviin sopivat magneettikortit, mutta kun seminaarin aikana puhutusta asiasta ei tajunnut juurikaan mitään. Tuollaisen projektin tuottaminen tällä kielitaidolla olisi luultavasti niin aikaavievä, että millekään muulle ei juuri aikaa jäisi. Lisäksi kurssi on Toyotan kampuksella, joka lisää ikävästi matkustuspakkoani siinä määrin, että joudun ostamaan kuukausilipun metroon, mikä ei ole tietyllä mittakaavalla kovinkaan edullista. Käynen keskustelemassa Kanazawan kanssa kurssin kohtalosta loppuviikon aikana.

Keskiviikkona, eli tänään, alkoi kaksi tekoälyyn liittyvää kurssia. Ensimmäisen kurssin (Introduction to Cogcitive Science and AI) luennoitsija, Tsuchiya-sensei tuntui olevan kovinkin innoissaan läsnäolostani ja määräsi jopa yhden assistenttinsa istumaan koko luennon ajaksi viereeni selvittämään asioita. Pääosa ajasta meni minulla emacs-editorin käytön opettelussa, ja proffan pitämä powerpoint-kalvosulkeinen jäi vähäiselle huomiolle.

Toinen luento (Basic AI) olikin sitten hieman toisenlainen. Iida-sensei ei juurikaan minua noteerannut, joka ilokseni tarkoitti myös etten jotunut pitämään mitään esittäytymispuhetta, toisin kuin kaikilla muilla kursseilla. Toisaalta itse luennon sisältö oli aika puuduttavaa Lisp-ohjelmointikielen syntaksin kopiontia taululta vihkoon.

Huomenna olisi luvassa Japanin kulttuuria sekä keväältä jatkuva kielen kurssi. Tuo kulttuurikurssi huolestuttaa hieman, koska muut keväällä kulttuuria opiskelleen eivät tietääkseni olleet jatkamassa nyt syksyllä, joten saattaa olla että istun opettajan kanssa luokassa kahdestaan.

Mutta nyt alkaa olla nukkumaanmenoaika, joten hyvät yöt lukijalle. Nagoya kuittaa tältä illalta.

Kioto

2005-08-13T10:25:00.000+03:00

Onpas ehtinyt jo viertähtää tovi tuosta edellisestä viestistä. Kuitenkin tilanne on se että juurikaan ei mitään ihmeellisiä asioita ole tapahtunut täällä, joten en ole keksinyt juurikaan kirjotettavaa. Viime viikon lopulla kävimme Kiotossa, joten siitä voisin kertoa jotain.

Lähdimme torstaina 4.8 aamusella pikkubussilla kohti Kiotoa. Mukana oli vain ISEP porukka ja pari kv-keskuksen työntekijää. Parin tunnin ajelun jälkeen saavuimme Kioton liepeillä olevaan Ujin kaupunkiin, jossa söimme aluksi lounaan. Seuraamme liittyi Ujissa "englantia" puhuva matkaopas, joka kuljetti meitä seuraavan kahden päivän ajan ympäriinsä.

Aluksi kävimme katsomassa Ujissa sijaitsevaa Byodo-in:iä, ja tarkemmin siellä sijaitsevaa Ho'o-do:a eli Phoenix Hall:ia. Rakennus on lähes 1000 vuotta vanha, joten kyllähän se tietynlaista kunnioitusta herätti. Kyseinen pytkinki on muuten myös kuvattuna 10 jenin kolikon taakse.

Seuraavaksi ajoimme bussilla Nijon Linnalle, jossa Shogun Tokugawa Ieyasu asusteli Kioton reissuillaan 1600-luvun alkupuoliskolla. Linnassa sijaitseva Ninomaru Palatsi on yksi Kioton kansallisaarteista, ja osa UNESCOn maailmanperintölistalla olevaa Kioton historiallisia monumentteja. Toisaalta melkeinpä kaikki vierailemamme paikat toisivat kuulua kyseiseen joukkoon. Palatsissa saattoi tutustua erilaisiin huoneisiin, joissa shogun otti ihmisiä vastaan. Erityisen mielenkiintoinen oli palatsin lattiaan rakennettu systeemi, joka aiheutti kävellessä etäisesti linnunlaulua muistuttavaa narinaa. Palatsin puutarhassa ehdimme käydä pikaisesti pyörähtämässä, ennen kuin opas hätisti meidät kohti seuraavaa nähtävyyttä.

Nijosta ajelimme Kinkaku-ji:hin, eli kultaiselle paviljongille, joka lienee yksi Kioton tunnetuimmista nähtävyyksistä. Paikka oli todella mahtava, ja vaikka itse paviljonki on rakennettu uudestaan 1950 tapahtuneen tuohopolton jäljiltä, on siinä silti oma hohtonsa. Otin monestakin paikasta kasan valokuvia, mutta täällä otettu on yksi onnistuneimmista, joten tässäpä kuva:
Panoraamakuva Kinkaku-ji:stä

Kinkaku-jistä ajelimme bussilla Arashiyama vuorelle, missä oli todella kauniit vuoristomaisemat. Arashiyamassa meille annettiin jonkinverran vapaa-aikaa, joten kävimme hieman kiertelemässä lähistöllä.

Arashiyamasta ajoimme hostellille, jossa vietimme yön. Hostelli oli ihan mukava paikka ja selkeästi suosittu majoituskohde nuoremmille ihmisille.

Perjantain aloitimme visiitillä Ryoanjin temppeliin ja sen Zen puutarhaan. Tuijottelimme kiviä jonkin aikaa, ja jatkoimme matkaa temppelin puutarhan läpi. Näissä paikoissa huomasi hyvin sen, miten tarkasti japanilaiset paneutuvat yksityiskohtien viilaamiseen. Puutarhat olivat todella upeita. Melkein kuin villiä metsää, mutta kuitenkin hyvinhoidettu ja suunnitelmallisesti rakennettu.

Ryoanjista siirryimme Ginkaku-ji:hin, eli hopeiselle paviljongille. Paviljonki muistutti kovasti ulkonäöltään kultaista paviljonkia, vaikkakaan tätä ei aikoinaan oltu päällystettykään hopealla, vaikka se oli ollut rakennuttajan suunnitelmana. Puutarha oli myös täällä upea ja vuorenrinteellä kulkevalta polulta avautui mahtava näköala alla olevalle temppelille ja sen takana sijaitsevaan Kiotoon.

Seuraavaksi oli vuorossa ruokailu, joka tapahtui eräässä hienossa tofu-ravintolassa. Ravintolan ruoka koostuikin pelkästä tofusta, lukuunottamatta kupillista riisiä sekä uppopaistettuja kasviksia. Vaikka en tofua ole juurikaan syönyt, ruoka oli todella hyvää. Pitää joskus tutkailla jos Naogyasta löytyisi vastaava ravintola.

Ravintolasta kävelimme viereiseen Kiyomizu-deraan, joka on todella upea vuoren rinteeseen rakennettu temppelialue. Temppelin "näköalatasanteilta" näkyy mahtavasti alapuolella avautuvaan laaksoon ja hieman kauempana sijaitsevaan Kioton keskustaan. Temppeli on Kioton tärkein nähtävyys, ja se näkyykin väkimäärässä. Kiyomizu-deran erikoisuus on Otowan vesiputous, joka jaetaan kolmeksi putoukseksi. Putousten vesi on kirkasta ja juomakelpoista, ja uskomuksen mukaan niistä juomalla saa osakseen terveyttä, varakkuutta ja viisautta. Saapas nähdä miten vesi allekirjoittaneeseen vaikuttaa.

Kiyomizun jälkeen kuljeskelimme hetkisen aikaa lähistön kaduilla, joiden varsilla oli huomattavat määrät matkamuistomyymälöitä. Itse en moisista ole kovin innostunut, joten tyydyin vain katselemaan ostamisen sijasta. Tunnin kiertelyn jälkeen oli aika palata linja-autoon ja aloittaa kotimatka Nagoyaan.

Kioto on erittäin hieno paikka ja varmasti näkemisen arvoinen kaikille jotka Japanissa vierailevat. Jos on jostain syystä liikkeellä tässä elokuun tuntumassa, saa varautua TODELLA lämpimiin keleihin. oman vierailuni molempina päivinä lämpötila paineli jossain 37 asteen tuntumassa ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. On melkeinpä ihme että en onnistunut polttamaan itseäni tuon porotuksen alla.

Lopuksi vielä muutama kuva Kiyomizu-derasta:

Kiyomizu-deran sisäänkäynti.

Otowa no taki.
Ihmiset juomassa vesiputouksista.

Kuva temppelistä kaupungin suuntaan.
Temppelin näköalatasanne.

Lopun alku

2005-07-12T11:02:00.000+03:00

Jeps. Tällä viikolla pidetään tämän lukukauden viimeiset oppitunnit, joten kesäloma alkaa olla käsillä hiljalleen. Eilen oli maanantaisin pidetyn japaninkielenkurssin loppukoe, joka tuntui itse asiassa kohtuullisen helpolta. Tulokset tulevat sitten kun tulevat. Myös torstain kielenkurssilla pidetään tällä viikolla tentti, joten siihen pitäisi varmaan lukea hieman. Lisäksi vielä perjantaiksi pitää kirjoittaa "raportti" eli naurettava sivun mittainen essee itse valitsemastaan historiaan liittyvästä aiheesta. Vaikkakin esseen saa halutessaan kirjoittaa englanniksi, taidan silti kokeilla kirjoittamista japaniksi, jos vain aika riittää moiseen.

Seuraavat kaksi viikkoa ovat sitten koeviikkoja, joten muiden aineiden tentit ovat joskus tuolloin. Toisaalta, tietääkseni joudun tenttimään vain 3 muuta ainetta, kielten lisäksi. Lopuista aineista riittää esseen tai muun vastaavan lirpakkeen kirjoittaminen.

Viimeisen parin viikon aikana ei ole oikeastaan tullut tehtyä kovin ihmeellisiä asioita. Paitsi, että kävimme pienimuotoisella porukalla eräässä juhlatilaisuudessa, jossa otettiin vastaan lauma sumopainijoita heinäkuun Nagoyan turnaukseen. Pippalot olivat ihan mukavat, ja ruoka (ja juoma) oli hyvää. Liput tulivat luonnollisesti kv-keskukselta, muutenhan en olisi edes tiennyt moisesta tilaisuudesta, saati sitten ollut valmis maksamaan kohtuullisen suurta summaa pääsylipusta. Kiitokset vain kv-keskuselle jälleen.

Viime viikonlopusta sen verran, että lauantaina ilmastointilaitteeni päätti yksipuolisesti irtisanoa toimintasopimuksen, ja sen seurauksena koneesta tippasi kondensaatiovettä aina käytettäessä. Pienellä muovipussi-teippi-viritelmällä sain ohjattua vesimassat ämpäriin, ja saatoin käyttää konetta pahimpina tuskanhetkinä. Maanantaina kävin ilmoittamassa koneen kunnosta isännöitsijälle (emännöitsijä?), ja tänään kone olikin jo rempattu kuntoon poissaollessani. Ripeää toimintaa. Suomessa korjaus olisi varmaan kestänyt kuukauden, ja olisin joutunut kökkimään koko tappavan kuuman elokuun vajaatoimintaisella laitteella.

Kesälomasta:
Kesäloma siis kestää näillä näkymin heinäkuun 15. päivästä syyskuun 20. päivään, eli siis huimat 2 kuukautta. Kuten aiemmin jo totesin, tuon pätkän parille ensimmäiselle viikolle osuu pari tenttiä. Myös loppupäästä saattaa muutama päivä kulua syyslukukauden kurssien rekisteröintiin. Lisäksi elokuun 4-5. päivä kuluvat yliopiston järjestämällä reissulla Kiotoon.
Noiden menojen lisäksi olen suunnitellut käyväni ainakin Tokiossa ja Hiroshimassa. Mikäli rahat riittävät, haluaisin käydä myös jossain vähän kauempanakin, kuten esimerkiksi Hokkaidolla tai Okinawalla.
Tuon Hiroshiman reissun ajankohta voisi olla elokuun 6. päivä, jolloin kaupungissa vietetään atomipommin pudotuksen 60-vuotis juhlaa. Tuolla ajankohdalla voi kuitenkin olla pari estettä, sillä en tiedä millä aikataululla palaamme Kiotosta 5. päivä. Toisaalta Kiotosta pääsisi suoraan Hiroshimaan, ja vieläpä jonkin verran halvemmalla kuin Nagoyasta. Toinen merkittävä ongelma saattaa olla juurikin tuo vuosipäivä ja sen vetämät ihmismäärät. Voisin kuvitella että kaupungista saattaa olla vaikea löytää majoitusta. Tätä asiaa täytynee vielä tiedustella sekä kv-keskuksesta, että muilta kavereilta, jos vaikka joku muukin olisi kiinnostunut lähtemään.

Noiden "pidemmän matkan" reissujen lisäksi tästä lähistöltäkin löytyy muutamia mielenkiintoisia paikkoja joissa olivi kiva käydä. Esimerkiksi ihan Nagoyan tuntumassa sijaitseva Nagashima Spa Land, jossa sijaitsee maailman suurin puurakenteinen vuoristorata. Samassa paikassa olisi myös maailman 4. suurin teräsrata, mutta se on ilmeisesti pois käytöstä, kaksi vuotta sitten tapahtuneen vaunuonnettomuuden jäljiltä. Toinen kiinnostava paikka lähistöllä on Geron alue Gifu-prefektuurissa, noin 100km päässä Nagoyasta. Gerossa on useita kuumia lähteitä, ja niihin liittyviä kylpylöitä.

Hahaa, uusi postaus

2005-06-29T08:28:00.000+03:00

Noniin, nyt kun sain taas aikaiseksi istahtaa tähän koneen ääreen kirjoittelemaan kuulumisia, niin kirjoitetaanpas sitten samalla suurimmat kuulumiset parilta viikolta.

Lauantai 18.6
Kävin tänään pyöräilemässä muutaman kilometrin päässä sijaitsevan hirabarin metroaseman tienoilla. Tarkoituksenani oli ajella vähän pidemmällekin, mutta satuin löytämään hyvän kirjakaupan, johon sitten eksyin sarjakuvaostoksille. Tällä kertaa pääsinkin halvalla, sillä muutenkin naurettavan halvat sarjikset sattuivat olemaan tänään puoleen hintaan.

Keskiviikko 22.6
Koulun jälkeen piipahdin Sakaen Maruzenissa ostamassa konenäköön ja kuvankäsittelyyn liittyvän koulukirjan, vaikkakin kurssit alkavat olla pian ohi tältä lukukaudelta, kirjasta on minulle hyötyä, jos minun pitää suomessa esittää jotain todisteita opiskelusta. Illalla kävin taas pelaamassa Go:ta ja kylpemässä.

Lauantai 25.6
Juhannus.
Grillasimme porukalla läheisessä puistossa. Lihat olimme käyneet eilen ostamassa, ja ne olivat yön ajan marinoitumassa. Samalla reissulla olimme ostaneet myös riittävästi juomista. Grillailun jälkeen pidimme hieman taukoa, jonka aikana ehdin käydä tapaamassa muutamia isäni työkavereita Sakaessa. Tapaamisen jälkeen junailin itseni asunnolle ja suihkuun. Sitten olikin vuorossa karaoke. Juomien nautiskelun ohessa ehdin jopa laulamaankin huonosti. Karaokesta kävimme vielä Villen kanssa Gokison kylpylässä juhannussaunassa.

Tiistai 28.6
Tänään taisi olla viimeinen kerta kendo-kurssilla. Asia jäi hieman epäselväksi, koska en tajunnut taas kerran mitä opettaja selitti. Jokatapauksessa meillä oli vielä yksi testi, jossa testailtiin taas jotain hyökkäysyhdistelmiä. Testin jälkeen sensei antoi minulle ja Patrickille lahjaksi puiset bokken-miekat.

Taas viikko vierähtänyt

2005-06-16T12:47:00.000+03:00

Jeps, taas on reilu viikko ehtinyt kulua edellisestä päivityksestä. Eipä sillä että kovin erikoista kerrottavaa tuolta kuluneelta pätkältä olisikaan. Mutta kirjoittelenpas nyt kuitenkin jotain.

Keskiviikko 8.6
Kulttuuritunnit oli peruttu, joten koko päivä oli vapaa. Päädyin pienimutoisille ostoksille, joiden myötä mukaani tarttuivat sisätossut ja muutamia sarjakuvia. Illemmalla kävin pelailemassa Go:ta ja sen jälkeen kävin yliopiston kuntosalilla, mihin pääsee ilmaiseksi 300 jenin aloitusmaksun jälkeen. Pois lähtiessäni törmäsin muutamaan jenkkiin ja japanilaistyttöön, ja kävimme sitten porukalla syömässä eräässä JUSCO:n alakerran ravintoloista.

Perjantai 10.6
Kävimme Villen kanssa syömässä Go kerhon jälkeen läheisessä Okonomiyaki ravintolassa. Jokaisessa paikan pöydässä on oma paistolevy, johon kypsähköt okonomiyakit tuodaan lopullisesti kypsymään. Ikävä puoli noissa levyissä on se, että ruokaa odotellessa tulee ihan tuhottoman kuuma.

Lauantai 11.6
Kävimme pitkästä aikaa taas kylpylässä. Paikat olivat vielä lauantainakin jumissa keskiviikon punttisalin jäljiltä. Ensi kerralla täytyy hoitaa venyttely hieman paremmin.

Tiistai 14.6
Äh, Kendossa oli tänään koe. Kokeessa testattiin miten kaikki tähän mennessä opetellut 21 hyökkäys sarjaa sujuvat. Kyllähän nuo alkupään helpot hyökkäykset onnistuivat ihan hyvin, mutta loppupään vaikeammissa sarjoissa alkoi muisti pätkiä hieman pahemmin. Toisaalta kaikilla muillakin tuntui olevan sama ongelma.

Keskiviikko 15.6
Kävin kulttuuritunnin jälkeen parturissa. Onnistuin selvittämään parturisedälle minkälaisen leikkauksen haluan, ja tuloskin oli ihan hyvä. Parturin jälkeen lähdin piipahtamaan eräässä lähistön hiusstudiossa, jossa värjäytin hiukseni. Nyt on sitten kuontalo tuollainen vaaleahkon punaruskea. Ihan ok väri, vaikkakin hieman tummempi olisi ehkä ollut vielä parempi.

Viikon päivitys

2005-06-07T09:45:00.000+03:00

Jahas, taas on jäänyt blogin päivittäminen hieman unholaan. Noh, turha tästä omasta laiskuudesta on unohtelua syyttää. Päivitetäänpäs sitten yhdessä postissa reilun viikon tapahtumat:

Maanantai 30.5
Aamun Japanin tunnilla palautettiin midterm examin lappuset ja tulokseni oli 80% pinnassa. Ei siis mikään loistotulos, mutta eipä toisaalta kovin huonokaan. International busineksen luennot oli ilmeisesti peruttu, kun ketään ei luokassa näkynyt.
Illalla kävimme Villen kanssa asuntomme läheltä löydyneessä kylpylässä. Harmi vaan, että paikasta ei löytynyt kylmävesiallasta. Moinen kun olisi kiva olla olemassa, kun on ensin istunut 40+ asteisessa porealtaassa tovin.

Tiistai 31.5
Taas leikittiin leikkejä performance theoryssä ja opettajan taululle kirjoittaman aikataulun mukaan leikitään joka kerta, koko loppukurssin ajan. Eipä siinä mitään, eipähän aivot rasitu liikaa tuolla. Computer vision oli samaa tasapaksua kamaa kuin aiemminkin. Kendo sen sijaan muuttuu joka kerta entistä kovemmaksi. Tällä kertaa oli jo niin kovaa rähistelyä, että piti välillä pitää paussiakin. Hieno homma siis.

Keskiviikko 1.6
Normaali kerta kulttuuritunnilla, eli keskusteltiin asioista maan ja taivaan välillä. Sen jälkeen palailin kämpille vaihtamaan puvun päälle, sillä aikataulussa oli puolen päivän nurkilla vierailu yliopiston rehtorin ja vara-rehtorin luona. Jännittelimmekin siinä porukalla että kuinkas kohteliaalla tyylillä noinkin arvokkaille herroille pitää itsenä esitellä. Normaali keigo vääntyi itseltä ainakin ihan kohtuullisesti, eikä rehtori näyttänyt hyökkäävän keigoa käyttämättömienkään vaihtareiden kimppuun. Esittelyjen jälkeen rehtori(t) pitivät omat lyhyet puheensa. Puheiden jälkeen otimme ryhmäkuvan ja rehtori antoi kaikille yliopiston t-paidat. Iltasella kävin vielä häviämässä go-kerholla pari peliä.
Tuo ryhmäkuva on muuten nähtävissä Yliopiston uutissivulla.

Tänään taisi myös tulla täyteen toinen kuukausi maapallon tällä puolella. Mielipide Japanista on yhä se, että onhan mukava paikka. Välillä ehkä turhan kuumaa ja kosteaa, mutta eiköhän tuohonkin totu. Kielikin tuntuu vääntyvän jo aavistuksen paremmin kuin tullessa, vaikkakin juttuseurasta tuntuu olevan hieman puutetta minulla. Pitäisi ilmeisesti alkaa häiritsemään kanssaihmisiä entistä enemmän.

Torstai 2.6
Japanin tunnilla oli taas opiskelijoiden vetämää opetusta puolisen tuntia, jonka jälkeen teimme heidän avustuksella muutamia kirjoitustehtäviä. Ihan mukavaa vaihtelua varsinaisten opettajien pitämiin tunteihin.

Perjantai 3.6
Istuskelin sitten yksin kiinalaisten ja korealaisten kanssa Japanin historian luennoilla tänään, kun kaikki muut ISEP vaihtarit olivat päättäneet lintsata tunnin. Eipä sillä, ettenkö heitä asian tiimoilta ymmärrä, onhan kurssi aika raskasta kuunneltavaa, mutta olisivat voineet asiasta ilmoittaa minullekin. Muiden vaihtareiden puuttuessa opettaja tuntui ottavan asiakseen kysellä minulta 5 minuutin välein, olinko ymmärtänyt kerrotun asian. Hienoa toki, että opettaja on kiinnostunut oppilaidensa osaamisesta, mutta vähän vähempikin kysely olisi riittänyt. Iltasella kävin taas go-kerholla ja taisin jopa voittaakin yhden pelin jotain vasta-aloittanutta tyttöä vastaan pelatun pelin.
Illan päätteksi eksyin vielä Patrickin luo pelaamaan pokeria isolla porukalla. Taisin olla jopa voitolla jossain välissä, mutta nopeastihan tuollaiset tilanteen muuttuvat. Loppujen lopuksi en kuitenkaan jäänyt kuin satakunta jeniä tappiolle, eli eipä tuo mitään.

Lauantai 4.6
Kävin tänään vierailulla Showa-ku:n paloasemalla. Chukyosta ei paikalla ollut muita vaihtareita, mutta muista yliopistoista oli jonkin verrran porukkaa. Aluksi opettelimme normaalia sydänhierontaa, sekä sydämen tahdinsiirtoa kannettavalla defibrillaattorilla. Ensiapujuttujen jälkeen siirryimme pihalle, missä saimme niskaamme savusukellusvarusteet. Ne päällä viskoimme pari letkurullaa auki ja pyörittelimme ne taas kasaan. Seuraavaksi kokeilimme ruiskutella vettä reippaalla paineella. Kyllähän se on varmaasti aika raskasta hommaa pidellä hyppysissä tuommoista letkua, samalla kun kuuma tulipalo roihuaa vieressä.
Vesileikkien jälkeen tutustuimme muutamiin erinäisiin laitoksen autoihin, ja lopuksi kävimme tikasauton korilla 30 metrin korkeudessa katselemassa maisemia. Hieman jännitystä lisäsi se, että samaan aikaan sattui olemaan ukonilma. Salamaniskuilta kuitenkin vältyttiin ja kaikki pääsivät hengissä kotiin.

Sunnuntai 5.6
Lähdin tänään käymään Osu-Kannonin Gamersissa, tarkoituksenani ostaa pari uutta sarjakuvapokkaria. Kuitenkin kävi taas samoin, kuin pari kertaa ennenkin, eli mukaani tarttui reilusti toista kymmentä kirjasta. Hintaahan noille ei näillä hinnoilla paljoa kerry, mutta kun ne pitää vielä postittaa ennen pitkää Suomeen. Kirjat/lehdet kun ovat tunnetusti kohtuu tiivistä tavaraa, niin pienellekin paketille kertyy reilusti painoa ja paketeistahan maksetaan luonnollisesti pääasiassa painon mukaan. Ehkäpä tuon postitusasian voi kuitenkin unohtaa vielä hetkeksi ja harkita vaihtoehtoja uudelleen parin kuukauden kuluttua.

Maanantai 6.6
Kv-keskuksessa oli tänään Japanipäivä lounastunnilla, tarjolla oli muutamia japanilaisia ruokia ja mm. origamien väkertämistä. Kyllähän tuon perinteisen kurjen sain aikaiseksi, jopa ihan ulkomuistista. Lisäksi eräs yliopiston opettaja kävi pitämässä lyhyen esitelmän animesta. Kuulopuheiden mukaan tuo proffa on aika innokas alan harrastaja ja kotoa löytyy mangaa lattiasta kattoon. Mies pitää Contemporary Japanese Culture luentoja, joten ehkäpä pitäisi tuo kurssi ottaa syyslukukaudella, kun kerran asia itseänikin jossain määrin kiinnostaa.

Tiistai 7.6
Leikkimistä ja sen semmoista taas koulussa. Kendotunneilla tuli taas reipas hiki, vaikkakaan ei ehkä ihan yhtä kovasti, kuin viime kerralla. Tällä kertaa itse asia oli kuitenkin huomattavasti vaikeampaa, eikä suurin osa porukasta, minä mukaan lukien, osannut tehdä uusia torjunta-hyökkääys-liikkeitä. Kaipa nuokin liikkeet kuitenkin iskostuvat päähän riittävällä harjoituksella.

Nagoya Matsuri

2005-05-29T12:00:00.000+03:00

Eilen olin autuaasti unohtanut käydä Nagoyan fastivaaleilla jotka järjestetään tänä viikonloppuna. Onneksi muistin asian illalla, joten ehdin suunnitella tälle päivälle menoni.
Lähdin siis yhden aikaan metrolla kohti Sakaeta, jossa matsuri järjestettiin. Paikalle päästyäni juutuin katsomaan historiallisten hahmojen paraatia reiluksi tunniksi. Paraatin päätyttyä lähdin kiertelemään Sakaen keskuspuistossa olevien kojujen luo. Kojuissa myytiin pääasiassa erilaisia ruokia hattaroista okonomiyakiin ja turkkilaiseen kebabiin. Seassa oli myös joitakin pelikojuja, joissa sai kalastaa haavilla kaloja vedestä, tai ampua hyllyllä olevia tavaroita korkkipyssyillä.
Itse päädyin syömään okonomiyakia, joka oli ihan syötävää, muttei mitään suurta herkkua kuitenkaan. Jälkiruuaksi söin crepen, joita Japanissa erityisesti nuoret tytöt tuntuvat suosivan.
Matsurista päästyäni kävin vielä Maruzen kirjakaupassa ostamassa pari kirjaa ja setin kanji-kortteja. Jospa noiden avulla alkaisi nuo merkitkin jäädä paremmin päähän.

Polkupyörä

2005-05-28T12:00:00.000+03:00

Sain viimein ostettua polkupyörän. Lähdin heti puolenpäivän aikaan Juscoon katselemaan pyöriä ja löysinkin sopivan. Myyjän kanssa tein paperit pyörästä ja he aikoivat laittaa pyörän lähtökuntoon tunnissa. Sen ajan kiertelin Juscon eri osastoja. Ostin mm. vedenkeittimen tuolla reissulla. Tunnin jälkeen kävin noutamassa pyöräni ulkoa.
Pyörä on tavallinen vaihteeton japanilaispyörä, jossa on asiaankuuluva kori edessä, eikä tarakkaa. Nagoyan mäkiä pyörällä on varmaankin ikävä polkea, mutta nouseepahan kunto siinäkin samallla. Matka kämpille olikin lähes pelkkää alamäkeä, joten kovin suurta tuntumaa en pyörään vielä ehtinyt saada.
Iltasella kävimme vielä Villen kanssa Gokisossa kylpylässä, sillä eilinen käynti jäi väliin Janosin juhlien takia.

Läksiäiset

2005-05-27T12:00:00.000+03:00

Tänään pidimme Janosille läksiäiset. Kävimme go-kerhon jälkeen Soda Popissa syömässä ja juomassa. Sitten lähdimme karaokeen, jossa joimme ja lauloimme pari tuntia. Sitten Janosin oli aika lähtä, jotta hän ehtii junaan. Jäähyväisten jälkeen me muutkin pakkasimme kamat ja lähdimme kämpille.

Midterm exam

2005-05-23T00:00:00.000+03:00

Tänään oli siis japanintunnilla lukukauden puolivälitentti. Vaikea tentti ei missään nimessä ollut ja, vastoin normaaleja tapojani, odotan jopa kohtuu hyvää arvosanaa. Muuten tunti sujui ihan normaaleissa merkeissä.
Kansainvälisen bisneksen tunnilla eräs oppilas esitteli erään japanilaisen ravintolaketjun toimintaa. Pääasiassa asia taisi keskittyä asiakastyytyväisyyden ylläpitoon ja sen menetelmiin. Huomaa kyllä että tuollakin tunnilla pysyy kerta kerran jälkeen paremmin kärryillä.
Seuraavaksi kävin Toyotan kampuksessa kuuntelemassa kuvankäsittelyn luennon. Matemaattis-aiheiset luennot ovat aika puuduttavia ja hereillä pysyäkseen täytyy tehdä oikein töitä. Aihe kuitenkin tuntuu toistaiseksi kohtuu helpolta ja matemaattiset kaavat auttavat ymmärtämään asian, vaikka puheesta valtaosa meneekin minun osaltani harakoille.

Pippalot

2005-05-20T12:00:00.000+03:00

Illan normaalien (lue: hävittyjen) Go pelien jälkeen. Suunnistimme Villen kanssa yliopiston naapurissa sijaitsevaan Soda Pop ravintolaan, missä olimme sopineet tapaamisen vaihtariporukalla. Muiden motiiveista en tiedä, mutta ainakin Villen kanssa meillä oli tarkoitus pitää jonkinlaiset läksiäiset Janosille. Päädyimmekin maksamaan Janosin syömiset ja juomiset illalta. Ravintolassa joimme muutamat tuopilliset ja pari erikoisempaa drinkkiä.
Ravintolan jälkeen menimme karaokeen, jossa sitten istuimmekin varmaan lähemmäs 4 tuntia. Illan päätteksi lauloimme viskin voimalla Saksalaisen Genghis Khanin nimikkokappaleen ja vähän KISS:iä. Vieläkään en oikein ole lämmenyt tuolle karaokessa laulamiselle, vaikka vihaista palautetta laulannastani ei ole juurikaan tullut.
Karaoken jälkeen kävimme vielä Yoshinoyalla syömässä. Vaikka nuo Yoshinoyan pöperöt ovat aivan loistavia, alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että voisi syödä välillä jossain muuallakin. Ehkäpä sitä joku päivä uskaltaisi käydä jossain uudessa paikassa evästämässä.

Pizzaa

2005-05-19T00:00:00.000+03:00

Iltapäivän japanintunti olli kerrankin ihan mukava, sillä meillä oli lauma japanilaisia opettajaopiskelijoita juttukavereina. Juttelimmekin siis porukalla puolitoista tuntia. jonka jälkeen jatkoimme tuntia oman opettajamme johdolla. Masaaki, eli sama hyvin englantia puhunut kaveri, jonka tapasin hanamissa puolitoista kuukautta aiemmin, oli myös opettamassa. Tunti kului ihan leppoisasti ja loppuikin aikanaan.
Tunnin jälkeen Masaaki ja muut olivat lähdössä Osu-kannoniin kiertelemään kauppoja ja syömään. Päätin lähtä heidän mukaansa, sillä minulla ei muutakaan tekemistä illaksi ollut. Jonkin aikaa Osun käytettyjen vaatteiden kaupoissa kierreltyämme menimme syömään erääseen Italialaiseen ravintolaan. Söimme pizzaa, joka muuten maistui ihan loistavalle, ja juttelimme parin tunnin ajan. Ruuan jälkeen kävimme vielä piipahtamassa HMV music storessa kaivelemassa hieman levyhyllyjä. Itse en kuitenkaan mitään ostanut ja kaupan sulkeutuessa lähdimme metrolla kohti Shiogamaa.
Hyppäsin itse pois Yagotossa ja kävin JUSCO:ssa ostoksilla. Illan päätteksi kävin vielä lähistöllä syömässä ramenia.

Toinen kylpylä

2005-05-18T12:00:00.000+03:00

Nukuin pitkään vapaapäivän johdosta. Illalla menin yliopistolle pelaamaan Go:ta. Ajatuksenani oli käydä kylpylässä pelien jälkeen, joten otin pyyhkeen mukaan. Pelien jälkeen lähdimmekin siis Villen kanssa käymään Gokison aseman lähellä olevassa kylpylässä. Ville oli paikassa käynyt aiemminkin, joten hän tiesi paikan.
Kylpylä oli aika paljo isompi kuin se, missä olen pari kertaa aiemmin käynyt. Paikasta löytyi myös ulkoilma-allas. Erityisen mielenkiintoinen oli sähkökylpy, eli siis allas jossa oli kaksi levyä, joiden välissä kulki virta. Siihen väliin kun sitten ruhonsa laittoi niin lihakset vääntyivät mukavasti kramppiin. Vähän kauempana levyistä jännite oli hieman siedettävämpi ja se jopa rentoutti lihaksia hieman. Toinen kylpylän erikoisempi allas oli radonkylpy. Kyseessä oli erillinen huone, jossa olevan altaan pohjasta pulputti kaasua ilmaan. Huoneen nimestä päätellen kaasu oli radonia, vaikkakin itsellä on jäänyt sellainen käsitys, että radon ei kovin terveellistä ainetta ole. Tulipa sielläkin altaassa kuitenkin jonkun aikaa istuttua.
Kylveskelyn jälkeen pistäydyimme vielä läheisessä pachinko hallissa testaamassa tätä Japanin suosituinta peliä. Pachinko on eräänlainen flipperin ja rahapeliautomaatin yhdistelmä. Automaattiin kaadetaan läjä metallikuulia, jotka sitten sinkoilevat ympäriinsä automaatissa. Kuulan osuessa sopivaan paikkaan saa automaatista ulos lisää kuulia. Näitä kuulia voi sitten vaihtaa tavaravoittoihin pachinkohallin tiskillä. Rahaa automaateista ei varsinaisesti saa, sillä Japanissa rahapelit ovat kiellettyjä. Toisaalta jossain pachinkoluolissa voi kuulemma voittamansa tavarat myydä viereiselle tiskille rahaa vastaan. Itse emme kuitenkaan päässyt tuonne asti, sillä peli ei oikein sujunut ja jäimmekin lopulta pari tuhatta jeniä tappiolle.

Vieläkin väsyttää

2005-05-17T00:00:00.000+03:00

Viikonlopun univelat painoivat vieläkin sen verran, että jätin suosiolla aamun Performance theoryn väliin.
Osallistuin kuitenkin Konenäön luennolle, missä käsiteltiin yhä stereonäköön ja kuvien hahmottamiseen liittyviä asioita. Meinasin nukahtaajossain vaiheessa tuntia, mutta onnistuin kuitenii pysyttelemään hereillä lopputunnin.
Tunnin jälkeen lähdin ruokalaan syömään. Tilasin pitkästä aikaa katsudonia. Tapasin taas ruokalassa Kenjin ja tämän erään ystävän. Juttelimme erinäisistä asioista puolisen tuntia, jonka jälkeen minun piti lähtä kohti kendo-dojoa.
Tällä kertaa harjoittelimme Shinailla, eli bambusäleistä tehdyllä miekalla, ja puimme jopa suojukset päälle. Kaikki nuo romppeet päällä harjoitteleminen alkaa jo tuntua kunnon päällä ja hiki tulee juuri sopivasti.
Kendon jälkeen ajelin Patrcikin kanssa metrolla Shiogamaan. Kävin asunnollani vain suihkussa ja jatkoin samantien kv-keskukseen, jossa järjestetään vapaaehoista japaninopetusta näin tiistaisin. Pelailimme paria peliä, joissa opeteltiin kanjeja. Hyvä sinänsä, sillä kanjit ovat minulle yksi hankalimmista kielen osa-alueista.
Illalla sain jopa kokatuksi kotona ruokaa. Paistoin viimeviikolla ostamani taikinapallerot paistinpannulla ja söin ne soija-kastikkeeseen dippaamalla. Ihan hyvää ruokaa, vaikkakin soijan maku oli turhan voimakas. Ensi kerralla täytynee kehittää joku hieman miedompi dippi.

Väsymys

2005-05-16T00:00:00.000+03:00

Viikonlopun valvominen kostautuikin sitten tänään. En saanut noustua japanintunneille. Toisaalta menetys ei ole kovin suuri, sillä saan kotitehtävät kavereilta ja asiasisältö tunneilla on tähän asti ollut vanhan kertaamista, joten yhden tunnin missaaminen ei maailmaa kaada.
Pääsin kuitenkin paikalle kansaivälisen bisneksen luennoille. Jouduin kieltäytymään kurssin tulevasta seminaaritalo viikonlopusta, sillä Janosin läksiäjuhlat osuvat luultavasti samalle viikonlopulle. Toisaalta myös japaninkielen taitoni on vielä sen verran hatara, että en oikein haluaisi viettää viikonloppua yksin pelkästään japania puhuvien ihmisten seurassa.
Tunnin jälkeen pistäydyin kv-keskuksessa lukemassa lehden. Lehteä lukiessani kaksi eri ryhmää englanninkielen opiskelijoita kävi haastattelemassa minua jotain englannin tehtäväänsä varten. Kysymykset olivat sitä perinteistä 'minkä ikäinen olet'-linjaa.
Lehden luettuani lähdin metrolla Toyotaan 'image processing'-luennolle. Luennolla käsiteltiin histogrammeja, ja vaikka en asiaa erityisen hyvin ennalta tunnekaan, tunsin luennon olevan aika helppo.
Tunnin jälkeen palasin Shiogamaan ja kävin Yoshinoyassa syömässä yakinikua. Sen jälkeen palailin kämpille. Iltasella kävin hakeamssa Zachilta japanin kotitehtävät ja samalla tulin isuskelleeksi siellä parin tunnin ajan.

Aoki, Part II

2005-05-15T12:00:00.000+03:00

Heräilin aamulla toisen huoneessa asuvan kiinalaisen kännykän herätykseen. Itse asiassa kaikki huoneessa olevat heräsivät siihen, lukuunottamatta kännykän omistajaa. Kello näkyi olevan sen verran, että lähdin yläkertaan aamiaiselle. Kovin montaa ruokailijaa ei paikalla vielä ollut, joten söin yksikseni. Ulkona tihkutti vettä.
Aamiaisen jälkeen lähdin saunomaan. Saunassa oli tällä kertaa oikeasti lämmintä. Hetken löylyttelyn jälkeen kävin vielä altaassa istahtamassa. Sitten alkoikin olla jo aika käydä suihkussa ja siirtyä huoneeseen pakkaamaan käytetyt vaatteet reppuun palumatkaa varten.
Pakattuamme siirryimme yläkerran aulaan odottelemaan lähtöä. Kun kaikki olivat kerääntyneet paikalle kävimme ottamassa yhteiskuvan ulkona ja hyppäsimme busseihin. Matkalla pysähdyimme eilisessä ravintolassa, jonne oli noin puolen tunnin matka seminaaritalolta. Tällä kertaa emme kuitenkaan syöneet, vaan pysähdyksen tarkoitus oli ostella matkamuistoja. Toistamiseen jätin krääsät ja ruuat ostamatta.
Seuraavaksi lähdimme ajelemaan pitkin jotain muuta tietä, kuin mitä olimme eilen ajaneet. Matkalla katsoimme Miyazakin 'Henkien Kätkemä'-elokuvan.
Sunnilleen elukuvan loppuessa saavuimme lounasravintolaan. Söimme jälleen kalliin näköisen udon- ja sobalounaan. Ruuan jälkeen kävimme ravntolan alakerran opetustiloissa tekemässä itse sobanuudeleita. Valmiin taikinan kanssa nuudeleiden tekeminen ei ainakaan tuntunut kovin vaikealta hommalta. Saimme valmiit nuudelit mukaamme paketissa, joten pitänee joskus kokeilla miten noiden keittäminen sujuu.
Ravintolasta lähdimme kohti lähistöllä sijaitsevaa, edo-kauden aikaista kylää. Tie mutkitteli serpentiinitietä korkealle erään vuoren päälle, missä kylä sijaitsi. Kävimme nopeasti kiertämässä kylän läpi ja otimme muutamat kuvat mäen huipulta. Ostin eräästä kylän kaupasta puiset sakekupit ja tokkurin. Kyllähän kylässä oli ihan hienoja vanhan näköisiä rakennuksia, mutta se oli kovin turistirysämäinen paikka.
Kylästä lähdön jälkeen suuntasimme kohti Nagoyaa. Matka oli pääasiassa samanlaista mäkien seassa mutkittelua, kuin eilinen tulomatkakin.
Nagoyassa bussit koukkasivat sopivasti Shiogaman kautta, jotta pääsimme suoraan asunnolle ilman reilun kilometrin kävelyä yliopistolta.
Loppupäivän lepäilinkin kotosalla, vaikkakaan en mennyt nukkumaan kuin vasta illalla.

Aoki, Part I

2005-05-14T12:00:00.000+03:00

Normaalien aamutoimien ja pikaisen pakkaamisen jälkeen lähdin kohti yliopistoa. Käytävässä törmäsin muihin samassa kerroksessa asuviin vaihtareihin, joten lähdimme kävelemään porukalla yliopistolle. 100 metrin päässä muistin unohtaneeni kameran vara-akun, joten jouduin juoksemaan takaisin hakemaan sitä. Sain muut kuitenkin kiinni konbinissa ja ehdin ostaa itsellekin pienen appelsiinimehupullon matkajuomisiksi.
Yliopiston edessä odotti kaksi linja-autoa ja oviin oli teipattu nimilistat. Ikävä kyllä jouduin eri bussiin kuin Ville, joten emme voineet toteuttaa suunnitelmaamme pelata Go:ta matkan aikana. Vartin odottelun jälkeen lähdimme liikkeelle ja ajelimme Nagoyan läpi pitkin eri moottoriteitä.
Jonkin ajan kuluttua siirryimme pois moottoritieltä ja jatkoimme pitkin vilkasta maantietä kohti horisontissa näkyviä vuoria. Pian alkoivat vuoretkin olla jo hieman lähempänä ja tien molemmin puolin alkoi olla korkeita mäkiä. Pidimme noin puolen tunnin mittaisen vessatauon eräällä huoltamolla. Ostin hieman lisää evästä huoltiksen kaupasta, sillä aiempi mehupullo oli huvennut kohtuu pikaisesti. Otin myös muutamia valokuvia ympäröivistä vuorista, ja niiden takaa pilkottavista lumisista huipuista.
Matka jatkui eteenpäin vuorten tai mäkien välissä ja välillä allakin. Tunneleita matkalla oli useita, ja muutamat olivat todella pitkiä. Hiljalleen lumihuiputkin alkoivat olla hieman lähempänä ja muutenkin ympäröivien vuorten koko alkoi näyttää entistä suuremmalta.

Seuraavaksi pysähdyimme lounaalle erääseen eurooppalaisen näköiseen ravintolaan. Ruoka oli kuitenkin ihan japanilaista shabu-shabua, eli pieni astiallinen vettä keittimellä, johon sitten lautaselta nostettiin lihat ja sienet kypsymään. Lihojen kypsymistä odoellessa oli hyvä syödä sashimia, eli raakoja kalasiivuja. Ruoka oli erinomaista, vaikkakin epäilen, että annos makaa enempi kuin olen päivittäisessä ruokailussani valmis maksamaan. Ruuan jälkeen kiertelimme hieman ravintolan yhteydessä olevaa matkamuistokauppaa. Kaikenlaista krääsää oli myynnissä, mutta kuitenkin kaikki oli niin epäkäytännöllistä, että en halunnut ostaa moisia riesakseni. Kaikki mitä täällä ostaa täytyy kuitenkin saada postitettua Suomeen, joten kaikki ylimääräinen paino kostautuu postipaketin hinnassa myöhemmin.
Lähdettyämme ravintolasta ajelimme jonkin aikaa riisipeltojen vierellä. Pelloilla oli ihmisiä istuttamassa riisiä, mutta ikäväkseni kaikki heistä ottamani kuvat olivat tavalla tai toisella epäonnistuneita.
Hetken ajelun jälkeen käännyimme hieman syrjäisemmälle tielle. Tie muuttui yhä pienemmäksi ja päällyste muuttui soraksi. Tie myös alkoi mutkitella ylemmäs eräälle mäen rinteelle. Yhtäkkiä tie kuitekin leveni hieman, ja päälyste muuttui asfaltiksi. Huomasin samassa kohtaa kyltin jossa oli yliopiston nimi. Eihän yliopiston alueella voi soratietä olla.

Olimme siis perillä. Bussit ajoivat todella hienon "alppihotellin" eteen ja me nousimme kyydistä. Paikka todella vaikutti hotellilta, vaikkakin sitä seminaaritaloksi kutsutaan. Aulassa meidät jaettiin huoneryhmiin. Itse päädyin samaan ryhmään Paulin ja kahden kiinalaisen kanssa. Kävimme viemässä reput ja muut tavarat huoneeseen, joka oli ihan kuin länsimaalaisesta hotellista. Toisaalta osa huoneista oli Japanilaistyylisiä tatamilattiahuoneita. Eräässä näissä huoneissa yöpyi 12 miehen porukka. Ville kirosi tuohon huoneeseen joutumista, sillä hän ihan oikeutetusti epäili, että seuraavana yönä ei paljoa nukuta.
Seuraavaksi olikin ohjelmassa liikuntaa tennisturnauksen muodossa. Tenniskentät sijaitsivat parin sadan metrin päässä itse seminaaritalosta. Itse menin mukaan pääasiassa katselemaan, mutta pelasimme hieman pienemmällä porukalla kuitenkin polttopalloa. Turnauksen jälkeen voittajiksi selviytyivät Paul ja Janos. Palailimme takaisin talolle, missä ehdin käydä nopeasti suihkussa ennen seuraavaa ohjelmaa.
Suihkn jälkeen kokoonnuimme aulaan ISEP vaihtareiden voimin orientaatiota varten. Orientaatiossa keskusteltiin pääasiassa japanintuntien tasosta ja siitä miten niitä voitaisiin parantaa. Muutamien ehdotusten jälkeen orientaatio alkoikin olla ohi. Kuitenkin Janos halusi vielä kertoa jotain ja hänellä olikin varsin ikäviä uutisia. Hän joutuu palaamaan Jenkkeihin kahden viikon päästä jonkin henkilökohtaisen asian takia. Hän ei vielä tienny pääseekö hän tulemaan takaisin syyslukukaudeksi, mutta hän aikoi kuitenkin yrittää.
Varsin surullisin mielin siirryimme orientaation jälkeiselle illalliselle hotellin ravintolaan. Päädyin samaan pöytään Janosin kanssa ja esitinkin hänelle pahoitteluni asiasta. Kuitenkin tunnelma nousi nopeasti ja ruokakin oli hyvää. Janosin lisäksi samassa pöydässä istui kaksi kiinalaista, jotke eivät englantia puhuneet. Jouduin siis puhumaan heidän kanssaan japania ja olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin pystyin itseäni ilmaisemaan.
Illallisen jälkeen olikin vuorossa vapaa-aikaa, joskin kaksi paikan karaokehuoneista oli käytettävissä. Päädyimmekin siis Villen kanssa hetkiseksi istumaan toiseen karaokehuoneeseen, jossa istuimme Viskilasien ääressä puolisen tuntia. Tämän jälkeen totesimme, että nyt on aika näyttää japanilaisille millainen on oikea Sauna.

Painelimmekin siis Tomon, Kenjin, Janosin ja muutaman kiinalaisen kanssa alakerran kylpyosastolle. Ikäväksemme kiuas oli laitettu pois päältä 5 minuuttia aiemmin. Kuitenkin kiukaasta sai irti vielä muutamat löylyt ja lämpöäkin saunassa oli vielä hieman yli 90 astetta. Kaipa sitä on itse tuohon lämpöön vuosien mittaan tottunut, sillä itse en oikeen löylyjä tuntenut. Kuitenkin samaan aikaan japanilaiset, kiinalaiset ja Janos kyykistelivät ja huusivat joka kauhallisen kohdalla. Lähdimme kuitenkin saunasta 5-10 minuutin jälkeen, sillä kiuas alkoi olla todellakin kylmä ja kaikki sille heitetty vesi valui vain kiukaan läpi lattialle. Kylmän suihkun jälkeen menimme ulkoilma-altaaseen istuskelemaan ja juttelemaan.
Tulihan siellä istuskeltuakin. Tone-san kävi myös piipahtamassa myöhemmin kylvyssä ja hän kertoi että hotellin henkilökunta haluaisi pikkuhiljaa laittaa kylvyn kiinni tältä illalta. Tonen lähdettyä aloimme hiljalleen siirtyä pois altaasta. Olihan tuolla altaassa tullut noin kaksi tuntia istuttua.

Altaalta olin huomannut että ulkona näytti olevan hieno tähtitaivas ja kylvyin jälkeen päätimmekin Villen kanssa käydä ulkona hieman tähyilemässä ylöspäin. Matkalla ulos kävin Ville huoneessa piipahtamassa. Siellä olivatkin jo juhlat alkaneet ja porukka istui pitkän pöydän äärellä juoden olutta ja viskiä sekä syöden naposteltavia. Itse join lämmikkeeksi yhden lasilliven Viskiä. Viskin jälkeen jatkoimme Villen kanssa ulko-ovelle. Ovi oli kuitenkin lukossa, joten päädyimme kyselemään poistumislupaa paikan respasta. Hetken taivuttelun jälkeen respan setä suostuikin päästämään meidät ulos hetkeksi.
Pihalla kävellimme jonkin matkaa poispäin hotellin valoista ja päädyimme makoilemaan läheiseen laskettelurinteeseen. Ulona oli aika outoa, koska en ole tottunut siihen että siellä on samaan aikaan sekä lämmintä että tarpeeksi pimeää, jotta tähdet näkyisivät. Hetken tähyilyn jälkeen onnistuin löytämään Otavan, mutta siihen tuttujen tähtikuvioiden tunnistaminen jäikin, sillä tähtitaivas on todellakin aivan erinäköinen täälläpäin. Toisaalta viskin aiheuttaman lievä humalatila saattaa myös vaikuttaa asiaan.
Palattuamme hotellille kävimme vielä pikaisesti istumassa juhlahuoneessa. Kävin myös hieman katselemassa muita paikkoja ja päädyimme Paulin ja Villen kanssa istumaan yläkerran pimeään aulaan. Puolen tunnin istuskelun jälkeen suoruiduin nukkumaan. Kello oli tässä vaiheessa noin 3 ja herätys olisi kello 6.30.

Vaateostoksia

2005-05-13T16:28:00.000+03:00

Nukuin tänään pitkään eilisen kävelyn jäljiltä. Kuitenkin puolenpäivän aikaan oli käytävä koululla kuuntelemassa historian luentoa. Koulun jälkeen kävinkinsitten ostamassa JUSCO:sta uimashortsit viikonlopun reissua varten.
Olemme siis menossa viikonlopuksi Nagano prefektuurissa sijaitsevalle Aoki järvelle, missä yliopistolla on jonkinlainen seminaaritalo. Matkaan lähtee vaihtareiden lisäksi lähes kaikki japanilaiset opiskelijat, jotka ovat lähdössä vaihto-opiskelemaan tämän vuoden aikana.
Kuulopuheiden mukaan talolla olisi jopa sauna, mutta tokkopa paikka ihan aito suomalainen sauna on. Niillä muutamilla kerroilla, kun olen täällä jossakin saunaksi nimitetyssä paikassa ollut, ne ovat olleet joko höyryhuoneita tai sitten muuten vain kuumia huoneita, joissa ei heitetä löylyä. Ovat nämä kuitenkin huomattavasti parempia kuin ameriikkalaiset vastineet, joissa saattaa hyvällä onnella olla jopa 60 astetta lämmintä. Täällä on sentään saunoissa ollut ihan kunnon 100 astetta lämpöä.
JUSCO:n jälkeen kävin pyörähtämässä Osu-Kannonissa, josta löysin sopivankokoiset lenkkarit. Nyt voin siis jopa käydä kokeilemassa yliopiston kuntosaleja, joissa on siis lenkkaripakko.
Lenkkarien lisäksi kävin ostamassa taas kasan sarjakuvia, vaikka entisetkin ovat lukematta. Voinpahan kutenkin yrittää perustella sarjisten ostelua sillä, että voin vaihtoreissun jälkeen pitää kielitaitoani yllä niitä lukemalla.

Kävin iltasella vielä pelailemassa Go:ta yliopistolla. Huomaa kyllä, että vain kovat pelaajat ovat innostuneet käymään tuolla kerhossa, ja hekin pelailevat pelikonsoleilla suurimman osan ajasta. Peliseuraa heistä kuitenkin saa milloin vain, kunhan vain häviäminen ei harmita liikaa. Vaikka Go:ssa on tasoitusjärjestelmä, olen pelaillut tasa-avauksella täkäläisiä vastaan. Turpaanhan joka pelissä tulee (yhtä voitettua peliä lukuunottamatta), mutta luulen oppivani enemmän näin.

Expo

2005-05-12T12:00:00.000+03:00

Lähdimme aamulla aiemman suunnitelmamme mukaisesti Villen kanssa käymään Expossa. Lähdimme kello 9 aikaan Shiogamasta ja vajaan tunnin juna-ajeluiden jälkeen pääsimme itse maailmannäyttelyalueelle.
Aluksi ajelimme köysiradalla euroopanmaiden alueelle. Kävimme Pohjoismaiden yhteispaviljongissa katsomassa josko siellä olisi jotain nähtävää. Kuitenkin paikka vaikutti hiljaiselta joten lähdimme ulos. Ulkona näimme kyltin jossa sanottiin Suomen kansallispäivän avauksen tapahtuvan kello 11.00 Expo Domessa. Ehdimme paikalle juuri sopivasti juhlan alkaessa.

Tapahtuma alkoi Suomen ja Japanin kansallislauluilla, joiden jälkeen lavalle käveli pääministeri Vanhanen ja joku muu suomalaismies. Heidän lisäksi lavalle tuli kaksi japanilaista. Toinen japanilainen aloitti pitämällä lyhyen puheen. Vanhanen piti seuraavaksi tylsän, kliseisen ja pitkän puheen.
Puheiden jälkeen paikalle tulivat muumit. Ikävä kyllä he tuntuivat olevat liian kiireisiä kätellessään arvovieraita, jotta olivat ehtineet huomioimaan yleisössä olleita nuorempia lapsia.
Muumien jälkeen muutama "kuuluisa" suomalaisyhtye tuli soittamaan musiikkia. Ainoa koskaan kuulemani yhtye oli Trio Töykeät. Musiikki oli tuttuun suomalaiseen tapaan hirvittävän melankolista ja se jatkui ainakin 3 kertaa liian pitkään. Tuntuu että japanilaise jaksoivat istua paikalla vain pelkkää kohteliaisuuttaan. Onneksi tilaisuus päättyi musiikkiosion jälkeen, eikä yleisöä kiusattu sen enempää tylsyyksillä. Ainakin minun silmissä tilaisuus oli varsin surkea.

Tilaisuuden aikana oli alkanut sataa vettä. Sadekuurot jatkuivatkin pitkälle iltaan, välillä voimakkaampina, välillä jopa tauoten kokonaan.

Kävimme tilaisuuden jälkeen pikaisesti vielä katsomassa pohjoismaiden paviljonkia. Paviljoni oli ihan nätti, vaikkakin aika pelkistetyn oloinen. Kävimme vielä nopeasti vilkaisemassa Georgian ja parin muun pikkumaan paviljonkia, jonka jälkeen lähdimme euroopan alueelta pois.
Seuraavaksi päädyimme Afrikan alueelle. Piipahdimme pikaisesti Egyptin paviljongissa, sekä muiden Afrikanmaiden yhteispaviljongissa.
Afrikan jälkeen kävimme syömässä eräässä alueen monista ravintoloista. Söimme erästä Nagoyan alueen erikoisruokaa, Misokatsua. Ruoka oli hyvää ja jopa kohtuu halpaa.

Ruuan jälkeen yritimme käydä katsomassa Japanin paviljonkia, mutta pitkälle rönsyilevä jono lannisti kiinnostuksen toistaiseksi. Päädyimmekin siis kaakkois-aasian alueelle, jossa kävimme katsomassa muutamien mielenkiintoisten maiden, kuten Thaimaan ja Brunein paviljonkeja.

Seuraavaksi kävimme katsomassa robottinäyttelyitä, joita sattuikin olemaan jopa kaksin kappalein tähän aikaan vuodesta. Ihan mielenkiintoisia vempeleitä olivat, vaikka selkeästi tekniikka kaipaakin vielä paljon kehitystä. Jospa tuohon kehitykseen pääsisi joskus valmistuttuaan jopa itse vaikuttamaan.

Robottien jälken kävimme kiertelemässä ilmeisesti sateen vuoksi hiljaista huvipuistoaluetta. Alueelta löytyi muunmuassa mielenkiintoinen hierontalaitos, jossa saimme istuskella ilmaiseksi parinkymmenen minuutin session automaattisissa hierontatuoleissa. Yllättävän hyvin tuoli tuntui hommansa tekevän, vaikkakin ihmisen suorittama hieronta on varmasti moninverroin parempi. Kuitenki oikeasta hieronnata olisi joutunut paikalla pulittamaan oikeaa rahaakin, joten sai jäädä väliin.
Hierontapaikan vieressä oli pelihalli jossa kävimme testaamassa jotain nyrkkeilysimulaattoria sekä rumpujensoittopeliä. Hauskoja nämä japanilaiset pelihallit.

Seuraavaksi lähdimme kohti Aasian osastoa, joskin matkalla pysähdyimme JR:n (Japan Railways) paviljonkiin katsomaan 3D-elokuvaa maglev-junista, sekä ihailemaan suprajohdelaboratorion demonstraatiota. Demon jälkeen jatkoimme matkaamme Aasian ostastolle. Matkalla saimme niskaamme reippaan sadekuuron ja sateenvarjosta ja katoksesta huolimatta onnistuin kastelemaan housuni polvien korkeudelle asti.

Päädyimme kuitenkin ennenpitkää oikeaan paikkaan ja pääsimme tutustumaan erinäisten maiden paviljonkeihin. Kiinnostavimmat olivat Kiinan, Korean ja Mongolian paviljongit. Viimeisestä ostin jopa mongolialaisten älypelin. Aasian jälkeen lähdimme katsomaan olisiko Japanin paviljongin jono lyhentynyt. Olihan se.

Jonon huomattavasti lyhentymisestä huolimatta joudumme odottelemaan noin puolituntia, ennen kuin pääsimme sisään paviljonkiin. Oikeastaan syy jonottamiseen on se, että paviljonki kierretään ryhmissä, ja jokaiselle ryhmälle esitetään jokainen näyttely erikseen. Itse pidin tästä tavasta, mutta ymmärrettävästi kaikki eivät pidä siitä, että tylsimpiä kohteita ei voi (luultavasti) jättää välistä. Itse kuitenkin koin kkki näyttelyt ihan riittävän mielenkiintoisiksi. Erityisen hieno oli pallon muotoinen huone, jossa koko pallon sisäpinnalle heijastettiin lyhyt elokuva. Tila siis toimi eräänlaisena virtuaalitodellisuutena, joskaan tapahtumiin ei voinut itse vaikuttaa. Mielenkiintoinen paikka kuitenkin.

Japanin paviljongin jälkeen kävimme pikaisesti vilkaisemassa Nagoya City Earth Toweria, joka osoittautui maailman suurimmaksi kaleidoskoopiksi. Ihan nätti, mutta eipä sitä kovin pitkään jaksanut katsella.

Earth Towerin jälkeen Hakeuduimme toisen kerran syömään. Päädyimme Asahi Panorama restaurantiin syömään juuri ennen sen sulkemisaikaa. Ruoka oli hyvää, mutta turhan kallista. Ruuan jälkeen näyttelyalue alkoikin jo mennä kiinni ja ihmisiä hätisteltiin kohti uloskäyntiä. Ehdimme kuitenkin vielä käydä katsomassa matkamuistokauppaa, josta en kuitenkaan tullut ostaneeksi mitään.

Illan junaraissujen päätteksi kävimme vielä istumassa Shiogama-guchin eräässä pelihallissa, ja kokeilemassa muutamia erilaisia pelejä. Asunnolle palailimme hieman yli puolenyön, eli päivän reissailun kului aikaa noin 15 tuntia, josta kylläkin vajaa tunti meni naapuruston pelihallissa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että Expossa kyllä riittää yhdeksi päiväksi katsomista. Jos haluaa käydä kaikki paikat läpi, kannattaa aika varata parikin päivää. Itsellä jäi pari mielenkiintoista paikkaa näkemättä, joskin pääasiassa sateen vuoksi. Luulen, että menen käymään maailmannäyttelyssä vielä syksyllä, joten saattaa olla että saan nuokin paikat katsottua tuolloin.

Ruokakauppakierros

2005-05-11T12:00:00.000+03:00

Aamun kulttuuritunnin aluksi opettaja totesi, että toissaviikon tunti, jolloin käänsimme vain tekstiä, oli aika turhaa. Päädyimmekin siis vaihtamaan oppikirjaa, ja lopputunnin käytimme kiertelemällä JUSCO:n ruokaosastoa opettajan johdolla. Hän esitteli meille erilaisia ruokalajeja ja raaka-aineita mitä kaupasta saa ostettua. Hän myös osti meille kuivattua mustekalaa ja jotain kala-juusto naposteltavaa.
Tunnin jälkeen kävin metroasemalla ostamassa 3 kuukauden metrolippuni ja kävin myös pankissa maksamassa stipendiin sisältymättömät lentokenttäverot.
Iltasella kävin myös JUSCO:ssa ruokaostoksilla. Ostin jotain paistettavia taikinapalleroita joissa on jotain lihaa sisällä. Pitää kokkailla jokupäivä.

Illallinen

2005-05-10T12:00:00.000+03:00

Aamulle ajelin metrolla Toyotan kampukselle. Tuttuun tapaan aloitimme performace theoryllä, jossa tällä kerralla kehiteltiin jotain uutta leikkiä. Computer vision luennolla päntättiin taas uusia kaavoja ja laskettiin pari laskua.
Ruokatauolla kävin ruokalassa syömässä jonkin ramenanoksen. Tapasin ruokalassa myös Kenjin ja juttelimme puolisen tuntia.
Ruuan jälkeen oli vuorossa jälleen kendoa. Tunnin aluksi katsoimme videolta erään Sensein ottelun, ja sen jälkeen harjoittelimme hieman peruslyöntejä. Tunninlopuksi oli pienimuotoinen koe perustekniikoista. Luulisin että koe meni kohtuu hyvin, mutta koska palautetta ei annettu, en ole asiasta varma.
Kendon jälkeen palailin kotiin kuluttamaan aikaa ja odottelemaan sovittua illallistapaamista Seanin ja Wai Iengin luona. Sovitun ajan koittaessa meninkin soittelemaan heidän ovikelloaan. Söimme ja juttelimme parin tunnin ajan, jonka jälkeen palailin kotiin. Loppuillan lueskelin kulttuurikurssin kotiläksyä.

Kaupungilla

2005-05-07T12:00:00.000+03:00

Heräsin puolenpäivän aikaan. Parin tunnin istuskelun jälkeen päätin lähtä piipahtamaan pitkästä aikaa Sakaessa.
Metroajelun jälkeen päädyin Sakaen metroaseman ostoskeskukseen. Ostoskeskuksen kahdessa siivessä on melkeinpä pelkästään naistenvaatekauppoja (noin 130 kappaletta), joten en siellä pitkään viihtynyt. Suoriuduinkin pikaisesti 'Oasis 21' nimiseen ostoskeskukseen, joka sijaitseekin sopivasti metroaseman vieressä. Oasiksessa katselin parin eri temppuilijan esityksiä ja kiertelin parissa animehenkisessä kaupassa.
Tunnin kiertelyn jälkeen palailin metroaseman ostariin syömään. Muotisokkelosta onnistuin löytämään sopivan ramen-ravintolan, jossa sain syötyä vatsan täyteen.
Ruuan jälkeen jatkoin ympäristön tutkiskeluani läheiseen Tokyu Hands kauppaan. Paikka on kaikenlaisten näpertelijöiden taivas. Pari kerrosta kaupasta on pelkästään käsityötarvikkeita, muttereista ja taltoista korukiviin ja öljyvärimaaleihin. Muissa kerroksissa oli leluja, kotitalousvälineitä, työkaluja, puukkoja ja paljon muuta. Erityisesti mielenkiintoani herätti ilmeisesti vain tänä viikonloppuna suoritettava tapahtuma kaupan alakerrassa. Siellä kaksi miestä purki pienehköä kaksipaikkaista lentokonetta ja koneen vieressä oli jo irroitettuja osia myynnissä. Katselin touhua hetkisen aikaa, mutta totesin kuitenkin kaiken mielenkiintoisen olevan liian kallista ja/tai liian epäkäytännölistä ostettavaksi.
Tokyu Handsista suuntasin läheiseen kirjakappaan, josta ostin taas muutamia sarjakuvia. Lisäksi kävin KFC:llä ostamassa pari kananpalasta ja pienen juoman. Sen jälkeen palasinkin takaisin Shiogama-guchiin.
Hetkisen kämpillä oleiltuani, päätin lähtä vielä käymään kylpylässä. Otin siis pyyhkeen ja shampoon laukkuun, ja suuntasin metrolla Arahataan. Tunnin kylveskelyn jälkeen palasin FamilyMartin kautta takaisin kotiin.
Iltasella sain vielä ryhdistäydyttyä sen verran että kokosin Tokiosta ottamani näköalakuvat yhdeksi panoraamakuvaksi.

360 asteen panoraamakuva 'Tokyo Metropolitan Government Offices':sta

Loma loppuu

2005-05-06T12:00:00.000+03:00

Torstai oli Golden Weekin viimeinen päivä, joten tänään oli mentävä kouluun. Koulua olikin normaali perjantain tapaan huimat 1 periodi historiaa. Kv-yksikköön oli ostettu loman aikana vanhan n.29 tuumaisen putken tilalle joku 42" kokoluokkaa oleva plasma- tai projektiotelevisio. Kumpi, sitä en tiedä, koska en ehtinyt käydä lähempää mokomaa katsomassa. Tunnin jälkeen kävin pikaisesti syömässä Matsuyalla. Ruuan jälkeen kävin kämpillä piipahtamassa, jonka jälkeen pitikin jo siirtyä Go-kerhon kokoontumiseen.
Sateen vuoksi kerholaisia oli paikalla vain 2, sekä Ville. Pelailin yhden tasa-avauspelin molempia kerholaisia vastaan. Luonnollisestikin häviten molemmat pelit, olivathan vastustajat luokitukseltaan huomattavasti minua kovempia. Toinen kerholaisista oli 4-dan ja toinen 4-kyu.
Pelailun jälkeen lähdin kohti kotiin. Matkalla kuitenkin piipahdin JUSO:ssa ostamassa leipää, muroja ja mehua.

Tylsäilyä

2005-05-05T12:00:00.000+03:00

Torstaina en oikeastaan tehnyt mitään ihmeellistä. Kävin päivällä 99 Shopista ostamassa leipää ja jogurttia. Katselin illan televisiota ja juttelin netissä tuttujen kanssa.

Palautumista

2005-05-04T00:00:00.000+03:00

Keskiviikko vierähtikin suurelta osin lepäillessä. Nukuin pitkään ja kävin iltasella syömässä ramenia. Piipahdin myös konbinissa ostamassa evästä kotiin. Illan katselin TV:tä ja muutamia sarjoja tietokoneelta. Illalla ulkona käydessäni tapasin käytävällä Villen ja Matt:n. He olivat kuulemma olleet tänään porukalla rannalla. Olisi ollut itsekin ihan mukava käydä siellä, kunhan vain olisin ollut menosta tietoinen. Juttelimme käytävässä reilun tunnin ajan, jonka jälkeen siirryin nukkumaan.

Tokio, part II

2005-05-03T00:00:00.000+03:00

Heräilin aamulla hieman jälkeen yhdeksän. Heti alkuun painelin kylpyyn. Kylvyn jälkeen olikin jo aika kirjautua ulos hotellista, sillä check-outin viivästyminen olisi aiheuttanut lisäkustannuksia.
Lähdin kävelemään kohti Tokyo Metropolitan Government Offices-rakennuksia, missä sijaitsevat kaupungin ehkäpä parhaat näköalapaikat. Ja vieläpä ilmaiset sellaiset. Matkalla pysähdyin eräässä kahvilassa syömässä aamiaseksi hot dogin ja pari lasillista jääteetä.
Pilvenpiirtäjäjien 45. kerroksissa sijaitsevista näköalatasanteista sai jonkinlaisen käsityksen kaupungin hirvittävästä koosta. Kaupunki jatkui horisontista horisonttiin, muutamien suurten puistojen täplittämänä betoniviidakkona. Otettuani ison kasan valokuvia molemmista torneista, suuntasin kohti Shinjukun asemaa. Matkalla pysähdyin kuitenkin ostamaan olkalaukun, sillä Akihabarassa kertyneiden ostosten kuljettaminen muovipusseissa alkoi pikkuhiljaa tympäisemään. Ostin myös samalla pienet kiikarit, joka varmasti tulevat ennenpitkää tarpeeseen.
Shinjukusta suuntasin kohti Harajukua. Harajukussa oli hirvittävästi nuorisoa pakkautuneena yhdelle kapealle kadulle. Kadun varret olivat täynnä vaate- ja trendikauppoja. Luovittuani ihmismassan läpi, päädyin suuremmalle ja hieman väljemmälle alueelle. Kävin katsomassa erästä suurta lelukauppaa ja kävin syömässä.
Harajukusta jatkoin matkaani Shibuyaan, jossa vietin hieman yli tunnin kierrellen katuja. Pistäydyin myös paikallisessa KFC:ssä ostamassa juotavaa.
Seuraavaksi suuntasin kohti Oodaiban kaupunginosaan. Oodaiba on todella mielenkiintoinen paikka viettää ilta istuskellen jossain rannan ravintoiloista, kierrellä kaupoissa tai katsella alueen erikoista arkktehtuuria. Alueelta löytyy myös pieni kopio New Yorkin vapaudenpatsaasta. Kävin syömässä eräässä havaijilaisessa hampurilaisravintolassa ja katselin auringonlaskua. Ruuan jälkeen kiertelin katselemassa rannan tuntumassa olevia liikkeitä.
Odaibasta suuntasin kohti Tokion asemaa. Ostin luotijunalipun ja palailin kohti Nagoyaa. Jälkeenpäin ajatellen kaksi päivää ei riitä mihinkään Tokiossa käydessä. Pikemminkin päivä tai pari jokaista kaupunginosaa kohti olisi parempi, jos vain aikataulu moisen sallii. Seuraavalla kerralla jätän myös Akihabarassa käynnin viimeiseksi, sillä ostosten kantaminen vajaan kahden päivän ajan ei todellakaan ole mitään herkkua.

Tokio, part I

2005-05-02T00:00:00.000+03:00

Heräilin aamulla kello yhdeksän aikoihin. Suihkun jälkeen pakkailin jotain tarpeellisen oloista tavaraa reppuun ja lähdin metrolla Nagoyan asemalle. Asemalla kävin ostamassa Shinkansen-lipun Tokioon. Löysin jopa suosiolla oikealle laiturille ja noin 10 minuutin odottelun jälkeen juna tulikin. Luotijunat näyttävät kulkevan todella tiuhaan, sillä omaa junaani odotellessani asemalta lähti pari muutakin shinkansenia. Matka junalla taittui todella mukavasti, sillä juna oli kohtuu hiljainen ja ennen muuta nopea. Parin tunnin junailun jälkeen olinkin perillä Tokion asemalla. Hetken harhailun ja lounaan jälkeen jatkoin matkaani Yamanote-linjalla kohti Akihabaraa.
Akihabara on tunnettu elektroniikkaliikkeistään sekä lukemattomista manga- ja animeharrastajille suunnatuista liikkeistään. Itse tulin pääasiassa kierrelleeksi jälkimmäisissä, vaikkakin pistäydyin katselemassa muutamaa elektroniikkaliikettäkin. Ostin kasan sarjakuvia sekä elektronisen kanji-sanakirjan Akihabarasta. Tässä vaiheessa päivä alkoi jo kääntyä illaksi, joten suuntasin Yamanote-linjan junalla kohti Shinjukua.
Shinjukussa etsiydyin Green Plaza Shinjuku kapselihotelliin. Hotellin maksettuani kävin kylpemässä hotellin kylpyläosastolla miltei parin tunnin ajan. Rentoutumisen jälkeen pistäydyin ulos katselemaan Shinjukun yöelämää. Pelihalleja ja karaokeja tuntui alueella ainakin olevan riittävästi. Myös tyylikkäitä ravintoloita oli runsaasti. Ruokailun jälkeen jatkoin vielä jonkin aikaa kiertelyä, jonka jälkeen palailin hotellille nukkumaan.
Kapseli oli yllättävän mukava paikka nukkua, vaikkakin patja oli turhan ohut minun makuuni. Mahduin jopa yllättävän hyvin kapseliin, eikä minun tarvinnut jättää jalkoja verhon ulkopuolelle.

Suunnittelua

2005-05-01T00:00:00.000+03:00

Sunnuntai meni pääasiassa suunnitellessani huomista Tokion reissua. Tutkiskelin karttoja, luin netistä suosituksia ja kirjoittelin ylös mielenkiintoisimpia kohteita. Iltasella kävin syömässä ramenia ja ostin konbinista jotain pientä purtavaa. Menin aikaisin nukkuman, jotta pääsisin huomenissa liikkeelle tarpeeksi aikaisin.

Uimari

2005-04-30T00:00:00.000+03:00

Kävin tänään ostamassa JUSCO:sta leivänpaahtimen ja lämpömittarin. Kävin myös ruokaosastolla, mikä oli ehkä hieman huono ajatus lauantaipäivänä, sillä osasto oli todella ruuhkainen. Sain kuitenkin ostokseni suoritettua ja palailin kämpille.
Metroa odotellessani eräs nuori japanilainen tuli juttelemaan englanniksi. Kun hän kuuli että olen Suomesta hän lateli suoraan päästä tärkeimmät tiedot Suomesta ja varmuuden vuoksi vielä muistakin pohjoismaista. Hän oli kuulemma kova uimaan ja olipa joku hänen seurakaverinsa Japanin olympiajoukkueen uimari. Hauska mies jokatapauksessa.

Kylpylä

2005-04-29T15:51:00.000+03:00

Tänään kävin herättyäni viemässä pyykit koneeseen ja siivoilin hieman kämppää. Illemmalla lähdin jo pidemmän aikaa suunnittelemalleni reissulle yleiseen kylpylään. Valitsin kylpyläksi erään Arahatan aseman lähistöllä sijaitsevan paikan. Kylpylässä käynti maksoi 380 jeniä. Kylpylä ei ollut kovin suuri, mutta kuitenkin oikein mukava paikka. Paikassa oli 4 erilaista allasta, kuumavesiallas, poreallas, kylmävesiallas ja altaallinen höyryhuone. Puolen tunnin pulikoinnin jälkeen palailin kämpille. Matkalla kävin maksamassa konbinissa sähkölaskuni ja ostamassa vähän evästä illaksi. Iltasella katsoin TV:stä erään elokuvan ja kokkasin vähän ruokaa.

Juomaa ja laulua

2005-04-28T12:00:00.000+03:00

Koulua oli päivällä parin iltapäivätunnin verran. Kuulin tunnille, että illalla on joku pakollinen kokoontuminen yliopistolla. Koulun jälkeen kävin hakemassa liikkeestä eilen tilaamani puhelimen. Puhelimen saamisessa meni hetki, joten ehdin käydä kotona pikaisesti vaihtamassa vaatteet odotellessa. Puhelimen saamisen jälkeen menin suoraan yliopistolle. Tilaisuuden alkamista odotellessa Johanna näytti miten puhelimen postiosoite vaihdetaan.
Alkuperäinen tarkoitus oli ilmeisesti ollut mennä izakayaan viettämään iltaa, mutta koska huomisesta alkaen on "golden week", eli viikon mittainen kansallinen loma-aika, ei kv-yksikön väki ollut onnistunut tekemään varausta. Siispä menimme yliopiston yläkerran salonkiin syömään catering-palvelun tuomaa ruokaa ja juomaan olutta. Jokainen piti pienen puheen, joissa kertailtiin hieman tunnelmia ensimäisen kuukauden jälkeen. Puheiden jälkeen herra Kanazawa kävi tuomassa pöytäämme pullollisen Puolalaiseta vodkaa ja sanoi että tuossa suomalaisille juotavaa. Pullo tyhjeni aika pian pöydässä olleiden viiden hengen voimin. Saimme myös kv-keskuksen ylimmältä johtajalta liput expoon.
Tilaisuuden jälkeen lähdimme opiskelijaporukalla karaokeen. Muutaman lisäkaljan jälkeen kävimme Janoshin kanssa laulamassa Bee Geesin Stayin' Aliven. Loppuilta menikin sitten muiden laulantaa kuunnellessa. Karaoken kävin syömässä toronikuramenit kämpän lähistöllä sijaitsevassa ravintolassa. Ruuan jälkeen kävin vielä vilkaisemassa uutta naapurustoon avattua 99 shopia, missä kaikki myytävät tuotteet maksavat 99 jeniä.

Puhelintilaus

2005-04-27T12:00:00.000+03:00

Aamun kulttuurituntien jälkeen kävin JUSCO:ssa ostamassa veitsen ja haarukan, sekä kasan ruokaa kotiin. Ajatuksenani oli paistaa kananmunia ja pekonia jonakin aamuna. Käytyäni viemässä ruuat kämpille lähdin syömään Yoshinoyalle. Ruuan jälkeen menin viereiseen puhelinkauppaan hankkimaan puhelinta. Reilun tunnin mittaisen selvittelytyön jälkeen sain tehtyä paperit valmiiksi, mutten kuitenkaan saanut puhelinta, koska heillä ei ollut liikkeessä haluamaani mallia. Puhelimen saaminen siis siirtyi huomiseksi.

Astioita

2005-04-26T12:00:00.000+03:00

Aamulla ajelin junalla Toyotaan. Parilla kouluunnilla ei mitään erikoisempaa tapahtunut, joten ei niistä enempää. Ruokatunnin aikana yritin löytää jotain ruokapaikkaa jossa ei olisi ollut ihan tolkuttomia jonoja. Kuitenkin sade oli ajanut sisään entistä enempi väkeä. Päädyin jonottamaan kampuksen ruokakaupaan, josta ostin sämpylän ja pienen appelsiinilimsan. Ruokailun jälkeen lähdin kendo-dojolle odettelemaan tunnin alkua. Kuitenkin hetken odottelun jälkeen joku kävi sanomassa, että tunnit on peruttu opettajan poissaolon takia.
Paluumatkalla ajelin metrolla suoraan Yagotoon ja kävin JUSCO:ssa ostoksilla. Ostin pari riisikulhoa ja eväslaatikon. Eilen huomasin kotona syödessäni, että riisiä on hankala syödä puikoilla normaalilta lautaselta. Jospa noista kulhoista saisi syötyä vähän helpommin.

Riisinkeitin

2005-04-25T12:00:00.000+03:00

Koulu alkoi yhdeksältä japanintunneilla. Kolmen tunnin opiskelun jälkeen oli ruokatunti ja kävinkin hakemassa evästä eräästä yliopiston lounasmyymälästä. Syötyäni odottelin seuraavan tunnin alkua ja siirryin hiljalleen naapurirakennukseen missä kansainvälisen bisneksen tunti pidetään. Tunnilla käsiteltiin ulkomaalaisten yritysten menestymistä Japanissa. Professori esitteli esimerkkinä erään vaateliikkeen toimintamallin. Tuntuu että bisnestunnilla tajuaa jo hieman paremmin asiaa ensimmäisiin kertoihin verrattuna.
Tunnin jälkeen otin pari valokuvaa Nagoyan kampukselta ja lähdin metrolla kohti Toyotaa. Saavuinkin perille hyvissä ajoin ja ehdin kävellä ympäri kampusta ottamassa valokuvia. Tunnin alun lähestyessä siirryin luokkaan ja istun odottelemaan. Tunnin alettua selvisi että opettaja ei ollut paikalla ja hänen assistentit pitivät jonkin kokeen. Kysymiksistä en paljoa tajunnut, joten päädyin piirtämään pari signaalikäyrää toiselle paperille ja palautin sitten paperit ja lähdin kotiin. Kävin jättämässä reppuni kämpille ja lähdin katselemaan riisinkeitintä JUSCO:sta. Aikani katseltuani päädyin ostamaan halvan mallin, jolla todennäköisesti keittää riisit minun tarpeisiini.
Törmäsin JUSCO:sa myös pariin muuhun vaihtariin jotka olivat katselemassa puhelimia parin japanilaistytön kanssa. Katselin itse myös pikaisesti puhelimia, mutta koska opiskelija-alennuksen saannissa tuntui olevan ongelmia, päätin siirtää ostosta pari päivää.
Kotiin palattuani pistin riisit keittymään. Kuitenkin olin ostanut epähuomiossa edellisenä päivänä sellaista riisiä, jonka keittämisessä menee pari tuntia. Sain siis odotella ruuan valmistumista aika pitkään. Pitänee jatkossa ostaa vähän nopeammin kypsyvää mallia.

Sitten muutama valokuva päivältä:

Chukyo Universityn päärakennus Nagoyan kampuksella

Toyotan kampuksen paraatiportti. Kaikki käynti tapahtuu toisesta portista.

Eräs Toyotan kampuksen rakennuksista. Kuva otettu rakennuksen takaa.

Pyykkipäivä

2005-04-24T12:00:00.000+03:00

Sunnuntaina kävin herättyäni viemässä likaiset vaatteet pesuun. Pistettyäni koneet päälle, otin muutamia valokuvia ulkoa. Odottelin puolisen tuntia pesuohjelman loppumista, jonka jälkeen hain pyykit ja nostin ne kuivamaan parvekkeelleni.
Pyykin kuivamista odotellessani lähdin käymään JUSCO:ssa. Ostin mm. paketillisen pyyhkeitä, riisiä ja soijakastiketta. Ajatuksenani oli laittaa kotona jotain ruokaa, mutta kuitenkin päädyin syömään eräässä JUSCO:n ruokapaikoista. Ruuan jälkeen palailin kotiin ja nostin kuivaneet pyykit sisään ja ladoin ne laatikkoon. Tein illän aikana vielä maanantain läksyt ja katsoin TV:stä elokuvan.

Kuva

2005-04-24T08:06:00.000+03:00

Tyypillinen sivukatu. Kuvattu asunnon lähistöltä. Huomaa ovelasti piilotetut johdot.

Tonella

2005-04-23T17:43:00.000+03:00

Nukuin pitkään ja herättyäni katsoin TV:stä erään parituntisen kisailuohjelmaa, jossa koomikot yrittivät saada tosikkojulkkiksia nauramaan. Kaikenkaikkiaan ihan hupaisa ohjelma. Ohjelman jälkeen katsoin pari jaksoa eräästä sarjasta. Sen jälkeen alkoikin olla jo aika valmistautua vierailuun herra Tonen kotona. Suihkun jälkeen lähdin kohti metroasemaa, jossa törmäsinkin muihin vaihtareihin. Porukalla matkustimme Gokison kautta Nakamura-Kyuakuso-asemalle, josta olikin vain 10 minuutin kävelymatka Tonejen kotiin. Tapasimme herra Tonen vaimon, hänen 14-vuotiaan poikansa ja 12-vuotiaat kaksostytöt. Söimme japanilaista ruokaa, joimme olutta ja keskustelimme yhdestä jos toisestakin asiasta. Lopuksi joimme teetä ja herra Tone esitteli sarjakuva- ja animaatiokokoelmaansa. Kiitettävät määrät tavaraa kaverilla näkyi huoneessaan olevan. Illan päätteeksi palasimme tilataksilla kämpille, yliopiston piikkiin luonnollisesti, vaikkakin metrokyyti olisi ollut ihan riittävä. Näkipähän matkalla hieman paremmin kaupunkia. Jälleen kerran kaupungin koko teki säväyksen. Koko puolentunnin automatkan ajan kaupunki vain jatkui ja jatkui, yhtä vilkkaana, kuin jonkin suuremman suomalaisen kaupungin ydinkeskusta. Shiogama-guchiin päästyäni piipahdin vielä hakemassa konbinista iltapalaksi pari sämpylää ja vetäydyin kotiin syömään.

Kommentoinnista

2005-04-23T17:40:00.000+03:00

Muutin blogin kommentointiasetuksia siten, että kuka vain voin jättää kommentteja viesteihini.

Ulkomaalainen

2005-04-22T00:00:00.000+03:00

Kävin aamusella ennen koulua Tenpaku-ku:n hallintovirastolla hakemassa ulkomaalaiskorttini. Olen siis nyt virallisesti ulkomaalainen. Sen jälkeen piipahdin läheisessä kameraliikkeessä katsomassa digipokkareita ja koska sain hyvän tarjouksen, tein kaupat samantien. Ostamani kamera on Canonin Ixy Digital 600, eli 7.1 megapikselin taskukamera. Ostin lisäksi vara-akun, jottei kuvailu lopu tiukassa paikassa virran puutteeseen. Vein akut kämpille latautumaan ja suuntasin kouluun.
Koulussa oli yhden periodin verran historiaa, jonka jälkeen kouluviikkoni oli pulkassa. Koulun jälkeen kävin UFJ pankissa avaamassa säästötilin. Tilin avaaminen sujui kohtuu kivuttomasti, kiitos ystävällisten pankkivirkailijoiden, jotka avustivat lomakkeiden täyttämisessä.
Pankista painelin metrolla Osu-Kannoniin ostamaan isompaa muistikorttia kameraani. Alkuperäiselle kortille mahtuu ehkä 10 kuvaa suurimmalla tarkkuudella. Matkalla poikkesin eräässä anime&manga-liikkeessä. mistä ostin muutaman uuden sarjakuvan ja pari värikästä muovitaskua papereita varten. Ostin eräästä toisesta liikkeestä 1 gigatavun muistikortin, jolle mahtuu noin 350 kuvaa suurinta tarkkuutta käyttäen. Söin myös Osussa tacon, jonka jälkeen palailin kämpille testaamaan kameraa.
Illan testailun aikana en tullut ottaneeksi yhtään kuvaa, jotka olisivat olleet blogiin sopivia, joten jääköön laittamatta. Puolenyön aikaan kävin vielä konbinissa ostoksilla ja Yoshinoyalla syömässä. Ruokailun jälkeen katsoin televisiosta visailuohjelmaa tunteroisen ja menin nukkumaan.

Nagoya JR Station

2005-04-21T14:32:00.000+03:00

Tänään koulussa oli kaksi periodia japania. Yhä kurssit tuntuvat lähinnä kertaavilta, eikä uutta asiaa ole vielä kuulunut. Tuntien jälkeen kävin Matsuyassa syömässä jonkin pihviruuan. Jälleen kerran täkäläinen "pikaruoka" osoitti täyttävyytensä. Ruuan jälkeen kävin nostamassa hieman käteistä naapurin postitoimistosta ja suuntasin metrolla kohti Nagoyan juna-asemaa. Möhlin metron vaihdossa hieman, jonka vuoksi jouduin maksamaan ylimääräiset 200 jeniä ylimääräistä jatkoyhteydestä. Pääsin kuitenkin perille asemalle ilman muita ongelmia. Pyöriskelin aikani aseman ostoskeskuksessa, jonka jälkeen suuntasin ylös maan pinnalle. Päädyin ulos eräästä uloskäynnistä joka oli juuri sopivasti juna-aseman 50+ kerroksisten tornitalojen juurella. Korkean näköisiä olivat kyllä. En kuitenkaan viitsinyt lähtä katselemaan maisemia, ennen kuin saan hommattua paremman kameran. Jonkin aikaa lähistöllä hieman eksyksissä käveltyäni löysinkin CompMart-tietokoneliikkeen, josta sainkin tunnin kiertelyn jälkeen hankittua kaipailemani kuuloke-mikki yhdistelmän, sekä kaukosäätimen Ipodiinin. Palailin metrolla kämpille testaamaan ostoksiani. Uudella mikillä nettipuhelun tekeminen onnistui jo huomattavasti paremmin kuin aiemmin. Loppuilta meni pääasiassa kotiväen kanssa jutellessa.

Testailua

2005-04-20T18:04:00.000+03:00

Nyt kun olen saanut nettiyhteyden, voin kirjoittaa ja ylläpitää tätä blogia hieman paremmin. Tarkoituksenani on kirjoitusten yhteyteen sisällyttää muutamia tekstiin liittyviä kuvia, jos sellaisia on tullut otettua. Laitan nyt tähän testiksi yhden hanamin aikaan ottamani kuvan. Kuvaa klikkaamalla saa ladattua isomman version kuvasta.

Nagoyan linna kuvattuna Meijo-Koenista

Intternet ja ATK

2005-04-20T00:00:00.000+03:00

Japanin kulttuuri-kurssin tauon ansiosta koko päivä oli vapaa. Nukuinkin eilisen illanvieton jäljiltä puolenpäivän paikkeille. Heräilyn jälkeen korjailin isommat roskat pois lattialta ja lähdin viemään roskia. Kuitenkin Matt tuli käytävässä vastaan ja muistin että hänellä oli kämpässään pölynimuri. Kysyinkin imuria lainaan ja hän kävi hakemassa sen minulle. Imuroin kämpän pikaisesti ja lähdin sitten viemään roskat sekä piipahtamaan JUSCO:ssa. Ostin JUSCO:n marketista leipää ja hiusgeeliä. Toiselta osastolta ostin lusikan ja kynsileikkurin. Ostin vielä jonkin pannukakkumaisen pikkuleivoksen, jossa oli sisällä punaista paputahnaa.
Kämpille palattuani istun TV:n ääreen odottelemaan täksi päiväksi lupailtua Internet asentajaa. Asentaja soittelikin ovikelloa piakkoin. Asennus näytti sujuvan ilman suurempia ongelmia ja nettikin tuntui toimivan. Ilta vierähtikin sitten sähköpostien lueskelussa ja muun värkkäyksen ohessa. Pikaisen nettipuhelutestin perusteella linja tuntuu olevan hintansa väärti jo pelkästään puheluiden osalta. Ongelmana on kuitenkin kannetavani sisäänrakennetun mikrofonin hiljainen äänentaso, joten joudun ostamaan kuulokemikrofonin huomenna.

Kendoa

2005-04-19T12:00:00.000+03:00

Heräilin hyvissä ajoin, jotta ehdin Toyotan kampukselle. Pääsinkin kampukselle noin 15 minuuttia ennen 'Performance Theory'-kurssin alkua. Tällä kertaa kurssilla leikittiin kuuloaistilla. Aluksi sidottiin kaikkien silmät ja jokaisella annettiin filmipurkki jossa oli jotain sisällä. Purkkia ravistelemalla etsittiin sitten toista henkilöä jolla oli sama esine purkissa. Sen jälkeen siteet poistettiin ja porukka jaettiin kahteen ryhmään. Ryhmissä piti etsiä pareja 20 ruudukolla olevan filmipurkin seasta. Ruudokkohässäkän jälkeen vielä toistettiin alun silmiensitomisleikki. Kurssi ei tunnu kovin akateemiselta, mutta toisaalta kurssi on yksi mukavimmista mitä täällä tuntuisi olevan.
Seuraavaksi olikin vuorossa 'Computer Vision'-kurssin luento. Kurssilla kirjoiteltiin vain nippu pisteen paikantamiseen liittyviä kaavoja vihkoon. Kurssin jälkeen kävin pahoittelemassa proffalle eilistä poissaoloani 'Image Processing'-luennolta. Eipä tuo tuntunut paljoa haittaavan.
Seuraavaksi olikin vuorossa Kendoa. Aluksi kävin hakemassa Senseiltä kypärän alla pidettävän hupun, jotka hän oli ostanut minulle ja Patrickille. Patrick oli sairauden takia kotona tänään, ja kerroin myös tämän Senseille. Aluksi haimme Dojon varastosta kendossa käytettävän takin ja hakaman. Sensei näytti miten varusteet puetaan ja hän myös samalla demonstroi ettei varusteiden alla tarvi pitää edes alushousuja. Noh, pidin kuitenkin kaikkien muiden tavoin alushousut päällä kun puin kamppeet päälle. Opettelimme kendon harjoitteluun littyviä 'rituaaleja' puolisen tuntia ja sen jälkeen opettelimme 6 eri hyökkäystä. Kendo tuntuisi olevan todella mukavaa hommaa, vaikkakin näin alkuun tuntuu, että uutta asiaa tulee enempi kuin ehtii oppia. Kielitaidon puute vaikeuttaa asiaa velä entisestään.
Kendon jälkeen palailinkin sitten Shiogamaan odottelemaan illan karaoketa. Karaokessa oli ihan kivaa, kunhan alun jännittämisestä pääsi yli. Itse lauloin Zachin kanssa Beatlesin Yesterdayn. Karaoken jälkeen kävimme vielä muutaman vaihtarin ja parin japanilaistytön voimin eräässä lähistön meksikolaisravintolassa syömässä burritot. Kämpille palailtuani katsoin vielä jonkin aika telkkaria ja menin nukkumaan.

Valokuvamalli

2005-04-18T12:00:00.000+03:00

Aamulla koulu alkoi japanintunneilla. Tunneilla ei ollut vieläkään mitään kovin ihmeellistä. Ruokatauolla olin aikonut kääntää kendotekstiä, mutta herra Kanazawa tuli kyselemään minua ja Matt:ia johonkin valokuvausjuttuun. Päädyimmekin erääseen yliopiston taukotilaan kuvattavaksi. Ennen kuvausta meidän piti vaihtaa epämääräiset, vihreät paidat päällemme. Kuvat ilmeisesti tulevat johonkin yliopiston mainosjulisteisiin, joita levitetään kaupungin lukioihin.
Ruokatauon jälkeen olikin Kansainvälisen bisneksen aika. Oikean luokan löytäminen tuotti hieman hankaluuksi, sillä viimeviikolla meille oli sanottua, että luokka vaihtuu. Kuitenkin tunti pidettiin samassa paikassa kuin viimeksikin. Tunnilla tajusin jopa osan asiasta, toisin kuin viime kerralla. Tunnilla käsiteltiin muunmuassa Kiinan ja Japanin välisiä erimielisyyksiä.
Tunnin jälkeen kävin syömässä yliopistolla ja käänsin sen jälkeen kendotekstiä. Käännöstyössä aikaa vierähti vähän liiaksikin, sillä myöhästyin Toyotan junasta ja missasin Image Processing luennon. Palailin kämpille jatkamaan käännöstä ja sain noin puolet teksistä käännettyä illan aikana. Kirjoitin raporttiini pääkohdat, joskin ne tuntuivat olevan hieman ristiriitaisia, joten lieköhän tajusin koko asiaa ihan oikein.

Sushia

2005-04-17T12:00:00.000+03:00

Heräilyn ja aamutoimien jälkeen lähdin käymään JUSCO:ssa. Kävin JUSCO:n alakerran sushiravintolassa syömässä heti aluksi jotain. Tilaaminen oli syystä tai toisesta hieman hankalampaa kuin muualla, joten päädyin ottamaan summassa jotain evästä ruokalistalta. Tarjoilija toikin pian ison kulhon misokeittoa, jossa kellui puolikas rapu. Alun hankaluuksien jälkeen sainkin korkattua ravun kuoren ja elukka osottautui ihan hyvän makuiseksi, joskaan syötävää siinä ei paljoa ollut. Päädyinkin lisäksi syömään pari annosta pienempiä sushi nokareita, joita kulki liukuhihnalla tiskin edessä. Liukuhihna systeemi on ihan mielenkiintoinen. Siinä saa itse noukkia haluamansa evään hihnalta, ja annoksen hinnan näkee lautasen väristä. Lopuksi tarjoilija käy laskemassa lautaset pöydässä ja antaa sitten laskun.
Sushin jälkeen kävin ostoksilla yläkerrassa. Ostin kaksi lautasta kämpille sekä yhden monista kuukausittain ilmestyvistä, puhelinluettelon paksuisista sarjakuvajulkaisuista. Kämpille palattuani aloin kääntämään kendokurssilla jaettua materiaalia josta pitäisi kirjoittaa raportti tiistaiksi. Loppuilta vierähtikin käännöstyön parissa. 5 tunnin urakan jäljiltä olin saanut noin puoli sivua käännettyä. Tuolla vauhdilla ei taida olla toivoa koko tekstin kääntämisestä.

Retkeilyä

2005-04-16T12:00:00.000+03:00

Tänään oli kv-keskuksen järjestämä retkipäivä. Heräsin kello 9 aikaan ja aamutoimien jälkeen lähdin liikkeelle. Tapasin käytävässä muut samassa kerroksessa asuvat vaihtarit ja lähdimme yhdessä metrolla tapaamispaikkaan. Perillä oli kv-keskuksen johtaja odottelemassa muiden vaihtareiden kanssa. Tämä johtaja on siis herra Tonen esimies. Porukalla kävimme tutustumassa Nagoyan linnaan sekä sen välittömään ympäristöön. Linna on ihan hieno, mutta ei kuitenkaan mikään todella erikoinen paikka.
Linnassa käynnin jälkeen söimme lounasta, jonka aikana herra Tone liittyi seuraamme. Lounaan jälkeen lähdimme metrolla Nagoyan satamaan, missä kävimme lyhyellä satamaristeilyllä. Risteilyn jälkeen olimme vapaat loppupäivän. Kävimme Villen kanssa sataman vieressä olevassa Italia-jäljitelmä-kylässä. Kylän jälkeen menimme Nagoya Aquariumiin katsomaan mm. delfiinejä ja miekkavalasta. Parin tunnin kiertelyn jälkeen palailimme metrolla Shiogama-guchiin.
Matkalla tapasimme Ericin ja Mattin ja lähdimme porukalla syömään. Kävimme eräässä lähistön turkkilaisessa ravintolassa syömässä. Safka oli todella hyvää ja varmaan tulee toistekin käytyä samaisessa paikassa syötyä. Ruuan jälkeen palailin kämpille kokeilemaan kendo-kurssin materiaalin kääntämistä. Käännöstyö on kuitenkin todella tuskaista, enkä oikein usko että saan tekstiä käännetyksi tiistaiksi.
Hetkisen tuskailun jälkeen lähdin käymään konbinissa ja nettikahvilassa. Ostin konbinista TV-lehden, jotta saisin selvitettyä mitkä kanavat telkkaristani näkyvät. Tiedän etteivät kaikki kanavat näy, mutta kaukosäätimen menu-näppäimen toimimattomuus estää uusien kanavien haun. Iltasella totesin myös että olin lievästi polttanut naamani ja käteni päivän aikana. Parin päivän ajan täällä on ollut todella lämmintä ja aurinko on paistanut reippaasti.

Heräteostoksilla

2005-04-15T12:00:00.000+03:00

Perjantain ainoa tunti on 3. tunnilla pidettävä Japanin historia. Miltei kaikki vaihtarit taisivat olla kurssilla mukana. Lisäksi kurssilla oli useita kiinalaisia ja korealaisia. Ensimmäisen tunnint sisältö oli aika kuivaa asiaa, joten ei siitä sen enempää. Tunnin jälkeen juttelin eri ihmisten kanssa kv-keskuksessa tunteroisen, jonka jälkeen lähdin syömään Matsuyaan.
Ruuan jälkeen matkasin metrolla Osu-Kannoniin etsimään toista elektronista sanakirjaa. Aiemmin ostamani on ihan hyvä, mutta tarvin vielä toisen johon voin kirjoittaa kynällä kanji-merkkejä, jotka sanakirja sitten tulkkaa hiraganaksi. Kuitenkin selvisi että sanakirja on erikoistilaus tuote, ja sen saamisessa menee pari viikkoa. Jätin vehkeen toistaiseksi tilaamatta ja kävin katselemassa muita liikkeitä. Ostin läppärilleni hiirimaton, sekä hetken pohdiskelun jälkeen iPod Mini mp3-soittimen. Soittimessa on 6Gb tilaa, joten saan sinne mahtumaan tuhatkunta musiikkikappaletta.
Ostosten jälkeen palailin metrolla kämpille ja kävin myös piipahtamassa nettikahvilassa jonkin aikaa. Iltasella katselin vielä hetken televisiota ja menin nukkumaan.

Pyykkipäivä

2005-04-14T00:00:00.000+03:00

Nukuin kello 11 nurkille ja söin aamiaseksi aiemmin ostamani kolmioleivät. Yliopistolle lähdin hieman 12 jälkeen. Yliopistolla kuuntelin hetkisen yliopiston sinfoniaorkesterin soittelua, jonka jälkeen menin kv-keskuskeen odottelemaan japanintuntien alkua. Tunnit alkoivatkin ajallaan ja tunnilla kertailtiin pitkälti viimeisen kahden vuoden aikana opiskelemaani asiaa. Tuntien jälkeen kävin Janoshin kanssa JUSCO:sta ostamassa roskakorin ja WC:n puhdistusharjan. Kämpille päästyäni kävin pesemässä pyykkiä alakerran pesutuvassa. Koneet tuntuvat pesevän pyykit kylmällä vedellä, mikä vaikutaa vähän oudolta, mutta kaipa vaatteet puhdistuvat silläkin. Pesun aikana kävin Yoshinoyalla syömässä jonkin sianlihaan liittyvän annoksen. Ruuan jälkeen kävin hakemassa pyykit koneesta ja nostin ne kuivamaan pesuhuoneeseeni. Pesuhuoneen katossa on lämpöpuhallin, millä saa kuivattua näppärästi pyykin. Illan katselinkin sitten TV:tä ja odottelin pyykin kuivumista, jotta pääsisin itse suihkuun.

Kyldyyr

2005-04-13T00:00:00.000+03:00

Keskiviikon ainoa tunti koulussa oli 'Japanese Culture'. Kyseessä on ainoa kurssi joka pidetään englanniksi. Professori Kusumi kyseli meiltä, mikä Japanin kulttuurissa kiinnostaa, jotta hän voisi suunnata kurssin sisällön sen mukaan. Kusumi itse on ympäristötutkimukseen erikoistunut ja hän ehdottikin että kävisimme vierailulla jätteenkäsittelylaitoksessa. Vierailu kuulostaa mielenkiintoiselta, ottaen huomioon Nagoyan edistyneen jätehuollon tason. Valitsimme myös pari kirjaa, jotka luemme kurssin puitteissa ja keskustelemme niistä tunneilla. Tunnin jälkeen kävimme Wai Iengin ja Zachin kanssa läheisessä kirjakaupassa ostamassa toisen kurssin kirjoista. Samalla reissulla kävin myös ostamassa toisesta kirjakaupasta pari uutta sarjakuvaa. Kävin kokeilemassa rahan nostamista yliopiston lähellä sijaitsevasta postitoimistosta. Nosto onnistui hyvin ja saatoinkin ostaa JUSCO:sta erään karttakirjan Nagoyan kaupungista. Kirjassa on noin 200 sivua yksityiskohtaisia karttoja kaupungista ja sen lähialueesta. Kämpille palattuani lähdin syömään läheiseen Yoshinoya-ketjun ravintolaan. Samalla reissulla kävin myös nettikahvilassa kirjoittelemassa uusimmatkuulumiset ja kämpiltä soitinkin vielä kotiin. Iltasella katsoin vielä TV:stä jotain draamasarjaa ja kuuntelin musiikkia. Pitäisi ostaa paremmat kuulokkeet, kunhan moiset jossain tulevat vastaan.

Koulunkäyntiä Toyotassa

2005-04-12T00:00:00.000+03:00

Herätyskello soi puoli kahdeksan aikoihin. Suihkun jälkeen katsoin tv:stä aamu-uutiset ja lähdin metroasemalle. Nousin Toyotan suuntaan menevään metroon ja ajattelin pääseväni sillä suoraan perille. Kuitenkin juna olikin vain aluemetro ja se pysähtyi muutaman aseman jälkeen ja minun piti vaihtaa toiseen junaan. Junan vaihto kesti kymmenisen minuuttia, eikä se oikein ollut hyväksi aikataululleni. Nousin junasta Josuin asemalla, ja nousin yliopiston omaan bussilinjaan, joka ajaa aseman ja kampuksen välillä. Pääsin kampukselle noin 5 minuuttia myöhässä. Herra Tone oli odottelemassa minua kampuksen bussiterminaalilla. Hän vei minut ensimmäisen kurssini luokkaan ja esitteli minut professori Miyatalle. Miyata oli oikein mukava mies ja kuulemma ottaa innolla vastaan vaihto-oppilaita kursseilleen. Aamun kurssi oli 'Performance Theory' eli suomennettuna esiintymisteoriaa. Puolen tunnin jäänsärkemisleikin jälkeen teimme pari pantomiimiesitystä. Kurssi oli ihan mukavan oloinen, vaikkakin välillä ohjeiden ymmärtämättömyys harmitti vähän. Seuraavaksi herra Tone vei minut 'Computer Vision' eli tietokonenäk・-kurssille. Juttelimme hetken kurssia vetävän professori Koshimizun kanssa 'Image Processing' kurssiin liittyvästä seminaarista, johon proffa olisi minun toivonut osallistuvan. Seminaari kuitenkin menee kendon kanssa päällekkäin ja se saattaa kestää usein iltapäivästä jopa puoleen yöhön. Lupasimme Tonen kanssa palata asiaan lounaan jälkeen. Kurssilla sain jälleen esitellä itseni luokalle. Kurssi vaikutti ihan mielenkiintoiselta, joskin pelkään että asia menee turhan vaikeaksi ymmärtää jatkossa. Kurssin jälkeen herra Tone tarjosi minulle lounaan henkilökunnan ravintolassa. Ruoka oli perinteisen japanilaisen aterian oloinen ja maistui todella hyvälle. Lounaan jälkeen herra Tone soitti herra Kanazawalle, joka suositteli, että en ota seminaaria. Lounaan yhteydessä herra Tone myös osoittautui suureksi Sailor Moon faniksi. Muun muassa hänen puhelimessaan ja salkussaan oli SM aiheisia tarroja. Kävimme ennen seuraavaa kurssia tapaamassa professori Koshimizua ja ilmoitimme hänelle, että en pysty osallistumaan seminaariin. Proffa kuitenkin toivotti minut tervetulleeksi hänen puheilleen jos joskus haluan vielä palata asiaan.
Seuraavaksi koukkasimme Patricin bussiterminaalista ja kävelimme Kendo-dojolle. Kendon opettaja on 8-dan mustanvyön kendoka, joita on alueella todella harvassa. Kohtuu kova kaveri siis. Jälleen kerran jouduimme esittelemään itsemme muulle porukalle tunnin alussa. Heti alkuun meille lykättiin 5 sivua japaninkielistä tekstiä. Teksistä pitää kuulema kirjoittaa raportti ensi viikon kertaa varten. Nopeasti vilkaistuna en ymmärrä tekstistä juuri mitään, joten kääntämisestä tulee iso urakka. Ensimmäisellä tunnilla ei tehty mitään erikoisempaa, vaan sensei puhui kendosta reilun tunnin ja sitten luki sivun verran tekstistä. Lopuksi meidän piti kirjoittaa raportti hänen lukemastaan pätkästä. Luonnollisestikaan en tajunnut asiaa, enkä tehtävänantoa, joten päädyin kirjoittamaan jotain ihan muuta paperilleni. Ensi viikolla ilmeisesti aloitetaan sitten harjoittelu. Kendon jälkeen palailin junalla kämpille ja otin nokoset. Unien jälkeen lähdin käymään konbinissa ostamassa jotain evästä En kuitenkaan viitsinyt lähteä enää kauemmaksi syömään, koska ulkona on satanut koko päivän. Iltasella katsoin parit rästiin jääneet videopätkät koneelta ja menin nukkumaan.

Koulu alkaa

2005-04-11T00:00:00.000+03:00

Herätys kello 7.45. Kävin suihkussa ja lähdin kohti yliopistoa. Opistolla keräännyimme kansainväliseen keskukseen, josta meidät sitten paimennettiin oikeisiin luokkiin. Alkuun minulla oli 3 tuntia alemman tason japania, joka osoittautuikin turhan helpoksi. Opettaja aikoikin hieman tarkistaa kurssin tasoa ja piti lopuksi pienehkön kokeen. Kaikki muut kurssilla olevat, Janoshia lukuunottamatta, sanoivat tuntia turhan helpoksi. Janosh on lukenut japania vasta todella vähän, joten hänellä tulee olemaan vaikeaa, jos kurssin tasoa nostetaan kovin paljon. Japanintuntien jälkeen meillä oli lounastauko ja kävimmekin hakemassa eräästä yliopiston ruokalasta mukaamme purkilliset katsudonia. Ruuan jälkeen alkoikin olla seuraavan kurssin aika, joka minun ja Ericin kohdalla 'International Business'. Kurssia pitävä professori Furuta pistäytyi pikaisesti kv-keskuksessa esittäytymässä ja jatkoi sitten omille asioilleen. Piakkoin herra Kanazawa vei meidät oikeaan luokkaan ja kertoi matkalla Furutan olevan yksi yliopiston parhaista opettajista. Kurssin aluksi oli jälleen itse-esittely, joka kuitenkin sujui jo rutiinilla. Muuten tunti sujui istuskellessa, sillä Furutan puhe on todella nopeaa, eikä kielitaito tunnu riittävän asian ymmärtämiseen. Pitää vielä katsella ensiviikon tunti ja sitten miettiä onko minulla mitään mahdollisuuksia kurssilla. Eric, joka on todella hyvä japanin puhuja, totesi myös olleensa pihalla koko tunnin. Tunnin jälkeen palasin kv-keskukseen jossa värkkäsimme Kanazawan kanssa lukujärjestystäni. Monet kurssit joita olisin halunnut ottaa, olivat joko syksyllä pidettäviä, tai vaativat jonkun syksyn kurssin esitietoina. Myös päällekkäisyydet estivät parin kurssin valinnan. Päädyimme lopulta lukujärjestykseen, jossa on 11 kurssia. Neljän japaninkurssin ja kv bisneksen lisäksi lukujärjestyksessä on 'Image Processing', 'Performance Theory', Computer Vision', 'Kendo', 'Japanese Culture' ja 'Japanese History'. Kurssivalintojen jälkeen kävin Kentaron, eli Kenin kanssa hakemassa minulle kuukausilipun metroon/junaan välille Yagoto-Josui. Todellisuudessa lippu olisi pitänyt ottaa välille Shiogamaguchi-Josui, mutta herra Kanazawa sanoi, että kannattaa merkata osoitteeksi Yagoto, jotta voin kulkea kotoani molemmille kampuksille samalla lipulla. Lipun hankinnan jälkeen palasimme kv-keskukseen, josta lähdimme Johannan, Matt:n, Zacharyn, Ericin ja Patricin kanssa JUSCO:n alakertaan syömään. Ruuan jälkeen menimme yläkertaan katsomaan Zachille ja Matt:lle elektronisia sanakirjoja. Pojat kuitenkin katselivat vermeitä niin pitkään, että me muut menimme takaisin alakertaan, jossa söin Johannan kanssa jotkin jäätelö/sorbettihässäkät. Kun sanakirjaostokset olivat tehty, lähdimme kohti asuntoa. Kämpillä avasin telkkarin ja retkahdin sängylle makoilemaan. puoli yhdentoista aikoihin kävin suihkussa ja jatkoin sarjakuvan lukemista. Hetkisen jälkeen menin nukkumaan, koska huomenna on aikainen herätys ja matka Toyotan kampukselle.

Safkaa

2005-04-10T00:00:00.000+03:00

Nukuin pitkään ja katsoin tv:tä. Iltapäivällä lähdin ulos syömään lähiravintolaan jossa olin eilen aikonut käydä. Kuitenkin ravintola oli vielä kiinni joten kävin kävelemässä lähialueella. Löysin mm. kamerakaupan, jossa oli näytillä Canon EOS Digital Kiss N kameroita joita olen katsellut. Hinta oli kuitenkin kohtuu suolainen joten jätin toistaiseksi kaupat tekemättä. Kävin myös katsomassa läheistä baseball rangea, jossa syöttökone latoo palloja kohti lyöjää, joka sitten lätkii palloja verkkoihin. Rangelta suuntasin kohti ravintolaa, joka ei kuitenkan ollut auki, vaikka aukioloaikojen mukaan olisi pitänyt olla. Päädyin siis nettikahvilan alakerrassa olevaan todella suosittuun katsudon ravintolaan. Pitkähkön odotuksen jälkeen tarjoilija kävi tuomassa eteeni ihan järkyttävän kokoisen katsudonannoksen. Puolet syötyäni olin ihan täynnä enkää pystynyt syömään enempää. Lähdin ravintolasta piipahtamaan kämpillä lataamassa uusimmat valokuvat kameraani ja suuntasin kohti nettikahvilaa. Kahvilasta lähdettyäni piipahdin vielä konbinissa (24h elintarvikekauppa, esim. seven eleven) ostamassa roskapusseja ja sateenvarjon huomisen säätiedotusta silmällä pitäen. Kotona lueskelin sarjakuvaa jonkin aikaa ja pistin sitten nukkumaan.

Sakae

2005-04-09T00:00:00.000+03:00

Heräsin jälleen kello 12 nurkilla. Katselin tv:stä baseballia ja yritin saada tolkkua pelin säännöistä. Kello kahden aikoihin lähdin Sakaeen, eli Nagoyan "keskustaan". Matka metrolla kesti noin 40 minuuttia, junan vaihto mukaanlukien. Nousin ylös Sakaen asemalta suoraan Nagoyan keskuspuiston reunalle. Kävelin puiston läpi ja katselin paikalle kerääntyneiden muusikoiden soittelua. Huomasin puiston toisella reunalla olevan Nagoyan TV-tornin ja siellä olevan näköalatasanteen. Maksu torniin oli 750 jeniä mutta toisaalta eipä siellä tarvi joka päivä käydä, joten päätin käydä katselemassa maisemia ylhäällä. Ylhäältä napsin valokuvia riittävästi, että niistä voi joskus kasata jonkinlaisen panoraamamakuvan. Tornissa vierähti tunnin verran aikaa, jonka jälkeen käveleskelin ympäri keskustaa ilman varsinaista päämäärää. Pistäydyin kirjakaupassa ostamassa pari kirjasta, sekä KFC:llä syömässä kanawrapin. Kävin myös kiertelemässä parissa pelihallissa. Kello seitsemän aikoihin lähdin kohti asuntoani. Katselin uutiset ja koetin kasata kuvista panoraamaa. Kuitenkaan käsillä olevilla ohjelmilla moinen ei onnistunut, joten jätin urakan toiselle kertaa. Yhdeksän jälkeen lähdin katsomaan josko jostain paikallisesta ravintolasta saisi katsudonia, eli paistettua sianlihaa riisin kera. Kuitenkin ajattelemani ravintoja oli mennyt kiinni 5 minuuttia aiemmin. Päädyinkin hakemaan kotipaketin erästä toisesta ravintolasta. Söin eväät kotona ja katsoin tv:stä tulevan elokuvan. Elokuvan jälkeen rupesin lukemaan ostamaani sarjakuvaa sanakirjan kanssa. Lukeminen on aika hidasta, mutta pysynpähän perillä sarjiksen tapahtumista.

Sakura

2005-04-08T00:00:00.000+03:00

Heräilin joskus kello 12 paikkeilla ja hoidin aamutoimet. Kirjoittelin hieman ostoslistaa tavaroista, joita tarvin täällä. Esim. pölyhuiska olisi hyvä. Sen jälkeen suuntailin pikkuhiljaa kohti yliopistoa, jossa minulla oli sovittu tapaaminen kello kahdeksi. Juttelin odotellessa Janoshin ja Tomon kanssa, jotka sattuivat samaan aikaan paikalle. Herra Kanazawa kertoi, ettei ollut saanut vieläkään tietotekniikan professoria kiinni, koska tämä on työmatkoilla sunnuntaihin saakka. Päätimme, että käyn tapaamassa herra Kanazawaa uudestaan maanantaina koulun jälkeen. Juttelin tapaamisen jälkeen vielä Tomon ja Junkon kanssa vajaan tunnin. Tomoa kiinnostaa paljon olot suomessa, koska hän on lähdössä elokuussa Turkuun vaihtoon. Yliopistolta lähdettyäni kävin lähiravintolassa syömässä kanacurryä. Ruokailun jälkeen päräytin metrolla Meijo-Koeniin katsomaan josko kirsikankukat olisivat kokonaan auki. Olivathan ne. Kuljin ympäri puistoa ja otin kameran täyteen kuvia. Parin tunnin kiertelyn jälkeen suuntasin takaisin Yagotoon ja JUSCO:n tavarataloon. Kävin heti alkuun ostamassa ostoslistalle kirjaamani tavarat yläkerran 100 jenin kaupasta. Sen jälkeen kiertelin ympäri liikettä ja ostin mm. yhden uuden sarjakuvakirjan. Alakerran supermarketissa kävin myös katselemassa hintoja. Omenat olivat jopa kalliimpia kuin olin ajatellut. Yhdestä omenasta sai pulittaa 198 jeniä, eli lähes 1,5 euroa. Onneksi kaikki ei ole täällä yhtä kallista. JUSCO:ssa kiertelyn jälkeen palasin kämpille, josta kuitenkin pikaisesti lähdin vielä lähettämään päivän kuvat kotiväelle sähköpostitse. Kävin samalla reissulla myös lähistön kiinalaisessa ravintolassa syömässä "negiramenin" eli sipulinuudelit. Ravintola oli aika epääräisen oloinen eikä kokitkaan oikeen tuntuneet tietävän mitä ovat tekemässä. Ruoka oli kuitenkin ihan pätevää. Ruoan jälkeen palasin asunnolle ja menin nukkumaan.

Toyota campus tour

2005-04-07T00:00:00.000+03:00

Tänään meillä oli sovittu tapaaminen alakerrassa kello 8.20 Kenjin ja muutaman muun vaihtarin kanssa. Kenji vei meidät Toyotan kampukselle ja esitteli sikäläisiä paikkoja. Toyotan kampuksella huomaa taas kuinka paljon yliopistolla on rahaa käyttää erilaisiin paikkohin. Kampukselta löytyi erilaisia urheilukenttiä ja liikuntasaleja vaikka kuinka paljon. mm. rugbylle, baseballille, tennikselle, lentopallolle, koripallolle löytyy omat kenttänsä. Myös oma uimahalli, kuntosali ja golf range on alueella. Kampuksella on lisäksi myös tietokoneaiheisten opintojen opetustilat, joten voi olla, että joudun käymään Toyotassa usein. Kiertelyn päätteksi kävimme kampuksella syömässä lounasta ja piipahdimme kampuksen ruokakaupassa ostoksilla. Palailin Toyotasta Shiogamaan odottelemaan seuraava tapaamistani herra Kanazawan kanssa, joka oli sovittu kello viideksi. Kuitenkaan herra Kanazawa ei ollut saanut proffaa vielakaan kiinni, joten lykkäsimme tapaamista perjantaille. KV-yksikössä tein kuitenki Internetyhteystilauksen. Linja tulee sitten joskus, joskaan en usko että siinä kovin kauaa menee, koska kämpillä on jo valmiiksi johto seinäsä, joten isoin homma lienee asetusten säätämissä. Yliopistolta jatkoin matkaa takaisin Osu-Kannoniin, jossa hetken kiertelyn jälkeen sain ostettua kaipaamani elektronisen sanakirjan. Päädyin lopulta Villenkin suosittelemaan Casion EX-word xd-f6600 malliin, joka ainakin pikaisen testin perusteella vaikutti ihan pätevältä. Osusta palailin nakkaamaan ostokset kämpille ja jatkoin siitä syömään ja piipahtamaan nettikavhilassa. Kahvilassa on muuten ihan mukava käydä, mutta vaatteisiin tarttuva tupakanhaju on varsin ikävää.

Osu-Kannon

2005-04-06T00:00:00.000+03:00

Nukuin jälleen pitkään kun kerran oli varaa. Aamutoimien jälkeen lähdin metrolla Osu-Kannoniin, eli Nagoyan erääseen kauppapaikkaan. Osussa on luultavasti yli 100 pientä ja vähän isompaakin kauppaa joista voi ostella melkein mitä vain ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. Pyöriskelin monta tuntia Osussa ja kävin ostamassa mm. muutaman sarjakuvapokkarin joita voi sitten yrittää myöhemmin lukea kämpillä. Istuskelin myös pitkähkön aikaa eräässä Osun puistossa juomassa jotain automaatista ostamaani virvoitusjuomaa. En saanut kuitekaan hankittua vielä elektronista sanakirjaa, jota lähdin Osuun ostamaan. Otin kuitenkin mukaani esitteen jota voin konsultoida iltasella. Osusta ajelin metrolla kämpille, johon jätin ostokseni ja katselin uutiset. Uutisten jälkeen lähdin yliopistolle sopimaani tapaamiseen. Mietimme Kanazawan kanssa joitakin minulle sopivia kursseja, kuten kansainvälistä bisnestä ja Japanin kulttuuria. Tasokokeen perusteella minulle valittiin 4 kurssia alemman tason japaninopetusta. Muut kurssit jäivät vielä sopimatta, koska emme saaneet puhelimitse kiinni niist vastaavaa professoria. Sen kuitenkin tiedän, että niiden aihealue tulee olemaan robotiikka ja tekoäly. Päätimme jatkaa kurssien selvittelyä huomenna. Yliopistolta lähdin Juscoon syömään. Ostin samalla reissulla hankolleni kotelon ja muutamia kouluvihkoja. Sen jälkeen palasin Shiogama-guchiin ja menin nettikahvilaan kirjoittelemaan kuulumisia noin tunniksi. Siinä vaiheessa kello lähestyi jo kymmentä joten palasin kämpille nukkumaan.

Hanami

2005-04-05T12:00:00.000+03:00

Heräilin kello 8 aikoihin, jälleen ennen kuin herätyskello pärähti soimaan. Kävin suihkussa ja istahdin katsomaan uutisia ja säätä. Tänään oli ensimäinen päivä jolloin piti suoriutua yliopistolle omatoimisesti. Paikalla piti olla 9.3o, joten lähdin liikkelle hyvissä ajoin kello 9.00. Tarkistin samalla kuinka kauan Shiogamaguchista kestää kävellä yliopistolle; n. 20 minuuttia. Yliopistolla painelin kv-keskukseen odottelemaan ja lueskelemaan lehtiä. Muuta porukkaa valui paikalle pikkuhiljaa ja saimme odotella 10.30 asti, ennenkuin paikalle saapui 4 japaninopettajaa. He veivät meidät erääseen luokkaan, jossa tasokoe pidettiin. Koe tuntui aika vaikealta, enkä odota kovin kummoisia tuloksia. Pääsenpähän oman tasoiseeni ryhmään. Kokeen yhteydessä opettajat vielä pikaisesti haastattelivat jokaisen meistä. Japanin puhuminen tuntuu vielä kohtuu hankalalta, kun pitää kokoajan hakea muistista sopivia sanoja tilanteeseen ja varsinkin pienempiä täytesanoja tuntuu lipsuvan vääriin paikkohin. Kokeen jälkeen meillä oli reilu tunti ylimääräistä aikaa, ja kävimmekin Matt:n kanssa ruokailemassa lähistön kupilassa jotain korealaista evästä. Joka ruokailun yhteydessä huomaa miten täyttävää täkäläinen ruoka on, sillä ruokaa jää välillä ylikin ja joka aterialla meinaa tulla ähky. Ruoan jälkeen palailimme yliopistolle sivupihan kautta, missä opiskelijat värväsivät uutta verta kerhotoimintoihinsa. Japanin kaikissa kouluissa, asteesta riippumatta, toimii kymmeniä erilaisia harrastusklubeja. Klubit ovat aika vakavaa toimintaa ja niissä käydään 3-5 kertaa viikossa. Kerhojen rinnalla toimii myös vähän kevyempiä rinkejä (Saakuru), joissa voi käydä silloin kun itse parhaksi katsoo. Yleensä yliopistotason kerhokokoontumisen jälkeen porukka painuu izakayaan, eli perinteiseen japanilaisbaariin, ja juo ison kasan rahaa kurkusta alas. Keräilimme pihalla muutamien mielenkiintoisten kerhojen mainoslehtisiä. Lehtisistä huomaa aika helposti, miten japanilaisilla on tapana käyttää englanninkielisiä sanoja vaikka niillä ei välttämättä ole asian kanssa varsinaista tekemistä. Esimerkkinä tarjottakoon vaikka koripallokerho, jonka nimi on Naked Kids. Kuulostaa kyllä kieltmättä hauskalta. Pihalta jatkoin yliopiston ylimpään vapaapääsyiseen kerrokseen, eli kahdeksanteen, josta räpsin muutamia valokuvia ympäistöstä. Yhden aikaan kokoonnuimme kv-keskukseen, mistä meidät johdateltiin metrolla Shiogama-guchiin ja siitä edelleen kävellen reilun kilometrin päässä sijaitsevaan tempaku:n hallintotoimistoon, jossa täytimme ulkomaalaisrekisteröinnin vaatimat lomakkeet. Tässä välissä huomautan, että Tempaku-ku, eli Tempaku:n "kaupunginosa" tai "ward" on siis se paikka jossa asumme. Yliopisto sijaitsee Showa-ku:ssa ja kaupungin keskusta on taas jossain toisessa. En tiedä kuinka monta tällaista yksikköä kaupungissa on, mutta nopeasti Tempakun ja Showan karttaa vilkaistuani voisin arvioida että jokainen yksikkö on suurempi kuin Oulun kaltainen suurehko suomalaiskaupunki. Joskaan ei välttämättä pinta-alallisesti, mutta rakentamisen tiheyden mukaan. Tempaku-ku on pinta-alaltaan noin 25 neliökilometriä ja tuo alue on jotakuinkin kokonaan rakennettu. Kun olimme palaamassa hallintotoimistolta, oppaanamme olleet japanilaistytöt kutsuivat meidät "Hanami":in, eli perinteiselle piknikille puistoon. Hanamissa levitetään vilttejä tai muita alustoja nurmikolle, kirsikkapuiden alle ja juodaan olutta ja sakea, syödään ja katsellaan kirsikankukkia. Menimmekin siis suoraan virastolta Shiogamaguchin asemalle, mistä kuljimme Meijo koen:iin (koen = puisto). Puistossa oli oppaidemme ystävät jo levittäneet evästarpeet ja oluet esille. Joukossa oli jotakin tuttuja, kuten Tomoya (Tomo), joka viikonloppuna kierrätti minun ryhmääni kaupungilla. Porukassa oli myös useita aiemmin minulle tuntemattomia ihmisiä. Koska olen huono muistamaan nimiä, en nyt osaa nimetä yhtään näistä uusista tutuista. Juttelin paljon yhden pojan kanssa, joka oli viimeistä vuottaan Chukyossa ja aikoi ryhtyä opettamaan japania yliopiston ulkomaalaisille. Hän puhui todella hyvin englantia, joten kommunikaatio sujui todella sutjakkaasti. Hän myös opetti meille muutamia käytännön fraaseja japaniksi. Kävimme hänen ja parin muun pojan kanssa nopeasti vilkaisemassa samaisessa puistossa sijaitsevaa Nagoyan linnaa. Ulkona oli tänään todella mukava ilma. Lämpötila oli n. 20 astetta ja aurinko paistoi. Pidot tapansa mukaan paranivat loppua kohden, ja meillä oli todella hauskaa. Aurinko oli laskenut jo tunteja aiemmin, kun lähdimme kämpille noin kello 22 aikoihin. Koska kirsikankukat eivät olleen vielä kunnolla avautuneet, päätimme pitää oikean hanamin ensiviikolla. Säätiedotuksen mukaan ensiviikon alku on sateista ja pilvistä joten täytyy vain toivoa että ilmat paranevat loppuviikoksi. Palasimme metrolla kämpille, mutta lähdimme vielä Villen kanssa syömään jotain sopivaa iltapalaa. Päädyimme erääseen lähistön kymmenistä ravintoloista syömään toroniku-ramenia, Häränlihaa ja nuudeleita. 900jenin ateria olikin iltapalaksi melkoinen, sillä en jaksanut edes syödä koko kulhoa loppuun, ja poistuimme todella täysin vatsoin ravintolasta kämpille nukkumaan. Ruoka oli todella hyvää ja aion käydä samaisessa ravintolassa toistekin. Huomenna minulla on ainoastaan tapaaminen herra Kanazawan kanssa iltasella. Ehdin siis päivällä käydä kaupungilla ja nettikahvilassa lähettelemässä sähköpostia.

Campus Tour

2005-04-04T12:00:00.000+03:00

Herälin tänään hieman ennenkuin herätyskelloni soi, eli siis vähän ennen kello 7.45. Söin osan eilen ostamastani pullasta, jonka jälkeen kävin suihkussa ja pesemässä hampaat. Koska en ollut varma, oliko sovittu tapaamisemme 8.40 vai 9.00, kävin 8.40 katsomassa alakerrassa, josko siellä olisi ketäään. Koska ketään ei ollut paikalla, palasin huoneeseeni katsomaan tv:tä vartiksi. Palasin hieman ennen kello yhdeksää alas, jossa osa vaihtareista odottelikin jo. Odotimme vielä loput Shiogama-guchissa asuvat vaihtarit paikalle ja kävelimme sitten yhden japanilaiskontaktimme kanssa yliopistolle. Yliopistolla menimme erääseen luokkaan, jossa herra Kanazawa jutteli reilun tunnin ajan orientaatioon liittyviä asioita. Meille myös jaettiin nippu papereita, sekä 'hanko', eli japanilainen leimasin, jonka painaminen vastaa länsimaalaista nimikirjoituksen kirjoittamista. Tämän jälkeen palasimme kansainvälisen keskuksen tiloihin, jossa muut japanilaiskontaktit odottelivat meitä. Kävimme kontaktien kanssa syömässä yliopiston pääruokalassa. Itse söin paistettua kanaa, joka oli oikeastaan ensimmäinen japanilainen ateriani koskaan. Ruuan jälkeen meidät jaettiin samoihin ryhmiin kuin toissapäivänä ja kiersimme sitten ryhmissä läpi yliopiston tärkeimmät paikat. Kiertelyn jälkeen palasimme jälleen kv-keskukseen, josta lähdimme herra Kanazawan joholla johonkin. Itse luulin että olimme menossa ottamaan passikuvat ulkomaalaiskorttia varten, mutta menimmekin johonki luokkaan. Vasta ovella muistin että herra Kanazawa oli aiemmin sanonut että käymme esittäytymässä juuri alottaneille englanninopiskelijoille. Luokassa jokainen meistä kertoi japaniksi kuka on, mistä tulee ja mitä aikoo opiskella Chukyossa. Esittelyn jälkeen menimme valokuvaukseen. Valokuvauksen jälkeen meillä oli reilu tunti ylimääräistä aikaa ja kävimme muutaman vaihtarin ja yhden japanilaiskontaktin kanssa katsomassa kampuksen liikuntahallia ja viereistä hautausmaata, jonka läpi hallille kuljetaan. Palattuamme kv-keskukseen, lähdimme takaisin ruokalaan, missä oli uusille englanniopiskelijoille järjestettävät tervetuliaiskahvit. Kahvittelun ohessa juttelin yhden englanninopettajan ja parin opiskelijan kanssa. Kahvitilaisuun jälkeen pyörähdimme vielä kv-keskuksessa, missä meille jaettiin huhtikuun ruokaraha, ja sovimme tapaamisajan herra Kanazawan kanssa koskien kurssivalintoja. Minun aikani osui keskiviikolle kello 19.3o. Ennen sitä minulla ei keskiviikkona ole koulua, joten ehdin vaikka kiertelemään kaupungilla. Tämän jälkeen kävimme Janoshin, Paulin ja Johannan kanssa JUSCOssa. Johanna osti hankolle kotelon ja itse katselin elektronisia sanakirjoja. Janosh kuitenkin suositteli, että käyn ensin katsomassa hintoja Osu-Kannonissa. Tämän jälkeen palasin kämpille ja aioin vielä käydä nettikahvilassa. Aloin kuitenkin olla aika väsynyt joten en lähtenyt enää liikkeelle. Katselin tv:stä tulevaa taikatemppuohjelmaa jonkin aikaa ja sitten suoriuduin hampaiden pesulle ja nukkumaan. Huomenna on japanin tasokoe kymmenestä eteenpäin ja sen jälkeen käymme jättämässä hakemukset ulkomaalaiskorttia varten.

Tallustelua

2005-04-03T12:00:00.000+03:00

Nukuin tänään todella pitkään. Heräilin vasta yhden ja kahden välillä iltapäivällä Aluksi kävin suihkussa ja katselin jonkin aikaa tv:tä Sen jälkeen valmistin ostamani kuppinuudelit. Ruuan jälkeen katselin lisää tv:tä ja yritin ottaa selvää mihin aikaan joltain kanavalta tulisi uutisia. Kun uutisia ei kuulunut, päätin lähteä lähikauppaan lataamaan puhelinkorttiani. Ulos päästyäni päätin kuitenkin katsella hieman paikkoja. Kävelin aluksi jonkin verran asuntoni lähistöllä ja kuvasin paikkoja. Päädyin hieman suuremmalle kadulle ja kävelin sitä pitkin jonkin matkaa, jonka jälkeen jatkoin risteävää katua pitkin. Huomasin hieman sivummalla sijainneen metsäisen mäen ja päätin käväistä siellä Mäen ympärillä oli todella hienoja japanilaistyylisiä taloja ja otinkin niistä muutamia kuvia. Mäelle oli rakennettu puisto kävelyreitteineen. Kävelin reitin läpi ja kuvasin ympäröivää kaupunkia. Urbaani maisema näyttäisi jatkuvan kauas joka suuntaan. Kaupunki on todella suuri, eikä sen kokoa oikein käsitä vielä Mäellv käynnin jälkeen lähdin kävelemään takaisin asunnolle päin ja poikkesin matkalla FamilyMartissa lataamassa puhelinkortin. Kortin latailussa kesti yllättävän kauan, kun aluksi asiaa tuntematon myyjä tunki kortin johonkin luottokortinlukulaitteeseen, josta hieman kokeneemman myymäläenkilön piti kortti kaivaa ulos. Tämä kokeneempi myyjä näytti sekä minulle, että nuoremmalle myyjälle, miten kortti ladataan toisaalla kaupassa olevalla itsepalvelupisteellä Laitteesta saatu kuitti näytetään sitten kassalla, jossa lataus rahastetaan. Ostin samalla käynnillä lisää nuudeleita ja jotain pullaa. Kun olin saanut ostokseni hoidettua, kävelin ulos kaupasta, mikä ilmeisesti oli virhe, sillä myyjä juoksi perääni. Olin unohtanut ottaa puhelinkortin latauksesta kertovan sopimuksen mukaani. Tokihan myyjä oli asiasta ilmoittanut ennen poistumistani, mutta enhän minä moista omalla kielitaidollani ymmärtänyt. Onneksi en ehtinyt montaa metriä ulko-ovea kauemmaksi ennenkuin myyjä sai minut kiinni. Asunnolle päästyäni huomasin että tv:stä tulee englanninksi dubatut uutiset kello 19. Uutisista kuulin mm. paavin kuolemasta. Uutisten lopusta selvisi, että englanninkieliset uutiset tulevat myös huomenna samaan aikaan. Olisivatkohan päivittäiset? Uutisten jälkeen lähdin soittamaan kotiini alakerran puhelimesta. Matkalla poikkesin käymään asuntolan katolla. Ulkona oli alkanut sataa ja taisi jopa ukkonenkin jyrähtää välillä Sitten menin alas soittamaan puheluni. Ennen puhelun yhdistämistä automaatti ilmoitti, että kortilleni lataamalla 2000 jenillä voi puhua Suomeen 53 minuuttia. Kohtuu halpaa siis. Juttelin vanhempieni kanssa kymmenkunta minuuttia, jonka jälkeen palasin huoneeseeni. Kävin iltasella suihkussa ja katsoin TV:stä tulevan "The sum of all fears"-elokuvan loppuun.

Eka päivä

2005-04-02T20:37:00.000+03:00

Heräsin aamulla noin 9.45. Olimme sopineet tapaamisen kello 10.30 alakerran aulassa. Kävin suihkussa ja menin alas. Herra Kanazawa oli alhaalla vastassa muutaman muun vaihto-oppilaan kanssa. Odottelimme hetken että kaikki asuntolassa asuvat 9 ISEP opiskelijaa olivat paikalla, ja samalla pari paikallista opiskelijatyttöä tuli myös pikalle. Kävelimme yliopistolle, jonne on noin 20 minuutin kävelymatka. Yliopisto on TODELLA siisti. Huomaa että rahaa on käytetty hirvittävästi. Yliopistolla menimme kv-yksikköön, jossa odottelimme viiden kahdenvälisen vaihdon kautta tulleen opiskelija saapumista. Nämä opiskelijat siis asuvat eri paikassa kuin ISEP opiskelijat. Heidän tultuaan otimme yhteiskuvan opiskelijoista ja meidän japanilaisista kontaktihenkilöistä Kontaktihenkilöt ovat lähdössä itse vaihtoon joidenkin kuukausien sisällä Kävimme kaikki syömässä yliopiston kahdeksannessa kerroksessa sijaitsevassa salongissa tervetuliaisaterian, jossa oli tarjolla japanilaista ruokaa ja juomaa. Söimme ja tutustuimme hieman eri ihmisiin. Pari yliopiston arvovaltaista henkilöä oli myös paikalla. Vaikka juttelinkin lyhyesti heidän kanssaan, heidän asemansa jäi hieman epäselväksi. Tapasin myös Helsingissä Japanin kirjallisuutta opiskelevan Villen. Ville kertoi että asuntolamme lähistöllä on nettikahvila, jossa aionkin käydä kunhan vain ehdin. Ruuan jälkeen meidät jaettiin ryhmiin ja meille esiteltiin hieman lähialueen palveluja kuten postikonttori, pankki ja supermarket. Marketin 100 jenin kaupasta ostin itselleni uuden herätyskellon, paristoja ja kupin. Sen jälkeen ryhmämme, jossa oli minun lisäkseni kaksi amerikkalaispoikaa ja 4 japanilaistyttöä ja 1 japanilaispoika, suuntasimme kohti metrolla kohti keskustaa. Kiertellimme pari tuntia keskustassa ja katselimme paikkoja. Ryhmässämme ollut japanilaispoika, jonka lempinimi oli ilmeisesti Tomo, oli lähdössä toukokuussa Turkuun opiskelemaan taloustieteitä Kaupunki näytti todella mukavalta ja ennenkaikkea isolta. Kiertelyn jälkeen palasin toisen amerikkalaispojan, Matt:n, kanssa metrolla asunnollemme. Metroasema on ihan asuntomme lähistöllä olevan 7 eleven kioskin vieressä. Metrolla pääsee yhden asemanvälin matkalla asemalle joka on heti yliopiston pääoven vieressä. Matkalla pysähdyin ostamaan hieman lisää juomista. Kämpillä muokkailin vähän ottamiani valokuvia ja aioin lähteä käymään läheisessä nettikahvilassa. Juuri kun oli lähdössä, ovikello soi ja naapurissa asuva mies kävi poikansa kanssa toivottamassa minut tervetulleeksi naapurustoon ja antoi lahjaksi pyyhkeen. Upea tapakulttuuri täällä.

Reissu, part 2

2005-04-01T12:00:00.000+03:00

Lento Tokioon oli todella pitkä. Yritin nukkua koneessa mahdollisimman paljon, vaikkakaan se ei kovin hyvin onnistunut. Lennon loppupuolella huonovointisuus palasi ja kävin hakemassa lentoemänniltä vatsalääkettä. Jälleen olo parani vasta Naritan kentälle päädyttyämme. Ilmeisesti huonovointisuus johtuu lentokoneen huojunnasta. Naritan kentällä piti käydä maahanmuuttotarkastuksessa. 20 minuutin jonotuksen jälkeen asioin tiskillä alle minuutin. Hain myös laukkuni liukuhihnalta. Japanin sisäisten lentojen terminaalissa piti käydä check-in:ssä johon oli reilusti yli puolen tunnin jono. Jätin laukkuni lentokenttäviranomaisten huostaan ja siirryin kohti kohti lähtöporttia. Kuljin turvatarkastuksen läpi turhankin aikaisin, sillä niiden jälkeen ei ollut mitään muuta kuin yksi snack & shop kauppa, kaksi Internetpäätettä ja paljon penkkejä Kolmen tunnin odottelun aikana kävin surffailemassa netissä ja syömässä vetiset ranskanperunat snack&shopissa. Nagoyan lennolla ei huonovointisuutta ilmaantunut. Nagoyan uusi lentoasema on todella viimeisen päälle laitettu. Huomaa hyvin että kenttä ei ole kuin pari viikkoa vanha. Kävin pikaisesti WC:ssä ja lähdin odottamaan laukkuani. Pitkähkön odottelun jälkeen sain laukkuni. Päästyäni viimeisen tarkistuksen läpi, huomasin neljä japanilaistyttöä pitämässä kylttiä jossa luki "Welcome to Chukyo University, K** W*****" Lapussa oli myös erään amerikkalaistytön nimi. Tervehdin tyttöjä ja eräs videokameralla kuvannut mies esittäytyi Herra Makoto Toneksi, yliopiston kv-yksikön johtaja siis. Tapasin myös erään amerikkalaispariskunnan, Seanin ja Beatan, jotka olivat myös ISEP opiskelijoita. Sean puhui todella hyvää japania. Minulle selvisikin myöhemmin että hän oli asunut töiden ohella kaksi vuotta Japanissa. Nostimme tavarat tilataksiin, mutta emme kuitenkaan kaikki mahtuneet samalla taksilla. Niinpä tulin Makoton kanssa normaalitaksilla perässä. Matka lentokentältä kesti noin tunnin, jonka aikana juttelimme paljon Japanin ja Suomen kulttuureista. Saavuimme asunnolle hieman yli kello kymmenen illalla. ISEP koordinaattori, herra Tatsuo Kanazawa oli asunnolla vastassa meitä Tatsuo jakoi meille avainkortit ja Herra Tone vei minut asunnolleni, joka on kolmannessa kerroksessa. Tone kertoi että rakennus ei ole yliopiston asuntola, vaan jonkin toisen tahon omistama vuokra-asuntorakennus, mistä yliopisto vuokraa asunnot vaihto-opiskelijoille. Asunto on todella hieno. Minulla oli jopa TV valmiiksi. Herra Tone näytti missä ilmastointilaitteen kaukosäädin on, opasti pesuhuoneen tuulettimen käytössä ja näytti miten liesi toimii. Herra tonen lähdettyä kävimme herra Kanazawan ja kolmen muun opiskelijan kanssa parin minuutin kävelymatkan päässä sijatsevassa 7 eleven elintarvikekioskista ostamassa ruokaa ja juomaa. Takaisin päästyäni purin matkatavarani kaappiin ja laatikostoon ja kävin suihkussa. Tapeltuani aikani ilmastointilaitteen kanssa, sain sen puhaltamaan lämmintä ilmaa. Huone oli aiemmin aika kylmä. Huomasin ettei mukanani tuoma herätyskello toiminutkaan kunnolla. Käytin siis suomesta tuomaani kännykkää heräyskellona aamua varten. Pääsin nukkumaan vasta lähempänä kello yhtä.

Reissu, part 1

2005-03-31T00:00:00.000+03:00

Lähtö oli aamulla klo 11.15. Ajoimme lentokentälle apteekin kautta, josta ostimme mukaani vielä joitakin mahdollisesti tarpeellisia lääkkeitä Lentokentällä tapasin matkatoimiston edustajan, joka vaihtoi vajaan lippusettini uuteen. Istuimme kahvilassa jonkin aikaa ennenkuin pääsin koneeseen. Helsingin lentokentällä ei oikeastaan tapahtunut mitään erikoista. Frankfurtin lennolla tulin hieman huonovointiseksi, mutta olo meni ohi kun pääsin kävelemänä kentällä Frankfurtissa piti jo kysellä useamman kerran ennenkuin sain navigoitua tieni noin suurella lentekentällä oikeaan paikkaan. Kävin ensimmäseksi varaamassa paikan Tokion lennolle, jonka jälkeen kävin tarkastamassa mistä lento lähtee. Sitten kävin syömässä ja katselin liikennettä kentällä Lähtöajan lähestyessä siirryin koneelle.

Liput ja Pakkaus

2005-03-30T22:06:00.000+03:00

Lentoliput tulivat eilen tiistaina, sen jälkeen kun olin kirjoitellut matkayhtiölle ja soitellut kuriikifirmalle. Liput olivat jo Oulussa, mutta paikallinen jakelufirma ei pitänyt kiirettä niiden kanssa. Sain kuitenkin liput, MUTTA kirjeestä puuttui yksi lentolippu. Matkasuunnitelmani mukaan minun pitäisi lentää Oulu-Helsinki-Frankfurt-Tokio-Nagoya reittiä, mutta Tokio-Nagoya välin lippua ei nipussa ollut. Muutaman matkayhtiölle kirjoitetun kirjeen ja soitetun puhelun jälkeen he aikoivat selvittää asian ja palata asiaan tänään. Niinpä matkayhtiön edustaja soitteli tänä aamuna ja kertoi että he lähettävät jokun henkilön tuomaan minulle liput Ouluun...Lontoosta. Eli siis matkayhtiön joku työntekijä lentää keskiviikko-torstai-yönä Ouluun ja hän antaa minulle torstai aamuna uudet liput lentoasemalla. Tämä on jo todellista palvelua. Hirvittää vain ajatella paljonko matkayhtiölle tuli laskua yhdestä unohtuneesta lipusta.

Lentolipuista selvisi myös se, että matkatavaroilla on 20kg painorajoitus. Siispä olen tässä yrittänyt pidemmän aikaa saada kaikki tarvittavat vaatteet ja tuliaiset sullottua matkalaukkuun ja samalla pyrkinyt pysymään sallituissa painorajoissa. Myönnettäköön että laukku taitaa painaa hieman yli 20kg, joten saatan joutua maksamaan ylipainosta lähtöselvityksen yhdeydessä. Toivotaan kuitenkin että lentoyhtiö joustaisi hieman tuon painon suhteen, koska olen kuitenkin menossa hieman normaalia turistimatkaa pidemmälle reissulle.

Tunnelmat ovat todella jännittyneet ja välillä ahdistaakin sukulaisten ja tuttujen asioiden jättäminen taakse. Kuitenkin olen yrittänyt olla positiivisellä mielellä ja ajatella mitä kaikkea mahtavaa seuraavan yhdeksän kuukauden aikana voi tapahtua. Tämä lienee viimeinen kirjoitukseni vähään aikaan, sillä en tiedä miten pian pääsen käsiksi Internetiin Japanissa.

Tässä kaikki tällä kertaa. Näkemiin Oulu! Näkemiin Suomi! Tavataan jouluna!

Lippuja odotellessa

2005-03-29T15:25:00.000+03:00

Viikko sitten kirjoittelivat eräästä Lontoolaisesta matkatoimistosta ja kyselivät osotetta mihin lähettää JASSOn kustantamat lentoliput. He meinasivat lähettää liput kuriiripostilla, mutta eipä ole vielä lippuja näkynyt. Japanista kuriirikirjeet tulivat n. viikossa, joten on hieman outoa että Englannista kestää yhtä kauan. Toisaalta tässä välissä olleet pääsiäspyhät varmasti hidastavat postin kulkua.

Olen yrittänyt hoidella vielä viimeisiä asioita, mitä Suomessa on tehtävänä eli laskujen suoraveloitusjärjestelyjä, tuliaisten ostelua, pienimuotoista pakkailua jne. Kokoajan tuntuu siltä että pitäisi vielä tehdä vaikka mitä, mutta toisaalta juuri mitään tehtävää ei tule enää mieleen. Noh, kyllähän unohtuneet asiat muistaa sitten viimeistään lentokoneessa. Tokihan kieltä olisi voinut opiskella omatoimisesti enemmän, mutta toisaalta samalta varmasti tuntuisi, vaikka sitä olisi päntännyt joka päivä, aamusta iltaan.

Täytyy kyllä myöntää, että välillä hirvittää koko matkaan lähtemisen ajatuskin ja toisaalta taas välillä tuntuu ihan mahtavalta. Jokatapauksessa lähtö jännittää hetki hetkeltä enemmän. Uskon kuitenkin että matkasta tulee todella hieno ja taatusti ikimuistoinen.

Viisumi ja Fyffe

2005-03-21T21:08:00.000+02:00

Piipahdin Helsingissä viimeviikon lopulla. Pääasiallinen kohteeni oli Helsingin Japanin suurlähetystö mihin kävin jättämässä viisumihakemuksen, certificate of eligibilityn sekä passini. Lähetystön edustaja lupasi että saan viisumin vielä saman päivän aikana. Aluksi hän sanoi että viisumin saa alle tunnissa, mutta koska viisumeita kirjoittava konsuli oli sillä hetkellä kiireinen, joudun odottelemaan 5-6 tuntia. Aika kului mukavasti Helsinkiä kierrellessä ja lopulta lähetystöstä soiteltiinkin että viisumini olisi valmiina noudettavaksi. Kävin hakemassa passini ja siihen liimatun viisumin lähetystöstä ja palailin autoillen kotiin.

Tänään kävin pankissa vaihtamassa rahaa, jotta tulen toimeen perillä. Stipendeistä saatavat rahalliset korvaukset kun alkavat juosta vasta jonkin ajan kuluttua, enkä ole täysin varma mistä saan nostettua Visallani käteistä. Vaihdoin rahaa noin kuukauden tarpeiksi, edellisen vaihtarin suosituksen mukaan.

Certificate of Eligibility

2005-03-15T11:28:00.000+02:00

Tänä aamuna kävi postin kuriiri kiikuttamassa minulle kaipailemani Certificate of Eligibilityn. Tuo lappusen kanssa pitää siis vielä käydä Japanin suurlähetystössä Helsingissä ja sieltä saan sitten viisumin. Näillä näkymin olen suunnitellut Helsingin matkani tämän viikon torstain ja perjantain taitteeseen. Viisumihakemuksen ja sertifikaatin lisäksi konsulaattiin pitää viedä ehjä passi ja passikuva viisumia varten.

Peruutus

2005-03-07T12:14:00.000+02:00

Tatsuo kirjoitteli taas postia noista lentolipuista. Hän kertoi että saan JASSO-stipendin kautta liput Nagoyaan asti, ja että voin perua nykyiset lippuni. Siispä soittelin hetki sitten Kilroy Travelsille ja peruin Oulu-Helsinki-Osaka lippuni. Tatsuon mukaan saan uudet lippuni muutamaa päivää ennen lähtöä, joten virheille lippujen suhteen ei jää paljoa varaa. Toivottavasti JASSO:n kanssa yhteistyössä toimiva matkatoimisto hallitsee hommansa.
On todella hienoa että pääsen nyt suoraan Nagoyaan asti, sillä olisi varmasti ollut hankalaa raahata matkatavaroita tuntitolkulla Osaka-Nagoya välillä.

Jassoo

2005-03-04T17:17:00.000+02:00

Tulipas tälle päivälle mukavia uutisia Tatsuolta. Seuraavassa katkelma sähköpostista:

---> You HAVE been named as a recipient of the JASSO scholarship.<---

---> Congratulations!! <---

The scholarship provides:
80,000 yen per month during your stay at Chukyo and
a round-trip airline ticket to and from Nagoya.

Eli saan siis 125 000 jeniä käteistä per kuukausi, kun otetaan huomioon ISEP:n maksama 45 000 jenin ruokaraha. Eli tuo tekee nykykurssilla noin 900 euroa. Lisäksi stipendi kattaa siis myös edestakaiset lennot, joten niistäkin saan jo maksamani rahat takaisin. Tuon lentojärjestelyn osalta minun pitää olla vielä yhteydessä Tatsuoon ja selvittää mitä tehdä nykyisille lentolipuilleni.

Tieto stipendin saamisesta helpottaa mukavasti järjestelyjä, kun tietää rahoituksen olevan kunnossa loppuvuoden ajan. Enää pitää odottaa viisumin saamista, jonka jälkeen suurimmat järjestelykysymykset alkavat olla hoidettu.

Merkkejä ja muuta mukavaa

2005-03-03T20:18:00.000+02:00

Viime päivinä on taas kirjoittelu ollut vähäisempää. Pääasiassa koska mitään ihmeellistä ei tämän asian tiimoilta ole tapahtunut. Lukuun ottamatta sitä, että luottokunnan byrokratia toimi odotettua nopeammin ja sain kaipaamani Visa-kortin jo viime viikon perjantaina, kokonaista viikkoa ennen kortin luvattua toimitusaikaa. Siispä esitän tässä kiitokset luottokunnalle ripeästä toiminnasta. Jatkakaa samaa rataa.

Viime sunnuntaina iski selkääni pahemmanpuoleinen noidannuoli, joka on vaikeuttanut elämää aikalailla. Alkuviikosta kävin näyttämässä kipeää selkää YTHS:n fysioterapeutille, joka lyhyen tarkastuksen jälkeen totesi SI-nivelen olevan kivun aiheuttaja. Kivun pitäisi mennä ohi itsekseen, kunhan nivel pääsee palautumaan oikeaan asentoonsa. Riittävän levon ja voimakkaiden särkylääkkeiden ansiosta selkä alkaakin osoittaa tervehtymisen merkkejä eikä istuminenkaan tuota enää suuria ongelmia. Toivottavasti tämä oireilu ei ole kuitenkaan merkki mistään vakavammasta. Olisi harmillista jos selkä hajoaisi pahemmin matkan aikana.
Kävin myös hammaslääkärillä tarkastuttamassa hampaani. Koska ISEP:n vakuutus ei korvaa hammashoitoa, kannattaa mahdolliset ongelmat hoidattaa ennen lähtöä.

Olen viimeaikoina päntännyt lisää kanjeja, eli noita japanin sanakirjoitusmerkkejä. Merkkejähän pitäisi lehteä lukeakseen osata noin 2000 kappaletta. Kavereiden kanssa netistä löytämämme 'Golly's Vocab Tutor'-ohjelman avulla merkkien opettelu on kuitenkin helpottunut huomattavasti verrattuna aikaisempaan vihkosta pänttäämiseen. Viimeisin japaninkurssilla pidetty kanjitenttikin meni hyvin: 90 pistettä sadasta. Laskeskelin tuossa että tunnistan helposti noin 300 merkkiä. Eli sen lehden lukemiseen on vielä pitkä matka. Onneksi on sanakirjat.

Lähtöön on alle kuukausi aikaa eikä viisumista eikä stipendistä ole vielä kuulunut mitään. Toisaalta edellisinäkään vuosina ei tietoa ole niistä saatu kuin vasta parisen viikkoa ennen lähtöä. Vaatetta olisi pikkuhiljaa kiva päästä ostamaan matkaa varten, mutta ikävä kyllä tähän aikaan vuodesta sopivan kevyttä vaatetta ei ole juurikaan saatavilla. Eli senkin asian kanssa pitää odotella vielä pari viikkoa.

Motivation messge

2005-02-23T16:40:00.000+02:00

Chukyosta pyydettiin tänään kaikilta tulevilta vaihtareilta lyhyttä viestiä, jotka he ilmeisesti aikovat julkaista paikallisen KV-keskuksen uutislehdessä. Onneksi viestin sai kirjoittaa englanniksi. Japaniksi kirjoittamalla olisin onnistunut luultavasti nolaamaan itseni jo ennen saapumista Japaniin. Viestini sisältö oli tiivistettynä sitä samaa "Tykkään kovasti Japanin kulttuurista"-juttua mitä kaikissa vanhemmissakin viesteissä tuntui olevan. Tietenkin olisi ollut mukava saada jotain erikoisempaa tekstiä aikaiseksi, mutta n. 50 sanan pituusrajoitus esti tehokkaasti improvisoinnin.

Chukyon KV-keskuksen sivuilta löytyi myös pari vanhaa kuvaa opiskelija-asunnoista. Pieneltä näyttää, mutta toisaalta ei parinkymmenen kilon omaisuuden sijoittaminen pahemmin tilaa vaadikaan. Muuten asunto vaikuttaa ihan hyvältä. Tarkempaa tietoa kirjoittelen varmaan omien valokuvien kera, kunhan pääsen ensin tutustumaan paikkoihin henkilökohtaisesti.

Olen parin viimeisen kuukauden aikana tutustunut vanhaan, alkujaan kiinalaiseen lautapeliin nimeltä GO. Pelissä on tarkoitus ympäröidä pelilaudalta aluetta omilla kivillään, ja samalla estää vastustajaa saamasta aluetta. Pelin voittaa se osapuoli jolla aluetta on pelin lopussa eniten. Go:ssa on itämaisia taistelulajeja vastaava luokitusjärjestelmä, eli arvot huonoimmasta ylöspäin ovat 30 kyu-1 kyu jonka jälkeen tulevat 1 dan-7 dan. Lisäksi on vielä omat luokituksensa ammattilaispelaajille. Itse olen alustavasti luokiteltu 25 kyu tasoiseksi, eikä parin kuukauden satunnaisella pelaamisella kannata paljon parempaa odottaa.
Go on hyvin suosittu peli Japanissa, eikä peliseuran löytämisen luulisi tuottavan suurempia ongelmia. Ensimmäinen paikka mistä aion pelaajia etsiä, ovat yliopiston kerhot, joiden joukosta uskoisin Go-kerhonkin löytyvän. Toki kaupungista löytynee myös yleisiä Go-huoneita, joissa voi pelailla kun aikaa muulta mielenkiintoiselta toiminnalta liikenee. Tavoitteena olisi kuitenkin saada luokitusta hinattua ylöspäin kymmenkunta pykälää reissun aikana.

Nagoyasta

2005-02-21T06:58:00.000+02:00

Ajattelin kertoa tässä lyhyesti matkani kohteesta, eli Nagoyan kaupungista.
Nagoya on n. 2,2 miljoonan ihmisen väkiluvullaan Japanin neljänneksi suurin kaupunki. Nagoya sijaitsee jotakuinkin Kioton ja Tokion välissä, keskellä Japania. Keskeisen sijaintinsa vuoksi kaupunki onkin todella merkittävä henkilö- ja tavaraliikenteen yhtymäpaikka.
Vaikka Nagoya onkin suuri kaupunki, ei siellä ole kovin merkittäviä turistikohteita, eli normaalivuosina siellä ei voi odottaa näkevänsä paljoa turisteja. Vuosi 2005 on kuitenkin jossain määrin poikkeus, sillä Nagoyassa pidetään Aichi-Expo 2005 maailmannäyttely, ja se varmasti vetää uteliaita vierailijoita kaupunkiin.

Kohdeyliopistoni on Chukyo University, jonka pääkampus sijaitsee Nagoyassa. Lisäksi yliopistolla on toinen kampus läheisessä Toyotan kaupungissa. Toyotan kampuksella järjestetään pääasiassa liikunnan- ja tietotekniikan opetusta. Asuntoni sijaitsee alustavien tietojen mukaan lyhyen kävelymatkan päässä Nagoyan kampuksesta, joten pääasiallisiin koulumatkoihin ei pitäisi rahaa kulua. Toisaalta ajattelin ottaa jotain liikunta-aiheisia kurssejakin, joten Nagoya-Toyota matkaan kuluukin sitten jeni poikineen. Chukyo University on yksityinen yliopisto, mistä johtuen sillä onkin käytettävissä rahaa jonkin verran enemmän kuin normaaleilla valtion yliopistoilla. Yliopisto on tasokas, mutta ei kuitenkaan mikään huippuyliopisto.
Opetus järjestetään Chukyossa TÄYSIN japaniksi ja siksi jännitänkin hieman miten tulen toimeen nykyisellä kielitaidollani. Toisaalta tiedän, että suomessa annettava japanin opetus on jossain määrin käyttökelvotonta, sillä opetettava kieli on sävyltään neutraalia, eikä sitä käytetä juuri muualla kuin kirjallisuudessa. Pääasiallisesti Japanissa puhutaan arkityylisellä sävyllä ja muodollisemmissa tilaisuuksissa hypätäänkin suoraan kohteliaaseen tyyliin. Ensimmäisinä viikkoina onkin siis odotettavissa paljon ymmärtämätöntä puhetta, eikä englannillakaan ei tule toimeen, sillä japanilaisten englanninkielentaito on kovin heikkoa.

Lisäjännitystä matkaan tuo se tosiasia että Nagoya sijaitsee sangen maanjäristysherkällä alueella ja siellä on jo jonkin aikaa odoteltu seuraavaa suurta järistystä. Kaupungin nettisivuilla onkin kattavat turvallisuusohjeet miten toimia maanjäristyksen sattuessa. Pitänee lukaista ohjeet läpi pari kertaa ennen matkaa.

Nopat kasassa

2005-02-17T22:11:00.000+02:00

Tarkastajien hoputtaminen selkeästi kannattaa, sillä sain jo tänään suoritusmerkinnät Ohjelmointityö kurssista ja 'Portti Japaniin'-kurssista. Normaalisti olisin saanut merkinnät vasta viikon tai kahden kuluttua, jos silloinkaan. Nyt minulla on kuitenkin 60,5 opintoviikkoa suoritettuna, joten kävin Yliopistolta hakemassa otteen opintosuoritusrekisteristä. Sen jälkeen kävin jättämässä Visa-pankkikorttihakemuksen pankkiin. Kortin saamisessa menee pari viikkoa, eli sen ehtii saamaan reilusti ennen lähtöä. Kortti helpottaa varmasti asiointia Japanissa ja vähentää tarvittavan käteisen määrän minimiin.

Allekirjoitin tänään KV-yksikössä maksusitoumuksen ISEP:n ohjelmamaksusta. Maksu oli hieman pienentynyt alkuperäisestä, sillä siitä oli vähennetty ruokarahan osuus elokuulta, jota ei kesäloman vuoksi makseta. Olen siis nyt 5310€ köyhempi kuin eilen, mutta toisaalta minulla on ruoka ja asunto Nagoyassa huhtikuusta jouluun saakka.

Rokotuksista

2005-02-17T04:08:00.000+02:00

Olen viimeisen kuukauden aikana saanut rokotuksen Japanilaista aivokuumetta vastaan, ja parin seuraavan viikon aikana saan vielä rokotukset hepatiitti-A:ta ja hepatiitti-B:tä vastaan. Mikään noista rokotuksista ei ole pakollinen, mutta ainakin aivokuume rokotus on erittäin suositeltava. Päätin ottaa myös hepatiitti rokotukset, koska niistä ei muutaman kymmenen euron hinnan lisäksi ole muuta haittaa, ja olisihan se ikävää sairastella pahemmin kesken reissun.
Rokotukset kannattaa ottaa mahdollisimman aikaisin, sillä esim. hepatiitti-B:n viimeinen tehoste pitäisi normaalisti ottaa 6kk ensimmäisen piikin jälkeen. Itse olin noiden kanssa myöhässä joten minulle tuo rokote joudutaan antamaan pika-aikataululla. Haittana tässä on ainakin se, että joudutaan antamaan yksi pistos normaalia enemmän, mikä nostaa hintaa 15€. Muitakin haittoja saattaa nopeutetusta rokotuksesta olla, mutta niistä en kuitenkaan ole tietoinen.

Opintoja

2005-02-15T23:37:00.000+02:00

Kävin viime perjantaina tekemässä 'Portti Japaniin'-kurssin 3 opintoviikon laajuisen tentin. Tentti meni kohtuu hyvin, ja uskon saavani merkinnän siitä. Kävin hoputtamassa tentin tarkastuttajaa, jotta saisin kurssista merkinnän mahdollisimman nopeasti. Kävin tänään myös tarkistuttamassa Ohjelmointityö kurssin harjoitustyön. Työ meni helposti läpi, eikä siinä ollut mitään korjattavaa. Nyt täytyy vain odotella suoritusmerkintöjä molemmista kursseista, jotta saan Visa-kortti hakemuksen vetämään.

Lähtöorientaatio, Part II

2005-02-01T03:17:00.000+02:00

Kävin tänään KV-yksikössä lähtöorientaatiossa. Orientaatio oli henkilökohtainen ja paikalla oli Oulun ISEP-koordinaattorin lisäksi myös aiemmin tapaamani Chukyon vanha vaihtari, Sami. Keskustelimme mm. viisumiasioista ja kulttuurishokista. Sami kertoi myös hieman lisää käytännön asioista. Matkalle kannattaa hänen mukaansa varata rahaa kuukauden tai parin tarpeisiin, sillä sen verran saattaa kestää ennen kuin ruokaraha ja mahdollinen stipendi apuraha alkaa juosta. Myös vaatetuksesta oli puhetta.
Koska Japanissa vaatteiden koot ovat pieniä, voi minun kokoisellani kaverilla olla ongelmia sopivien vaatteiden löytämisessä. Vaatteita kannattaa siis ottaa suomesta mukaan riittävästi. Ja vaatteiden tulisi olla kevyitä ja hengittäviä, kuten esim. puuvillaa, sillä Japanin kesä on kuuma isolla koo:lla. Lämpötila saattaa tuolloin nousta lähemmäs 40 astetta ja ilmankosteuskin pysyttelee usein lähellä 100 %:a. Myös kevyet, hyvin istuvat kengät kannattaa ottaa mukaan, joskaan lenkkareita Sami ei suositellut liian hiostavina. Jotain sadevarusteitakin voi ottaa mukaan, sillä keväällä on parin-kolmen viikon mittainen sadekausi, jolloin vettä sataa ihan reilusti. Myös shampoota kannattanee ottaa suomesta mukaan, sillä japanilaisten paksuille hiuksille tehty shampoo ei kuulemma pese kunnolla ohutta suomalaista hiusta.
Sami kertoi itse ostaneensa liikkumista varten halvan polkupyörän, jolla pääsee kulkemaan helposti lyhyempiä matkoja. Pyöräilemällä säästänee huomattavasti joko liikkumiskustannuksissa tai ajassa.

JASSO-stipendi

2005-01-29T00:10:00.000+02:00

Sain tänään herra Kanazawalta postia jossa hän ilmoitti, että minulle haetaan JASSO-stipendiä. Hän myös piti kohtuullisen todennäköisenä että myös tulen stipendin saamaan. Täytyy siis toivoa parasta ja pelätä pahinta.

KV-yksikkö myös tiedotti minulle 31. päivä pidettävästä lähtöorientaatiosta.

Lisää passikuvia

2005-01-28T04:51:00.000+02:00

Pahus.
Sain tänään lentolippujen ohella postissa kansainvälisen opiskelija kortin johon pitää itse liittää passikuva. Viimeksihän otatin passikuvia 'Application for certificate of eligibility'-lomakkeen liitteeksi ja tietenkin laitoin lomakkeen mukaan yhden ylimääräisen kuvan. Nythän tuo kuva olisi ollut tarpeen, mutta minkäs teet kun lomake kuvineen on maannut Nagoyassa jo viikon päivät. Eli jouduin siis otattamaan vielä 4 uutta passikuvaa.

Keksin myös mistä saan Visa-kortin vaatimasta opintomäärästä puuttuvan opintoviikon puolikkaan. Tai itse asiassa yhden kokonaisen. Kävin viime keväänä Portti Japaniin kurssin, joista sai suorittaa joko 2 tai 3 opintoviikon tentit. Itse en vähäisen lukemisen takia tuolloin suorittanut kuin 2 ov tentin. Niinpä käyn ensi viikolla historian laitoksella ilmoittautumassa tuohon 3 ov tenttiin. Tentti pidetään 11.2, eli lukuaikaa pitäisi olla.

Matka ja vakuutus

2005-01-20T02:16:00.000+02:00

Kävin tänään kyselemässä matkatoimistoilta lentoja Japaniin. Lähtöpäivän olisi tarkoitus olla 31.3 ja paluupäivän 23.12. Yritin kysellä lentoja suoraan Nagoyaan, mutta suurin osa matkatoimistoista ei tarjonnut lentoja sinne, ja nekin tarjoukset jotka sain, olivat kohtuuttoman kalliita. Päädyin siis lentämään Osakaan ja sieltä junalla Nagoyaan. Olin selvästikin liikkeellä turhan myöhään sillä 31.3 lennoille oli vain muutamia paikkoja jäljellä. Sain kuitenkin varattua matkani Kilroyltä siten, että paluulento on jo 22.12.
Hintaa matkoille kertyi suolaiset 1122,32€, joka on kuitenkin halvin saamistani tarjouksista. Hinta sisältää Kilroyn opiskelija-alennukseen oikeuttavan kansainvälisen opiskelijakortin ja matkaturvan. Matkaturva takaa sen että saan peruutustilanteessa rahani takaisin, lukuun ottamatta 40€ peruutusmaksua. Ilman matkaturvaa olisin jäänyt tappiolle 50% lentojen hinnasta eli yli 500€.
Tässä välissä varmaan tulee mieleen, että miksi minä matkani peruisin. No, JASSO-stipendihän maksaa matkat, jos stipendin sattuu saamaan. Kuitenkin tieto stipendin saamisesta tulee vanhojen merkkien perusteella vain pari viikkoa ennen matkaa, jolloin on jo pari kuukautta liian myöhäistä hankkia lippuja. Matkan korvaaminen tapahtuu hieman oudosti, eli siten, että Japanista ilmoitetaan stipendin saamisesta ja pyydetään perumaan hankitut lennot. Tämän jälkeen he ostavat SAMAT lentoliput moninkertaisella hinnalla takaisin. Kuulostaa typerältä, mutta sellaista tämä byrokratia on.

ISEP:ltä tuli myös tänään postia, jossa he tiedottivat minua siitä, että minun on otettava ISEP:n pakollinen matkavakuutus joka maksaa 42$ kuukaudessa. Vakuutus tuntuisi olevan kohtuullisen kattava. Kävin kuitenkin omassa vakuutusyhtiössäni(IF) tiedustelemassa ISEP:n vakuutusehtojen kanssa kannattaisiko minun ottaa myös suomalainen matkavakuutus ISEP:n vakuutuksen lisäksi. Vastaus oli hieman yllättäen kielteinen. IF:n matkavakuutuksessa ja ISEP:n vakuutuksessa oli suurin osa korvattavuuksista päällekkäisiä, eikä korvauksia saa kuitenkaan kuin vain yhdestä vakuutuksesta, joten olisi turha maksaa kahden vakuutuksen hintaa. Päädyin siis ottamaan vain pakollisen ISEP:n vakuutuksen.

Olen myös pohdiskellut mistä saisin puuttuvat 2 opintoviikkoa luottokorttihakemustani varten. Tältä keväältähän minulle ei opintoja pahemmin pääse kertymään koska ehdin lähteä reissuuni ennen kuin kevään kursseista pidetään tenttejä. Minun siis täytyy saada nuo 2 ov aikaan itsenäisillä suorituksilla. Tällä hetkellä olen suorittamassa Ohjelmointityö kurssia, josta saan 1,5 opintoviikkoa. Eli vielä pitäisi keksiä, mistä saada tuo puuttuva puolikas.

Tapaaminen

2005-01-19T00:14:00.000+02:00

Palautin tänään 'application for certificate of eligibility'-lomakkeen KV-yksikköön, josta se luvattiin toimittaa Japaniin. Jälleen yksi asia pois päiväjärjestyksestä.
KV-yksikössä käynnin jälkeen suuntasin aiemmin sopimaani tapaamiseen edellisen Chukyon vaihtarin kanssa. Häneltä sainkin kasapäin tietoa yhdestä jos toisestakin asiasta. Infoa tuli mm. matkajärjestelyistä, asumisesta, kuluista, opiskelusta jne. Hän myös kertoi että Chukyoon on tulossa tänävuonna 9 vaihtaria joista minun lisäkseni yksi muu on suomalainen. Vaihto-oppilaiden määrä on pienentynyt aika lailla viime vuodesta, jolloin heitä oli yhteensä 23, joista 3 oli Suomesta.
Sain myös tietoa JASSO-stipendistä, joka minun olisi ehkä mahdollista saada. Stipendin saaminen olisi taloudellisesti todella iso juttu, koska stipendi korvaa matkat Japaniin ja takaisin, sekä maksaa 80 000 jeniä kuukaudessa apurahaa. Vähäinen vaihtarimäärä nostaa mahdollisuuksia saada stipendi, mutta en kuitenkaan halua luottaa siihen.

Läppäri ja lomakkeita

2005-01-16T01:41:00.000+02:00

Täytellessäni tuota 'Application for certificate of eligibility'-lomaketta törmäsin muutamiin epäselvyyksiin joihin jouduin hakemaan apua sekä KV-yksiköstä, että herra Kanazawalta. Sain kuitenkin täytettyä lomakkeen kunnialla muutamat yrityksen jälkeen. Onneksi otin kopiot lomakkeista ennen täyttämistä. Lomakkeen mukaan piti liittää 7 kappaletta passikuvia, joten nekin piti käydä otattamassa. Valokuvia sai vain 4 kappaleen nipuissa, joten liitin 8 kuvaa lomakkeen liitteeksi.
Sovin myös minua ennen Chukyossa olleen pojan kanssa tapaamisesta. Toivottavasti tapaamisesta saa mahdollisimman paljon hyödyllistä tietoa.
Sain tänään myös eilen tilaamani kannettavan tietokoneen. Olen jo aiemmin miettinyt kannettavan ostoa, mutta nyt tarjoutui viimeinkin kunnon syy ostaa mokoma. Japanissa on varmasti käyttöä koneelle sekä yhteydenpitovälineenä että kouluasioiden hoidossa. Mm. puhelut kotiin hoituvat ilmaiseksi Internetin välityksellä, kunhan vain saan verkkoyhteyden hankittua. Verkkoyhteyden hankkiminen vaatii ilmeisesti luottokortin, jollaista minulla ei vielä ole. Kortin saamiseen on vaatimuksena 60 opintoviikkoa ja minulla niitä on kasassa 58. Pitänee siis repiä jostakin pari "noppaa" että korttihakemuksen saa vetämään.

Kuriiripostia

2005-01-14T01:30:00.000+02:00

Tatsuon lähettämä hyväksymiskirje saapui tänään kuriiripostina kotiovelleni. Kirjekuoressa oli hyväksymiskirjeen lisäksi 3 sivuinen lomake 'Application for certificate of eligibility'. Kävin samantien KV-yksikössä näyttämässä saamiani papereita. Hyväksymiskirjeessä ei ollut mitään erikoista, eikä tuo lomakekaan näyttänyt kovin erikoiselta. Lomake pitää lähettää takaisin Japaniin, jonka jälkeen he lähettävät minulle paperin jonka avulla saan haettua Helsingistä Japanin Suomen suurlähetystöstä viisumin.
Sain KV-yksiköstä myös kahden edellisen Chukyossa opiskelleen oululaisen yhteystiedot. Kannattanee ottaa yhteyttää heihin ja tiedustella käytännön asioiden hoidosta.

Sähköpostia Japanista

2005-01-08T03:24:00.000+02:00

Chukyo Universityn ISEP-koordinaattori, Tatsuo Kanazawa, kirjoitteli minulle tänään sähköpostia. Viestissä hän onnitteli minua vaihtopaikasta ja ilmoitti lähettäneensä hyväksymiskirjeen postitse. Oulun KV-yksikkö taas pyysi ottamaan yhteyttä kun kirje saapuu minulle.

Infoa KV-yksiköstä

2005-01-05T01:01:00.000+02:00

Kävin tänään KV-yksikössä tapaamassa ISEP-koordinaattoria. Hän printtasi minulle muutaman liuskan verran infoa Chukyosta. Papereista selvisi mm. vaihdon tarkat alkamis- ja päättymisajankohdat, asumisjärjestelyt ja elinkustannusarvio. Vaihtoaika on siis 1.4-23.12 eli pääsen sopivasti jouluksi kotiin, vaikkakin olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä Japanin kaupallinen joulu ja traditionaalinen uusivuosi, ehkä joskus toiste. Asuminen tapahtuu opiskelija-asuntolassa sijaitsevissa yksiöissä. Vuokrat sisältyvät ISEP:n perimään maksuun joka on n.5600€. Sähkö, joka maksaa 6000-7000 jeniä kuukaudessa, ei sisälly kuitenkaan tuohon. Tyyris sähkölasku selittyy ilmastointilaitteen käytöllä joka on välttämätöntä Nagoyan kesällä. Lisäksi ISEP:n ohjelma sisältää ruokarahan, joka on 45 000 jeniä kuukaudessa, eli noin 325€. Muita kustannuksia lappujen mukaan arvioidaan seuraavasti: koulukirjoihin 5000-10000 jeniä vuodessa, julkisiin kulkuvälineisiin 5000 jeniä kuukaudessa ja vapaa-ajan viettoon 5000-10000 jeniä kuukaudessa. Halpa reissu siis ei ole tiedossa, mutta kuitenkin tuo 5600€ on kohtuullinen hinta, ottaen huomioon että samalla rahalla asuisi pari-kolme viikkoa Japanissa turistina.
Koordinaattori sanoi myös että Japanista lähetettäneen minulle piakkoin hyväksymispaketti jossa on enemmän tietoa asioista.

You have new mail.

2004-12-22T14:22:00.000+02:00

On selkeästi huono ajatus lukea sähköpostit juuri ennen nukkumaan menoa. Kävin näet äsken lukemassa postit ja silmiini pisti jo 20. päivä tullut posti otsikolla 'Chukyo confirmations' (Joululoman vuoksi en ole tullut lukeneeksi posteja päivittäin). Pelkkä otsikko sai sykkeen hyppäämään 150 tasolle. Hetken päästä sain kämmenet hiessä avattua postin ja silmäiltyä sen läpi. Tässä vaiheessa pulssi hyppäsi vieläkin ylemmäs. Viestin ensimäinen rivi kuului: ' Tässäpä hyvää tietoa Chukyosta! Onnittelut vaihtopaikastasi!'. Hidas byrokratia oli kuin olikin tuottanut toivotun tuloksen ja seuraavan vuoden suunnitelmat romuttuivat kertaheitolla, positiivisessa mielessä. Olen siis lähdössä huhtikuun alussa Nagoyaan opiskelemaan yhdeksäksi kuukaudeksi.
Miksi siis postien luku yöllä on huono ajatus? Noh, voi vain arvata saako tuollaisen viestin jälkeen nukuttua. Ei saa.
Tuo viesti oli epäilemättä yksi mieleenpainuvimmista joululahjoista mitä olen saanut tai tulen koskaan saamaan.

Lähtöorientaatio, Part I

2004-12-10T03:43:00.000+02:00

Kävin tänään KV-yksikön järjestämässä lähtöorientaatiossa, vaikka en tiedäkään vielä olenko pääsemässä vaihtoon vai en. Tuskinpa tilaisuudesta oli haittaakaan. Orientaatiossa katsottiin Oulun Yliopiston promo-video ja jaettiin sekalaista Oulu/Oulun Yliopisto aiheista materiaalia, jota voi sitten jakaa eteenpäin vaihtokohteessa. Itse kieltäydyin paperikasasta toistaiseksi koska vaihtoni kohtalo oli vielä epävarma. Tilaisuuden jälkeen orientaation vetäjä kävi katsomassa olisiko hakuni tuottanut vielä tulosta, mutta ISEP:n byrokratia piti vieläkin pintansa. Vetäjä kertoi myös että edellisinäkin vuosina Japanin hakujen tulokset olivat venyneet melkein jouluun saakka. Ei voi kuin ihmetellä haun hitautta.

Hokkaidon haku...FAILED

2004-12-03T00:20:00.000+02:00

KV-yksikön kahdenvälisten sopimusten vastaava henkilö ilmoitteli tänään postitse Hokkaidon haun etenemisestä. He suosittelivat neljästä hakijasta kahta Hokkaidon Yliopistolle, enkä minä kuulunut noihin kahteen. Kyselin vastaisuuden varalle suositeltujen valintaperusteita ja vastauksena olivat laajemmat Japani-opinnot. Harmi että en ole ehtinyt käymään kuin yhdellä Japanin kulttuuria käsittelevällä kurssilla, yhden vuoden kieliopintojen lisäksi. Toivottavasti ISEP:n hidas byrokratia tuottaa parempia tuloksia, ovathan he kuitenkin istuneet hakemukseni päällä jo pari kuukautta.

Kielitodistus

2004-11-16T06:04:00.000+02:00

Viime perjantaina KV-yksikön ISEP koordinaattorilta tuli postia jonka mukaan ISEP kuitenkin haluaa oman lomakkeensa mukaan täytetyn kielitodistuksen. Kävin lomakkeen kanssa japaninopettajan puheilla ja hän suostuikin sen täyttelemään kun selitin tilanteen.
Olen tässä viime kirjoittelun jälkeen jättänyt toisen hakemuksen Sapporossa sijaitsevaan Hokkaido Universityyn. Sinne on kuitenkin useampia hakijoita, joten mahdollisuuteni ovat pienemmät kuin Nagoyaan. Kuitenkin käyn ensi viikolla haastattelussa tuon haun tiimoilta.

Ainoa hakija?

2004-10-05T04:22:00.000+03:00

KV-yksiköstä tuli tänään sähköpostia. Postissa listattiin kolme nimeä joiden hakemukset olivat valmiina lähetettäväksi eteenpäin Oulusta. Nimeni näkyi olevan listassa ja kaiken lisäksi ainoana hakijana Japaniin. Kaksi muuta nimeä olivat johonkin Korealaiseen yliopistoon hakeneita. Näyttää siis hyvältä tässä vaiheessa.

ISEP:n hakemuksen palautus

2004-10-01T03:51:00.000+03:00

Palauttelin tänään ison kasan lomakkeita Oulun Yliopiston kansainvälisten asioiden yksikköön, sopivasti noin tunti ennen deadlineä. Yhdessä nuo lomakkeet muodostivat siis hakemuksen johonkin ISEP:n Multilateral ohjelman yliopistoon. Omassa tapauksessani tuo yliopisto oli Chukyo University, joka sijaitsee Japanin Nagoyassa.
Lomakenipussa oli lappusia joissa vaadittiin tietoa mm. opiskeluhistoriasta, kielitaidosta. Pahimmaksi kompastuskiveksi muodostuivat kuitenkin suosituslomakkeet joita pitikin täyttää kaksin kappalein. Parin vuoden opiskelujen jälkeen en ole ehtinyt vielä tutustua henkilökohtaisesti yhteenkään sopivaan suosittelijaan, joten päädyin hattu kourassa opintoneuvojan vastaanotolle. Hän oli tarpeeksi ystävällinen täyttääkseen toisen lomakkeen ja antamaan jopa yhteystiedot oman suuntautumislinjan vastaavalle professorille. Pikaisen sähköpostin kirjoittelun jälkeen sainkin proffaan yhteyden ja hän suostui täyttämään toisen lomakkeen. Vielä piti kirjoittaa Motivation Letter japaniksi. Tämähän ei olisi ollut mikään ongelma riittävän ajan kanssa, mutta aikaa oli vain yksi ilta. Kirje jäikin hieman lyhyeksi, mikä näin jälkikäteen harmittaa, sillä asiaa olisi ollut varmasti enemmänkin. Epäilemättä hätäily näkyy myös kirjeen kieliopissa.
Kielitodistuksesta sen verran, että japaninkielen opettajani ei halunnut täyttää ISEP:n tarjoamaa lomaketta, koska se ei hänen mielestään sovi japanin kielitaidon kartoittamiseen. Hän päätyikin kirjoittamaan oman kielitodistuksensa. Toivottavasti se kelpaa ISEP:lle.
KV-yksiköstä ei osattu palautettaessa sanoa muiden hakijoiden määrää, joten täytynee vain odotella ja toivoa parasta.